tiistai 18. heinäkuuta 2017

Seikkailut: Hämeenlinna



Kävellessä mukulakivikatua mäkeä ylös linnan muurien sisäpuolelle huomaan, kuinka jokainen perheenjäsen kuplii jännitystä ja innostusta. Hämeenlinnan seinät kantaa tuhansia tarinoita ja salamyhkäisyyttä, joka hiipii ihon alle linnan käytäviltä.

Liput saa ostettua museomyymälästä. Perhelippu on 20€ ja se tuntuu kohtuulliselta viiden hengen pesueeltamme.

Rakastan museokauppoja, sillä niistä löytää usein aarteita! Hämeenlinnan museokaupasta voi ostaa mm. puisia miekkoja ja kilpiä, sekä vaikka hienoja ryövärin kolikoita. Tällä kertaa tyydyimme ihastelemaan, mutta koska miehen vanhemmat asuvat Hämeenlinnassa, niin päästään linnan myymälään ostoksille melkein milloin vain. 

Tullessamme museo-opas saapasteli juuri mukulakivikatua keräten ryhmää mukaansa. Olimme kuitenkin liian malttamattomia kulkemaan heidän mukanaan, joten pujahdimme tutkimaan linnaa itse. 

Kuopus kulki taas seikkailulla mukana kantoliinassa. Niin on helpompi. Rattailla tuskin pääsisi linnassa kovin moneen paikkaan. (tosin me emme edes omista rattaita, heh!) Ihan jyrkimmät portaat jätän kantoliinaillessa kuitenkin väliin. 5-vuotias ja 9-vuotias harppoo silti kapeita jyrkkiä portaita isänsä perässä, vaikka itseäni hirvittääkin. Ylhäätä poikanen huikkaa, että täälä on äiti huussi! 

Nyt raskausaikana pitää muutenkin olla hieman tarkkana kantoliinan kanssa. Alkuraskaus saa hieman huippaamaan. Koitan kuunnella kehoani tarkkaan ja hidastaa heti, kun siltä tuntuu. Toinenkin hieman ärsyttävä raskausoire ilmenee liinailessa... Hengästyn nimittäin älyttömän helposti! 

Lapset rakastaa seikkailla linnan käytävillä ja vaikkeivat he museo ja näyttelyesineitä jaksakaan kovin tarkasti katsella, niin retki oli silti kuulemma ihan mahtava! Kuninkaansalissa kannattaa katsastaa muuten myös lattiaa, sillä siellä yhdessä laatassa näkyy kissan jäljet. Jos on ihan hiljaa, niin voi kuulla, kun kummituskissa naukuu...

Myönnän muuttuvani kateudesta vihreäksi joka kerta, kun mies kertoo kuinka nuorempana larppasi linnassa. Mitkä puitteet!

Kuvia seikkailulta tuli otettua naurettavan vähän, sillä hajotin oman kamerani! Kamera oli yhdellä reissulla takkini taskussa ja kun paiskasin autonoven kiinni, niin eikös kamera jäänyt ovenväliin. Näyttö hajosi... Muutamat kuvat Hämeenlinnassa otin hätäpäissäni yhden perheenjäseneni älypuhelimella...

<3 Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti