tiistai 17. lokakuuta 2017

Rv 18+4

raskausblogi 2018

Iltaisin makaan patjalla hiljaa ja tunnustelen vatsaa. Välillä tunnen pieniä potkuja ja tönimistä. Päivisin en sikiön liikkeisiin huomaa kiinnittää huomiota lainkaan. Ne hukkuu arjen askareiden alle. 

Ehkä pahinta olisi, jos muutaman viikon päässä rakenneultrassa selviäsi, ettei tuntemukseni olisikkaan totta... Että vauva olisi menehtynyt kohtuun jo ensimmäisen ultran jälkeen. En tosiaan tiedä miksi synkistelen tälläisillä asioilla. On vaan vaikea uskoa olevansa ihan oikeasti taas raskaana ja että ihan oikeasti saamme vielä yhden perheenjäsenen!

Olo on viime päivinä tuntunut aika hyvältä. Ei ole supistellut ja energiaa on tuntunut riittävän sopivasti. Toivon, että supistelut pysyvätkin taas poissa!

Jostain syystä raskausaika on silti henkisesti ollut mulle aina jotenkin vaikea. Esikoisen raskaudesta muistan jollain tasolla nauttineeni, mutta seuraavien kohdalla se oli aina jotenkin pelkäämistä. Ensin pelkäsin keskenmenoa ja sitten sitä, että vauva syntyisi liian aikaisin. Myönnän kadehtivani niitä, jotka kertoo raskausaikansa olevan ihanaa aikaa.

Siinä missä raskausaika on aina ollut mulle vaikeampi, niin synnytys on taas voimauttava kokemus. Sillä hetkellä luottamus omaan kehoon on maaginen. Synnytyksissäni on silti ollut pieniä juttuja, jotka olisin suonut menevän toisin. Esimerkiksi kuopuksen synnytyksessä en saanut vuodeosaston henkilökunnalle perille, että synnytys on ihan oikeasti käynnissä! Pyysin monta kertaa, että kohdunsuun tilanne katsottaisiin, jotta pääsisin saliin, mutta he vetosivat siihen, että tilanne on juuri tarkastettu synnytysvastaanotossa. Lopulta mut vietiin juosten synnytyssaliin, kun vuodeosaston tyypit vihdoin tajusi mun olevan jo ponnistusvaiheessa... Silti rakastan synnyttämistä. Se tuntuu joltain sellaiselta, mitä kehoni osaa.

Koitan nauttia täysillä siitä, että saan touhuta vielä vapaasti lasten kanssa. Ikinä ei tiedä miten tämä raskaus menee ja joudunko pakkolepoon ennenaikaisuuden estämiseksi. Nyt pitää tehdä, kun vielä saan.

<3 Riina

Raskausoireet rv 18+4

- Vauvan liikkeet tuntuu omaa kättä vasten.

Sikiö painaa nyt 200g ja on koko pituudeltaan jo 20cm. Vauvan ihoa peittää valkea tahna, lapsenkina, joka suojaa ihoa vedessä. 
https://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/raskausviikot/19_raskausviikko

Edelliset raskausviikko postaukset:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti