Synnytyskertomus

synnytyskertomus, lääkeetön synnytys, luonnonmukainensynnytys


Synnytyksestä ennakoivat oireet & tuntemukset


Tasan viikkoa ennen synnytystä meni limatulppa. Läpinäkyvää, venyvää hieman räkää muistuttavaa ainetta tuli reilu lusikallinen paperiin vessassa käydessä. Tälläkin kertaa sanoin miehelle, että limatulppa meni,  _ehkä_. On hullua, etten vieläkään ollut asiasta varma, vaikka olin kokenut tämän jo niin monta kertaa...
Pari päivää ennen synnytystä vatsa tyhjeni ja jo pitkään kiusanneet supistukset muuttuivan menkkamaiseksi alaselkäsäryksi. Aavistelin jo synnytyksen lähenevän. Lauantaina iski kuitenkin pahoinvointi ja rupesin pohtimaan olisinko saanut sittenkin vaan jonkun vatsataudin. Iltaa kohden supistukset hiipi taas mukaan ja päätin, että tekisin vielä yhdet villasukat ennen, kun lapsi syntyy. 
En ihan ehtinyt...

Lapsivesi


n. klo. 00:40. Olin saanut juuri toisen sukan kudottua ja aloittelin toista. Muistan  sanoneeni miehelle, että kohta varmaan menee vedet.... Neuloin puikon loppuun ja nousin ylös tuolilta ja samassa pikkarit kastui. Vettä tuli kuitenkin paljon vähemmän, kuin aijemmista, vaikkei koskaan mulla  mitään valtamerta vesienmenosta ole tullutkaan. Vaikka hulahdus oli pieni, niin olin kuitenkin melko varma, että kyseessä oli lapsivesi. 

Soitin synnytysvastaanottoon. Tayssissa on käytössä takaisinsoittopalvelu ja kätilö soittikin muutaman minuutin päästä minulle. Kerroin epäillystä lapsiveden menosta, raskausviikoista ja jotain pientä edellisistä synnytyksistä. Kätilö käski laittaa siteen ja paperia pikkuhousuihin ja jos ne kastuisivat, niin olisi kyseessä varmaankin oikeastikin lapsivesi. Jos kuitenkin supistukset yltyvät, niin voin aina tulla näytille. Kätilö sanoi, että voin ihan hyvin mennä vielä nukkumaan ja jos ei muuta, niin tulisin huomennna puolenpäivän maissa käymään. 

Olin samaan aikaan innoissani, huvittanut ja ihmeissäni! Vauva olisi oikeasti nyt täysiaikainen ja saisin vaan hengailla kotona siihen asti, että synnytys oikeasti kunnolla alkaisi. Aika luksusta... Tosin tiesin samaan aikaan, että lapsivesi tuskin kastelisi sidettä, eikä sillä keinoin lapsivedenmenoa voisi omalla kohdallani varmistaa. Toisaalta synnytykset oli kestäneet mulla yleensä 4-5h, joten kovin pitkään en voisi kotiin joka tapauksessa jäädä. 

Menin miehen viereen hetkeksi, mutta ehkä n. 10- minuutin päästä puhelun lopettamisesta supistuksetkin hiipivät mukaan.... 


Sairaalaan lähtö


Maltoin maata ehkä puoli tuntia miehen veiressä, kunnes oli pakko vaan nousta ylös. Keräilin tavaroita pitkin asuntoa. Käteistä, laturin, puhelimen, henkkarit, pikkareita.

Lisää vaihtovaatteita kasasin toiseen kassiin. Mies saisi tuoda ne sitten sinne, mihin synnytyksen jälkeen päätyisimmekään. 

Kuulostelin samalla supistuksia, jotka tuntuivat jotenkin voimakkaammilta, kuin aijemmista. Niihin sai keskittyä heti alku metreiltä asti. 

n. klo 02:20 soitin uudestaan sairaalaan. Kerroin, ettei vettä ollut tullut enempää, mutta supistuksiin sai keskittyä ja että tuntui siltä, että pitänee hipsiä jo sairaalalle päin. 

Käskin miehen soittaa mulle taksin ja hipsin käytävään miehen jäädessä vahtimaan nukkuvan lapsikatraamme unta. Hyppäsin Kiinanmuurinn hiljaiselta pihalta tilataksiin ja käskin ajaa synnytysvastaanottoon. Näytöllä raksuttavan taksimittarin lisäksi vilahteli välillä teksti: " YLINOPEUS 30km/h...". Mietin, että panikoikohan taksikuski oikeasti, vai tarkoittikohan näytön teksti jotain muuta... Selvisin taksimatkan kahdella napakalla supistuksella, jotka pisti kuitenkin puuskuttamaan sen verran, että mietin kuinka huvittava näky se mahtoikaan olla


Synnytysvastaanotossa: 


Synnytysvastaanotossa kätilö otti mut lämpimästi vastaan ja kyseli hieman edellisistä synnytyksistä. Sitten pääsin käyrille. Siinä mitattiin hetki vauvan sydänääniä ja mun supistuksia. Supistukset kuulemma piirtyivät käyrälle hyvin, vaikka edellisissä synnytyksissä näin ei aina tapahtunutkaan. Samalla mitattiin vielä kainalosta lämpö...

Vedet eivät olleet kuitenkaan menneet tällä kertaa kokonaan, vaan ilmeisesti kalvoihin oli tullut vain pieni reikä..

Synnytysvastaanotossa kätilö kokeili vielä kohdunsuuta. Olin 4-5cm auki, joten pääsin suoraan saliin! Mahtavaa!

Viimeksi kärvistelin meinaan osaston puolella, enkä oikein saanut ääntäni kuuluviin, että synnytys oli ihan oikeasti kunnolla käynnissä. Silloin tuli lopulta hiukan kiire saliin...



Synnytyssalissa: 


Synnytyssalissa vastassa oli ihana kätilö, joka heti kyseli toiveitani synnytyksen suhteen. Amme olisi kyllä käytettävissäni halutessani toisessa huoneessa, mutta sinne ei saanut kuitenkaan Tayssissa synnyttää. Omaan synnytyssaliin tuli ehtiä takaisin ennen ponnistusvaihetta. Jotenkin olin ihan varma, että vauva päättääkin syntyä sinne ammeeseen, joten päätin pysyä ainakin aluksi turvallisesti omassa synnytyssalissa. Kätilö ehdotti Tens-laitettakin, mutta sanoin kokeilevani ainakin ensin suihkua.  

Ennen suihkuun pääsyä  otettiin kuitenkin käyrää, mutta ilokseni laite oli langaton ja saatoin liikkua huoneessa vapaasti. 

Jostain syystä oli kamala jano koko ajan ja ramppasin täyttämässä vesimukia aina supistusten välissä. 

Heti käyrän ottamisen jälkeen pääsin suihkuun. Kätilö huikkasi, ettei suihkustakaan tarvinnut tulla välillä pois, vaan vauvan sydänäänikäyrää pystyi ottamaan suihkussa! Mikä mieletön vapaus! 

Suihkussa virtaava vesi tuntui ihanalta! Nojasin ensin seinään ja supistuksien yltyessä suihkutuoliin. Kätilö sanoi tulevansa mittamaan sydänkäyrää 15-20 minuutin välein. Suihkuhuoneen toisessa päässä olisi kutsunappi, jos mittausten välillä tulisi asiaa. Ensimmäinen 15 minuutin väli meni melko hyvin. Suihku tuntui auttavan kipuihin ja pystyin ottamaan jokaisen supistuksen vastaan keskittyneesti. 

Kätilön lähdettyä huonesta ensimmäisen mittauksen jälkeen supistukset kuitenkin yltyivät. Rupesin haaveilemaan doulasta, joka pystyisi supistuksien ajan suihkuttamaan vielä alaselälleni vettä käsisuihkulla  ja olemaan turvanani. Rupesin myös pelkäämään, etten millään pääsisi huoneen toiseen päähän, jos vauva päättäisikin syntyä nyt. Mietin kuinka arvokasta onkaan tukihenkilön, tai doulan antama turva, kun synnyttäjä ei joudu olemaan hetkeäkään yksin. Toisen ihmisen läsnäolo on ehkä yksi suurimmista asioista lempeään synnytyskokemukseen. 

Supistukset yltyivät siihen pisteeseen, että olin kontillani suihkussa ja työnsin päätäni kohti kaakeleita.

Kun kätilö ehkä 15-minuutin päästä ilmestyi taas suihkuhuoneeseen olin hyvin helpottunut! Turva oli taas lähellä... Kätilö otti käyrää hetken ja sitten sanoin, että haluaisin, että kohdun suu tarkastettaisiin. Supistukset oli niin tiukkoja, että se ehkä motivoisi hieman, jos kuulisi mihin asti synnytys oli edennyt.

Tulin suihkusta pois.

Kysyin kätilöltä kauanko mahdoin suihkussa prutata ja kätilö kertoi mun olleen siellä suunnilleen 40-minuuttia . Muistan päivitelleeni, että ompa kauheeta kun tuhlaan tollai luonnonvaroja!...  

Kätilö kurkkasi nopeasti kohdunsuun tilanteen supistusten välillä. Olin kuulemma yhdeksässä sentissä. Saisin mennä takaisin suihkuun halutessani, muttei todellakaan halunnut. Olin siinä vaiheessa, jossa aina alan hiukan panikoida. Siinä, missä aina ottaisin kaikki mahdolliset mömmöt, jos joku niitä vain tarjoaisi. Kätilö oli lukenut synnytystoivelistani hyvin, sillä kuulin kuinka hän alkoi kehumaan ja rohkaisemaan minua. 

Puristin tyynyä ja sängynpäätyä. Tuntui, että hikoilisin valtoimenaan, vaikka pisarat olivat varmaan oikeasti vain hiuksistani tippuvaa vettä. Silmät kostui ja sain hiukan naurahtaen sanottua kätilölle, että tuntuu hullulta ruikuttaa, kun tiedän mun synnytyksien olevan aika paljon kivuttomampia, kuin monella muilla. Kätilö sanoi, että nyt saakin ruikuttaa ja että tämä on se pahin vaihe ennen ponnistusvaihetta. 

Olo oli jo todella tukala ja kätilö ehdotti että jos ponnistuttaa niin saisin toki jo ponnistaa. Olin polvillani sängyllä ja piteli päädystä kiinni. Yritin ponnistaa, mutta mitään ei tapahtunut! Supistukset vain yltyivät eikä mitään edellisien synnytyksien tavoin tullutta kipujen katoamista ponnistusvaiheessa tapahtunut! Sattui ja pelkäsin, että vauva jäisi kohtuun! Vaikka kuinka ponnistin  niin vauva ei tuntunut liikkuvan mihinkään suuntaan. Tuli epätoivo, mutta toisaalta myös todella suuri ymmärrys sen suhteen, että synnytys voi oikeasti olla näin kamala ja epätoivoinenkin. Onneksi tätä vaihetta kesti vain hetken! 

Ponnistusvaihe 


Vauva kuulemma alkaisi syntyä heti, kun vedet menisi. 

Supistuksien aikana vauvan sydänäänet hieman aina laski, joten kätilö ehdotti onneksi kalvojen puhkaisua. Se tuntui kaikin puolin hyvältä ratkaisulta, sillä vaikka kuinka työnsin, niin mitään ei tuntunut tapahtuvan. Heti kalvojen puhkaisun jälkeen ensimmäisellä työnnöllä tunsin, kuinka vauva liikahti eteenpäin synnytyskanavassa. Olin hurjan helpottunut! Vauva ei jäisikään kohtuun! 

Parilla työnnöllä puolipäätä oli jo ulkona. Vauvalla oli kuulemma käsi poskella. Teki mieli työntää vauva nopeasti ulos ja ärsytti, kun kätilö käski vain puhallella. Taisin kysyäkin hieman ärsayyntyneenä, että miksen saa vaan ponnistaa? Tiesin kyllä, että liian voimakkaalla ponnistamisella voisi paikat vaan revetä ja   kätilökin koitti sitä parhaansa mukaan siinä hötäkässä selittää. 

Tyttö syntyi 25.2. 2018 klo. 4:47.

luonnonmukainen synnytys


Vaikka kuulin, kuinka vauva parahti, niin kysyin silti oliko se hengissä ja kaikki hyvin? 

Kätilö käski mun laskea vauvan sormet ja varpaat, mutta sanoin, ettei niillä niin väljä ole, mutta onko vauvalla nenä? (hah!)

Edellisissä ultrissa vauva oli ollut jo niin syvällä lantiossa, että ultrakuvista leikkaantui nenä kokonaan pois ja kuvasta olisi voinut muutenkin ajatella, että syntyvällä lapsella olisi vähintään todella paha huulihalkio. Tosin ultralääkäri joka kerta selitti, että kyse oli vain laitteista ja vauvalla olisi kyllä nenä, vaikka se kuvista leikkaantuikin pois. Asian kysyminen salissa tuntui silti erityisen tärkeältä. 

Vauvalla oli tosin hieman nenä mustana ja posket turvoksissa. Käsi poskella syntyminen oli sille hiukan rankkaa. 

En ollut kirjannut sitä synnytystoiveisiini, mutta napanuorankin annettiin rauhassa sykkiä loppuun. 

Jälkeisille annettiin kyllä myös hyvin aikaa tulla, mutta kätilö auttoi tälläkin kertaa lopulta hieman painamalla. Oksitosiinille ei nähty kuitenkaan tarvetta ja olin kirjannut synnytystoivelistaanikin, etten sitä halua, jos ei ole pakko. Oksitosiini aiheuttaa mulla nimittäin todella huonon olon...  

Synnytyksen jälkeen salissa


Sain vauvan heti syliini. Vauvaa ei pesty lainkaan, eikä punnitusten kanssakaan kiirehditty. Sain imettää rauhassa iho kiinni vauvan iholla. Haistella ja ihmetellä. 

Kapea synnytyssalin sänky silti kyljellä imettäessä hieman jännitti.  Siinä ei ollut laitaa ja pelotti, että vauva jotenkin sieltä tippuisi. Teki mieli heittää patja sängystä ja kelliä vauvan kanssa patjalla synnytyssalin lattialla. En kuitenkaan rohjennut. 

Salissa seurattiin vauvan ja mun vointia 5-tuntia. Koska sinä aikana ei mitään ihmeellistä ilmaantunut pääsimme siirtymään Potilashotelliin Vauvanpesään. <3 

Vauva oli viikkoihin nähden hyvän kokoinen

3240g 48cm <3 

Synnytyksen kesto 3:59, I-vaihe 3h 45min 2-vaihe (ponnistusvaihe) 2min, 3-vaihe (jälkeisvaihe)  11min. Kivunlievitys: suihku


Olin erityisen onnellinen, että pääsin heti saliin, kätilö otti hyvin huomioon synnytystoivelistani,  sydänäänivyö oli langaton, joka mahdollisti vapaan liikkumisen ympäri salia ja että kätilö puhkaisi kalvot, kun tuntui, ettei muuten synnytys etenisi.  Kaikki meni siis hurjan hyvin ja ehkä ensi kerralla (jos sellainen vielä joskus tulee) otan oikeasti taas sen turvaa antavan doulan, tai tukihenkilönkin mukaan! <3 

Olen hyvin kiitollinen ihanalle kätilölle, joka teki synnytyksestäni tosi hyvän <3 

<3 Riina 



4 kommenttia:

  1. Onnea. Olette te äidit aika sissejä.
    Meillä mä vaan katselin vierestä, autoin minkä pystyin ja silti olin ihan loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista <3 Onneks synnytyksessä erittyvät hormoonit hiukan auttaa ;)

      Poista