Rv 32 & inhottava raskausaika

Rv 32, Raskausviikko 32

Epäreilua! Olin juuri puhunut äitini kanssa puhelimessa ja kertonut, kuinka viime päivänä ei ole oikeastaan supistellut lainkaan. Kuvittelin selviäväni helposti vielä muutaman viikon pidemmälle, mutta illalla en ollutkaan asiasta niin varma.

Päivällä kuopus alkoi hieman hölmöilemään. Heitteli tavaroita ja kiipeili ties minne. Yleensä se on selkeä merkki siitä, että on neidin päiväuniaika. Nostin tytön syliini ja menin keinuttelemaan häntä keittiöön. Silmät lumpsui, tyttö painoi päätään olkaani vasten, muttei lopultakaan kuitenkaan nukahtanut. Hetken päästä hän halusi pois sylistäni ja meni takaisin olohuoneeseen.

Tyttö alkoi olla yliväsynyt, mutta huomasin itse olevani vieläkin kärsimättömämpi. Tyttö kiipeili arkun päältä ikkunalaudalle ja irvisteli voitonriemuisena. Yleensä ehdin väliin jo ennen kiipeämistä ja kiinnittämään tytön huomion muualle. Nyt kymmenen kerran jälkeen huomasin purevani hampaita yhteen ja murisin jo melko kovaäänisesti, ettei saa kiivetä! Joka kerta tyttöä nostaessa supisteli aina vaan enemmän.

Mies lopetteli työpäiväänsä ja kysyi lähteekö hän kauppaan. Sanoin, ettei mielummin vielä ja painuin suihkuun murahdellen, että sen arkun voi siirtää kyllä johonkin muualle!

Suihku onneksi hieman hillitsi supistuksia. Kuuntelin kuitenkin hieman kauhuissani veden valuessa selkääni pitkin, kuinka mies siirsi arkun pois ikkunan vierestä työhuoneeseensa. En oikeasti ollut sen arkun siirtämisestä tosissani, mutta juuri sillä hetkellä supistusten yltyessä se oli tuntunut ärsyttävältä.

Nyt iltaan mennessä supistuksia on tullut edelleen. Ne eivät ole kamalan kipeitä, mutta koska vauva ei todellakaan saa vielä syntyä, niin supistukset saavat mut tuskastumaan. En haluaisi, että päiviä menee hukkaan jännitellen vain sitä, että alkaako synnytys ennen aikojaan.

Olisi ihana nauttia raskaudesta ja käyttäää loput raskausviikot isompien lasten hellimiseen ja ehkä pesänrakentamiseen. Nyt vaan yritin maata jalat ristissä ja toivoa, ettei vedet vaan menisi...

Siinä missä synnytys on aina ollut mulle kaikesta huolimatta voimauttava kokemus, niin raskaus on jotain mitä inhoan. En voi raskausaikana luottaa kehooni. Se on täysin hallitsematon! Siinä missä synnytystä voin suunnitella, niin raskausaikaa en jotenkin osaa. Se on jotain liian epämääräistä, kipeää ja pelottavaa.

Ensin jännitän meneekö raskaus kesken ja sen jälkeen pelkään, että synnytys alkaa ennen aikojaan. Koko raskaus on jännittämistä ja pelkäämistä!

Myönnän olleeni hieman hullu, että päätin tehdä vielä yhden lapsen. Jos joku muu olisi raskaana ja saisin itse vaan synnyttää, niin maksaisin siitä varmaan miljoonan!

Nyt vaan voin jatkaa täällä jalat ristissä olemista ja toivoa, että kehoni jaksaisi kantaa vauvaa vielä muutaman viikon lisää...

<3 Riina

Raskausoireet rv 32


- Supistellut on tulleet takaisin
- Häntäluuta vihloo edelleen, kun nousen ylös sängystä
- Olen turhautunut epäluotettavaan kehooni

Sormien ja varpaiden kynnet ovat valmiit ja päälaelle tuuhentunut tukka kasvaa pituutta. Vauva nukkuu suurimman osan ajasta. Hän availee silmiä hereillä ollessaan ja pitää ne suljettuna nukkuessaan. https://www.vauva.fi/artikkeli/raskaus/raskausviikot/33_raskausviikko

Edelliset raskausviikko postaukset 


Rv31 + ultra 
RV 29-30 + Ultra

Rv 28+ synnytysvastaanotto

RV 27 + neuvola
Raskaana

2 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Enpä osaa muuta oikein sanoa. Itselläkin supisteli koko illan. Puhisin vihaani kotona lääkärin tekemää sisätutkimusta kohtaan, joka selkeästi provosoi supistuksia tulemaan. Lopulta olo helpotti rento synnytys verkkokurssin rentoutumisharjoituksilla, että josko tässä taas päästäisiin päiviä eteenpäin. Juuri tuo hallitsemattomuus ja ennalta-arvaamattomuus on kyllä piinaavaa, vaikka muuten raskausajasta itse nautinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Tänään onneksi mieli parempi ja supistuksetkin taas poissa. Toi verkkokurssi kuulostaa kyllä hyvältä ja mahtavaa, jos se auttoi supistuksiin!

      Poista