Lastenvaatteiden kriteerit

Ekologiset lastenvaatteet

Postaus sisältää affiliatelinkkejä

Ajansaatossa mulle on muokkautunut muutama kriteeri, joita pyrin lastenvaatteiden hankinnassa vaalimaan. Kiireessä saatan tehdä myönnytyksiä, mutta aika usein "vaatteet on mun aatteet"...

1. Vaatteiden myrkyttömyys.


 Olen hyvin herkkä vaatteiden jytkyille värjäysaineille, joten haluan ostaa mahdollisimman myrkyttömiä vaatteita myös lapsilleni. Tämä valinta suojelee niin lapsiani, kuin vaatteiden tekijöitäkin.

En halua omilla valinnoillani lisätä kenenkään syöpäriskiä, tai haitata hormonitasapainoa. Valitsen mahdollisuuksien mukaan värjäämättömiä, tai öko-tex sertifioituja tekstiileitä. Yritän välttää myös perfluorattuja yhdisteitä, kivipestyjä tuotteita.

2. Tuotannon läpinäkyvyys.


Jos mahdollista, niin haluan tietää, kuka vaatteeni tekee.

Mitä enemmän tiedän valmistajista, niin sen parempi! Paras tilanne on silloin, kun tuotantoprosessia voi seurata puuvillapellolle, tai vaikka villantuottajan pihaan asti.

En halua pukea lapsilleni vaatteita, jotka joku toinen lapsi on verisin käsin tehnyt. Haluaisin olla varma, että työntekijät saa työstään reilun korvauksen. Mieluimmin ostan vähemmän ja reilumpaa. En halua, että oma kulutusjuhlani revitään jonkun toisen ihmisen selkänahasta.

Ajattelen, että myös lainsäädäntö suojelee vaatteiden tekijöitä. Siksi valitsen mahdollisuuksien mukaan Euroopassa tehtyjä tuotteita, mitä lähempänä, sen parempi. 

3. Vaatteiden ekologisuus


Tämä kysymys on hieman monimutkainen, mutta pidän kuitenkin ohjesääntönä sitä, että materiaalit olisi tuotettu luonnonmukaisesti.

Tietenkin esimerkiksi puuvillan kasvatus vaatii hyvin paljon vettä ja pellavan kuitujen irrottaminen on hieman haasteellista. Haluan kuitenkin valita materiaaleja, joiden tuottaminen ei kuormita maaperää mm. torjunta-aineilla.

Haluan välttää mahdollisuuksien mukaan myös tekokuituja. Tekokuituisista vaatteista irtoaa pestessä joka kerta pieniä muovihiukkasia, jotka kulkeutuu lopulta vesistöihimme ja vedenelävien kautta meidänkin ruokapöytään.

Usein tekokuitujen valmistukseen käytetään myös hyvin paljon kemikaaleja. Lisäksi ekologisenakin markkinoidun bambu ei ole luonnonkuitu, vaan bambuselluloosasta valmistettu tekokuitu. Sen tuotantoprosessissa joudutaan käyttämään jytkyjäkin kemikaaleja, jotka eivät ole luontoon päästessään hyvä juttu. Kemikaalilainsäädäntö ei ole kaikissa maissa tarpeeksi tiukka ja kyllähän Suomessakin tehtaissa haavereita sattuu. On siis järkevää valita alunperinkin sellaisia materiaaleja, joiden tuottamisessa ei koidu luonnolle riskiä



eettiset lastenvaatteet

Lastenvaatteiden kriteerit

Kirpparivaate on ekoteko. 


Yritän löytää tarvitsemani vaatteen ensin käytettynä. Koluan usein lähikirpparit, Emmyn ja Torin, ennen kuin turvaudun uuteen tuotteeseen.

Uskon kuitenkin, että eettinen ja ekologinen vastuumme ylettyy myös kirpputorin hyllyjen väliin! Ostan vain sen, minkä tarvitsen ja etsin mahdollisimman ekologisia, myrkyttömiä ja eettisiä tuotteita myös kirpparilta.

Atoopikolle ja hajuste yliherkälle kirpparivaatteet saattaa kuitenkin aiheuttaa päänvaivaa. Edellisten käyttäjien pesu- ja huuhteluaine jäämät eivät välttämättä haihdu muutamassakaan pesussa. 


kuorihaalari talvella, perfluoratut yhdisteet

Ulkovaatteet on murheen kryyni! 


Ulkovaatteissa, tai vaikka uimapuvuissa kaikki nämä kolme vaatimusta ovat edelleen vaikea yhtälö. Tietenkin  uida voisi alastikin, mutta aina se ei ole kuitenkaan mahdollista. Lasten kanssa vaatteet tulee ajaa asiansa kurassa, kylmässä ja märissä olosuhteissa.

Euroopassa valmistetut ulkovaateet saattavat sisältää perfluorattuja yhdisteitä, kun taas kauempana tuotettujen tekstiilien tuotanto-olosuhteista ei voi mennä oikein takuuseen.

Koska n ollut löytänyt täydellisen ekologista, eettistä ja vedenpitävää ulkovaatemerkkiä, niin olen ostanut ulkovaatteita vain harvemmin. Olenkin kirjoittanut blogiini, miten selviää vain yhdellä haalarilla, tai takilla koko vuoden.

Mikromuovipäästöjä vähentääkseni pesen tekokuituisia vaatteita mahdollisimman harvoin. Markkinoilla on myös pesupusseja*, jotka nappaavat ainakin osan irtoavista mikromuoveista.

Reimakin*on jo onneksi luopunut perfluoratuista yhdisteitä, jotka saattavat häiritä mm. hormonitoimintaa.

Näitä kannattaa kuitenkin vilkaista:

Papu valmistaa kierrätetystä polyamidista ja elastaanista uimapukuja, jotka ovat valmistettu Suomessa. Kivatilta löytyy luomupuuvillaisia anorakkeja ja housuja, jotka on käsitelty likaa ja vettä hylkiviksi. Monet kehuu myös Buxin housuja ja takkeja.

Vähemmän on enemmän! 


Lapsillani on ehkä toisten mielestä melko vähän vaatteita. Pyrin kuitenkin siihen, että kaikki yläosat sopisivat minkä tahansa alaosan kanssa yhteen. Näin vaatemäärän saa pidettyä pienenä. 

Koska olen vähentänyt vaatteiden määrää, niin pystyn satsaamaan myös laatuun, tukemaan kotimaisia yrityksiä ja välttämään vaatteiden myrkyllisiä käsittelyaineita.

Suunnittelen myös hankintoja hieman etukäteen ja pyrin varaamaan tietyn prosenttiosuuden tuloistani vaatteiden hankintaan. Tällöin pystyn hankkimaan sellaisia vaatteita, jotka täyttävät kriteerini, eikä kompromisseja välttämättä tarvitse tehdä. 

- Riina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti