Mikromuovit ja villafleece

villafleece


 Hyvin usein ulkovaatevalmistajat tykkäävät poissulkemismainonnasta. " Tuote on fluorihiilivapaa", tai "Tuote on tutkitusti haitta-aineeton". Janoan kuitenkin edelleen enemmän tietoa! Mitä vaatteet sitten oikeasti sisältää?

Ulkovaatteet ovat edelleen meille ympäristön kuormituksen ja kemikaalien kannalta sellainen kompastuskivi. Myönnän hukkuvani sinne jonnekin ulkovaatteiden materiaalisokkeloihin... Välillä on miltein mahdotonta muistaa, mikä materiaali olikaan se "vähemmän paha". Saatan ostohetkellä kaukaisesti muistella, että jossain puhuttiin esimerkiksi softshell tuotteiden ympäristövaikutuksista, mutta, kun en ole ihan varma, niin alan epäilemään itseäni. 

 Ostin esikoiselle kesällä softshell-takin, jota mainostettiin mm. fluorihiili-vapaana. On jotenkin turhauttavaa, että vaikka yritän välttää turhia kemikaaleja, niin aina ilmaantuu taas uusia ongelmia materiaalien suhteen. Softshell-kankaasta irtoaa tutkimusten mukaan pesussa jopa enemmän mikromuoveja, kuin fleecestä! 

Pitääkö fleece ja shoftshell kankaat polttaa heti roviolla? 


On arvioita joiden mukaan fleecekankaasta irtoaisi yhdellä pesukerralla jopa 2000 mikromuovihiukkasta, mutta totuus on luultavasti sata kertaa karumpi. Fleecekankaan mikromuovihiukkasten irtoaminen tasoittuu kuitenkin 5-10 pesukerran aikana. Siinä mielessä käytetyn fleecetakin ostaminen on enemmän ekoteko, kuin uuden. 

Käyttöikänsä lopussa fleecekangas on helpompi kierrättää uusiokuiduksi, kuin jotkut sekoitekankaat. 100% polyester voidaan käyttää uusiotekstiileihin. 

Softshell-kankaan osalta tilanne on hieman synkempi. Mikromuoveja irtoaa softshell-vaatteista koko niiden elinkaaren ajan. Kuitenkin sen sijaan, että tuhoaisimme kaikki softshell-takkimme, onneksi jotain pientä on vielä tehtävissä: 
Voimme olla pesemättä mikromuovia päästäviä tuotteita kokonaan, tai ainakin pestä niitä mahdollisimman harvoin! Pahimmat kurat saa pois rätillä, joten ulkovaatteita ei tarvitse jumputtaa pesukoneessa kovinkaan usein. 

Markkinoille on tullut myös mikromuovin päästöjä estäviä pesupusseja. Jotkut valmistajat takaa, että pussi keräisi 99% irronneista mikromuovihiukkasista. Suomen ympäristökeskuksen laboratorion alustavat tutkimukset ovat kuitenkin varovaisempia. Tällaiset pesupussit kerää ehkä 30-40% irronneista mikromuoveista. On sekin tietenkin jotain!

Pesukoneen nukkasihti kannattaa aina tyhjentää roskakoriin, eikä vessanpönttöön/viemäriin! Roskien mukana nukka päätyy polttoon energiajätteenä, eikä näin aiheuta haittaa vesistöille. 

On myös onni, että lapset kasvaa, joten seuraavaa takkia hankkiessa, voimme valita taas hieman fiksummin. 

Mitä fleecen tilalle?


Kaikki sellaiset materiaalit, jotka eivät maadu, aiheuttaa lopulta luonnolle omat ongelmansa. Fleece kannattaakin siis korvata luonnonkuiduilla.

 Markkinoilla on ainakin puuvillafleeceä ja villafleeceä. Puuvillan kasvatus vaatii valtavia määriä vettä ja toisaalta villaa tuottavia lampaita voidaan sen sijaan käyttää esimerkiksi maisenmanhoitoon. Itse valitsisin siis villan ja jättäisin puuvillapellot vapaaksi vaikka ruuantuotantoon.

Ruskovilla tekee ihania ja laadukkaan oloisia villafleecepaitoja ja takkeja! Kävin ensin Tampereen Miraakkelissa katsomassa tuotteita, mutta koska lastenversiota ei siellä vielä ollut myynnissä, niin tilasin esikoiselle villafleecepaidan netistä. Harmillista oli kuitenkin se, ettei lapsille ollut villafleecetakkia alas asti ylettyvällä vetoketjulla. Paita on silti huippu ihana, lämmin ja esikoisenikin tykkäsi hurjasti! Toivon, että hintava villafleecepaita kestää lapselta seuraavalle ja ehkäisemme näin omaa mikromuovikuormaamme.

Kannattaa tietenkin suosia myös kotimaista suomenlampaanvillaa, sekä kirpputorien villa-aarteita!

Mikromuoveista: 


Mikromuovit saastuttaa meriä ja on haitaksi vedeneläville. Mikromuovien on havaittu tekevän kalanpoikasista heikompia. Ihmisille mikromuovit eivät ole tutkimusten mukaan osoittaneet vielä selkeää haittaa, mutta väkisinkin niitä meihinkin kertyy esimerkiksi ravinnon kautta.

Vedenpuhdistamoille kertyneestä mikromuoveista ehkä 1% pääsee vesistöihin. Mikromuovit jäävät kuitenkin vedenpuhdistamoiden lietteeseen ja lietettä käytetään viherrakennuskohteissa ja pelloilla. Mikromuovit pääsevät siis leviämään kuitenkin lietteen kautta ympäristöön valtavina määrinä. Mikromuoveja on lähes mahdotonta saada enää pois meristä ja vesistöistä, joten ainakaan lisää mikromuoveja sinne ei enää saisi päätyä. 

Huh heijaa!

 Terkuin: Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti