maanantai 28. elokuuta 2017

Ensimmäinen ultra

nt-ultra,

Matkalla ultraan olin varma, että saan minä hetkenä hyvänsä paniikkikohtauksen. Jännitti niin hurjasti!

Mies heitti mut Hatanpään puistosairaalalle ja jäi lasten kanssa hengailemaan pihaan ja sairaalan käytäville. Lapsia ei saa tuoda tutkimushuoneeseen, mutta toisaalta en ehkä tässä tunnevyöryssä olisi niitä sinne halunnutkaan.

Ennen tutkimusta kävin vessassa, sillä virtsarakon tulee olla tyhjä ennen ultraamista. Odotushuoneessa aika tuntui matelevan, vaikken ollutkaan kovin ajoissa. Mietin, kuinka kohdallani on aika lailla 50% mahdollisuus, että vatsassani olisi elävä sikiö. En ollut silti yhtään varma miten todellisuudessa reagoisin, oli tulos mikä tahansa....

Ultraava sairaanhoitaa pyysi mut tutkimushuoneeseen ja varmisti, että laskimme kutakuinkin samat raskausviikot. Hän kertoi kokeilevansa ensin ultraamista vatsan päältä, mutta mun tulisi ottaa housut silti jo nyt varmuuden vuoksi pois, jos se ei onnistuisikaan.

Ulrausgeeli tuntui alavatsalla kylmältä. Pidätin hengitystäni odottaen ultraruudulle ilmestyvää kuvaa. Sikiö löytyi nopeasti ja jokin kuvaruudulla heilahti. Käsi! Se oli hengissä! Tuli heti helpotuksen itku.

En ollut halunnut sen kummempia sikiöseulontoja, joten tällä ultraus kerralla lähinnä katsottiin sikiöiden määrä, mittailtiin ja kurkattiin myös ainakin sydän, virtsarakko ja aivot. Kaikki näytti olevan hyvin. Yksi sikiö löytyi ja olin tiedosta varsin helpottunut. Tosin ultraaja sanoi, että mitä ennemmän raskauksia, niin sen suuremmalla todennäköisyydellä tulisi eteen monikkoraskauskin. Näin on kuitenkin juuri nyt hyvä! Viikkoja mittauksien mukaan olisi jo 12, mutta heitto on niin pieni, ettei ultraava hoitaja nähnyt järkeä muuttaa laskettua aikaa.

Sain seuraavan ulraus-ajan lääkärille saman tien raskauden puoleen väliin. Kaikki lapseni ovat syntyneet ennenaikaisesti, joten tavanomaisen rakenneultran lisäksi on syytä alkaa tarkkailemaan kohdunsuun tilannetta jo silloin.Toivon todella, että pääsisin kuitenkin täysille viikoille! Kaksi edellistä saatiin kuitenkin onneksi päivää vaille täysiaikaisiksi pakkolevolla, joten ainakin yritys 37-raskausviikon rikkomiseen on kova. Toivon todella, että pystyn nauttimaan raskaudesta ennenaikaisuuden riskeistä huolimatta.

<3 Riina

2 kommenttia:

  1. <3 Onnea hyvistä ultrakuulumisista! :) Ihana nimi muuten blogillasi! Löysin tänne ensimmäistä kertaa ja tulen varmasti uudestaankin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ihana maatuska- nimi oli alunperin kasvivärjäysyritykseni, mutta kun värjäilyt jäi vähemmälle, niin otin nimen blogilleni. Hauskaa, että eksyit!

      Poista