Ihme ekoelitismiä


Riittämättömyys! Siltä tuntuu yrittäessään tehdä ekologisia valintoja. Tulee tunne, että tämä kaikki olisi ihan samaa kulutusjuhlaa, kuin ennenkin.... Kunhan hedelmässä on luomumerkki, niin se oikeuttaisi kaikki pahat tekoni...

Myönnän, että tuntui viime viikolla äärimmäisen hölmöltä ostaa kaupasta uusia astioita. Kaikki oli jo kuitenkin kaapissa eriparia, enkä kehdannut juottaa nimiäiskahveita appiukolle lastenmukista. Etsin Prismasta mahdollisimman lähellä tehdyt astiat. jotka ei kuitenkaan maksaisi ihan älyttömästi. Kultakeramiikka tehdään Virossa, kun taas Arabia ja Iittala jossain kaukomailla. Kultakeramiikka oli siis silmissäni ekologisempi ja eettisempi valinta, mutta silti ahdisti. Tuntui ihan hirvittävän turhamaiselta ostaa astioita.... Olin oikea elitisti kakkiainen!

Ajattelen, että sitten kun kasvatan oman ruokani ja teen itse saippuani, niin ehkä sitten riitän.... 

Tai silloin, kun ostan ihan kaiken käytettynä, niin ehkä se on sitten riittävästi?

Mistä sen kuitenkaan kirpparihaalaristakaan tietää, että sisältääkö se perfluorattuja yhdisteitä? Häiriintyykö lapseni hormoonitasapaino, jos niitä sitten haalarissa olisikin?`Onko kirpparihaalari tehty ennen, vai jälkeen sen ajankohdan, kun valmistaja on päättänyt luopua hormoonin häiritsijöistä? Riittääkö siis kierrätettyjen vaatteidenkaan hankinta? Kestääkö munkaan ihoni niitä edellisten käyttäjien pesu- ja huuhteluaineita? 

Meitä asuu 56m2 asunnossa kuusi ihmistä. Lapsia on kuitenkin Linkolan mielestä varmaan jo liikaa... Miehelle tämä uusin tulokas oli jo seitsemäs. Todellisuudessahan pienessä kodissa asuminen ei ole meille pelkkä ekologinen valinta. Me vaan tykätään asua näin ja pitää rakkaat lähellä. 

Monet ekologiset hankinnat ovat puhtaasti kauneudenkaipuutakin. Muovittomat tuotteet kestää katseita. Se, ettei ne levitä mikromuoveja ympäristöön on vain plussaa. 

Silti välillä tunnen valtavaa ekoahdistusta. Pitäisi muuttaa metsään ja olla siellä huppuluurussa. Lopettaa kokonaan kuluttaminen ja olla oikeasti vapaa. Tukka takussa kasvimaan kaivaminen tuntuisi hohdokkaammalta ja oikeammalta, kuin verkkokaupoista luomuruuan tilaaminen. 

Silti onhan se kiva, kun kirjasto on vieressä ja lapset kävelee kahdessa minuutissa koululle. Kaupungissa on ihmismassaa niin paljon, että aina löytää kaltaisiansa. Voi hukkua massaan halutessaan, tai löytää kohtalotovereita. Voi olla sellainen, kuin on, eikä kukaan pidä liian höyrähtäneenä. 

Luulen silti, että pienet ekologiset valinnatkin voi olla merkityksellisiä. Se, että pyrin hankkimaan vain sen verran, mitä tarvitsen. Etsimään ekologisesti ja eettisesti tuotettuja tuotteita. Tuntemaan mielihyvääkin siitä, että lajittelen jätteeni, tai hankkin suomenlampaan villaa biodynaamiselta lähitilalta. 

Vaikken eläisikkään täydellisen ekologisesti, minimalistisesti, tai tekisi vain eettisiä valintoja, niin ehkä valinnat omista lähtökohdista käsin riittää juuri nyt  . Ehkä kaikki pitääkin ajatella juuri niin, että teen sen minkä voin tehdä juuri nyt ja se riittää. Se mikä on mennyt on mennyt ja se mikä on tulossa, on tulossa. Tässä hetkessä ei ole pelkoa, riittämättömyyttä, tai ahdistustakaan....

<3 Riina 

7 kommenttia:

  1. Yksi ekoahdistelija ilmoittautuu. Ei voi hyvällä omatunnolla viedä roskakatokseen bio- ja sekajätteitään, kun pitäisihän sitä kierrättää myös pahvi ja metalli. Vaatteiden kohdalla katse kiinnittyy vain peiliin ja hintalappuun. Pitäisi varmaan käydä ripittäytymässä.

    https://aatenarikka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Itselläni on tällä hetkellä hurja sotasuunnitelma kaiken sen muovijätteen kierrättämiseen, mitä meillä syntyy. Mies syö silti marinaadilla kyllästtyä lihaa, eikä niitä muovilootia saa järkevästi pestyä. Sekajätteen kautta polttoon menee vieläkin niitä karmaisevia kertakäyttövaippoja, kun en tämän kaiken säätämisen keskellä ole kuitenkaan saanut niitä kestovaippoja hankittua. Katson silti varsin kateellisena youtubesta videoita ihmisistä, joiden vuoden roskat mahtuu lasipurkkiin...

      Sun blogisi on muuten mahtava!

      Poista
  2. Täällä myös yksi ainakin ajoittain ahdistusta poteva huutaa hep :) Vaikka niinhän se varmaan kumminkin menee, ettei se ahdistuminen ketään auta. Itse yritän kääntää ajatuksen niin päin, että joo, toki hengissä säilymiseni luonnonvaroja kuluttaa, mutta onneksi minulle on suotu se mahdollisuus, että pystyn toimillani ja valinnoillani antamaan myös luonnolle jotain takaisin. Teidänkin perhe kantaa kyllä ihailtavan hienosti kortensa kekoon vastuullisissa valinnoissa ja ympäristöstä huolehtimisessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ajatus toi luonnolle takaisin antaminen. <3

      Poista
  3. Itseänikin välillä ahdistaa ja mietin että mikä on tarpeeksi ekoa. Juuri tuo metsään muuttaminen on käynyt mielessä mutta rehellisesti sanottuna meidän perhe on liian mukavuuden haluinen elääkseen omavaraisesti. Silti sitä tekeviä ihailen. Tässä kun olen teidän elämää, vastuullisuutta ja ekoiluja seurannut niin sekin on ollut todella ihailtavaa! Meillä on matkaa jo tuohon teidän saavutukseen.:) Kirjoitin itsekkin ekoilusta juuri: http://www.mademoisellecamomilla.com/pienet-ekotekomme

    VastaaPoista