keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kotiäitinä melkein 10-vuotta.





Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä asti. Siitä on miltein 10-vuotta!

Noihin vuosiin mahtuu silti yrittäjäkursseja, yrittäjyyttä, lankojen värjäämistä ja toripäiviä. Sittemmin lankojen värjääminen on vaihtunut tosin blogaamiseen tässä hoitovapaan ohella. Vaikka blogin tuotot ei ole paljoa karkkirahoja enempää, niin halusin siirtää ne yritykseni alle. Verotuksen kannalta se tuntui kaikkein yksinkertaisemmalta.

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme viitisen vuotta sitten, niin mieskin alkoi tehdä enemmän töitä kotoa käsin. Se on rauhoittanut koko arkemme ihan uudella tavalla. Elämme siis hyvin hidasta lapsiperhearkea.

Olemme niin mukavuudenhaluisia, että olisimme valinneet varmasti lasten kotihoidon siitäkin huolimatta, vaikkei kotihoidontukea maksettaisikaan. 

Jatkuvat uutiset jaksamisen rajoilla olevista lastentarhanopettajista ja lastenhoitajista ei ainakaan innosta tunkea lapsia pitkiksi päiviksi päiväkotiin. Tosin nyt muistin, että esikoisen ollessa pieni ajattelin aluksi palata vanhaan työhöni ja esikoinen kävi muutaman tunnin päivässä harjoittelemassa päiväkodissa oloa. Tyttö oli tosin siellä kirjoilla vain kuukauden, mutta suurin osa siitäkin ajasta taisi mennä kotona flunsassa. Muistan kuitenkin, kuinka päiväkodin väsyneeltä tuntuivat hoitajat kinastelivat munkin aikana mm. siitä, kenen vuoro olisi viedä lapsi potalle. Se tuntui aika kauhealta.... Sen kuukauden jälkeen olin todella tyytyväinen, kun halusinkin vaihtaa suuntaa, mennä yrittäjäkurssille ja yrityksen turvin jatkaa vielä esikoisen kotona hoitamista. Koin, että kerhoista tyttö saisi kyllä sen sosiaalisen tarpeensa tyydytettyä, mitä hän kaipasikin. 

En todellakaan ole missään mielessä mikään supermutsi. Koko perheemme arvostaa kuitenkin melko tressittömän ja hitaan arjen niin korkealle, ettemme hevillä luopuisi näistä vuosista. Tuntuu ihanalta, että me molemmat vanhemmat pystytään olemaan niin paljon kotona päivisinkin. 

- Riina 

2 kommenttia:

  1. Kuullostaa ihanalta tilanteelta. Meillä myös lasten kotihoito oli selvä valinta, taloudellisesti tiukempi ja ei aina ympäristön arvostama, mutta päivääkään en kadu, nyt nuorinkin jo koulussa ja ollaan saatu järjestettyä niin että jompikumpi vanhemmista on kotona koulun jälkeen aina, luksusta sekin=)
    Hienoa että olette tuollaisen ratkaisun tehneet ja isäkin voi olla arjessa enemmän läsnä!
    -Kata

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Muistan itsekin lapsena, kuinka ihanaa oli, että omat vanhemmat tekivät töitä samassa pihapiirissä. Miehen etätyömahdollisuus oli kyllä pitkien työpäivien jälkeen mielettömän ihana homma. Mahtavaa, että olette saaneet järjesttetettyä kotona olon koulun jälkeen! Luulen, että loppujen lopuksi kaikki se säätö työn tekemiseen kodin ulkopuolella ei taloudellisestikaan tekisi kovin suurta muutosta tilanteeseemme hoitomaksujen ja esimerkiks työmatka kustannuksien takia. Luulen, että tulen vain ajan kanssa itsekin lisäämään tulojani etätyön kautta esimerkiksi juuri yrittäjänä. Olisi ehkä hieman vaikeaa luopua kotona työn tekemisestä, kun sen mahdollisuudet on löytänyt.

      Poista