Synnyttäjä, hanki doula!


Ensimmäisen synnytyksen jälkeen en halunnut enää tuntea olevani vain osa sairaalan liukuhihnaa! En halunnut enää kokea sitä raastavaa hämmennystä, kun vauva viedään synnytyksen jälkeen osastolle ja minä jään syli tyhjänä yksin saliin. Halusin, että joku pitää huolta rajoistani ja oikeuksistani, jotta saisin itse vaipua rauhassa synnytyskuplaani. Halusin tunteen siitä, että voin itse päättää omasta kehostani!

Vaikka paperilla ennenaikainen perätilasynnytys oli mennyt hyvin, niin lopulta tunteet ratkaisee hyvän synnytyskokemuksen. Sillä ei ole merkitystä pystynkö olemaan ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, vaan sillä, että koen tulevani kuulluksi ja tunnen olevani turvassa.

Toiseen synnytykseeni sain onneksi mukaani Tampereen doulapiiristä ihanan doulan! Hän lupasi tulla synnytykseeni, vaikka varoittelinkin häntä ennenaikaisuuden riskistä. Se oli häneltä iso uhraus, sillä siinä missä yleensä odotellaan lapsen syntyvän muutaman viikon sisällä lasketusta ajasta, niin mun synnytys saattoi alkaa ihan koska tahansa.

Valmistauduin toiseen synnytykseen myös paljon paremmin. Otin selvää lääkkeettömistä kivunlievityskeinoista ja äitilähtöisestä synnytyksestä erikoistilanteissakin. Tapasin doulan ja kerroin hänelle omista toiveistani synnytyksen ja vauvan ensikohtaamisen suhteen. Tuli tunne, että mulla on joku, johon voin luottaa. Joku joka pitää puoliani ja tietää mitä tahdon.

Mies oli ekassa synnytyksessä mukana, mutta hänet häädettiin yöksi kotiin ja vauvan synnyttyä hän lähti vauvan kanssa keskolaan. Huomasin myös, että kannoin synnytyksessä huolta miehen tunteista ja kokemuksista, kun sen olisi pitänyt mennä toisin päin. Mietin esimerkiksi sitä olisiko ponnistusvaihe miehelle liikaa ja käskin häntä lähtemään salista. Hän kuitenkin jäi ja hyvä niin...

Doula oli kuitenkin toisessa synnytyksessäni minua varten. Hän oli tarpeeksi kaukainen, ettei kaikki kokemukset, ja tunteet tulleet liian liki. Sain keskittyä itseeni, enkä muiden tunteisiin. Tietenkin olisin halunnut toiseen synnytykseen molemmat, miehen ja doulan, mutta ajattelin, että miehen on parempi olla esikoisen turvana kotona synnytyksen ajan.

Heti kun doula astui synnytyssalin kynnyksen yli, rentouduin täysin. Hän tiesi mitä halusin, eikä mun tarvinnut enää huolehtia siitä tiesikö kätilö miten reagoin kipuun. Doula kuunteli toiveitani äärimmäisellä herkkyydellä ja oli kanssani koko ajan. Doula myös neuvotteli puolestani ponnistuspaikasta kätilön kanssa ja itse sain vain velloa synnytyskuplassani. Tunsin olevani täysin turvassa!

Sairaalassa kätilöt eivät pysty olemaan välttämättä kokoajan synnytyssalissa. Välillä koen synnyttäessäni olevani liian kiltti, enkä soittele kelloa, kuin vasta pakon edessä. Olen myös liian monta kertaa kokenut, etten saa synnyttäjänä ääntäni kuuluviin. Vaikka synnytystoivelistaa onkin noudatettu silloin, kun olen sen tehnyt, niin kätilöt eivät ehdi tutustua kunnolla synnyttäjään, eikä tiedä miten reagoin kipuun.

Ainoa asia mikä ehkä vähän harmitti, oli se  että synnytyksen jälkeen suihkuun mennessäni annoin vauvan doulalle. Se tuntui jotenkin väärältä, vaikka synnytyksen aikana doula tuntui olevan korvaamaton! Tuntui silti, että vauvan kuuluisi olla miehen sylissä, eikä kenenkään ulkopuolisen.

Toinen synnytykseni tuntui kuitenkin korjaavan kaikki ne kamalat tunteet, jotka ensimmäisen synnytyksen mukana oli noussut. Pystyin hallita omaa kehoani, doula tiesi mitä halusin ja oli kanssani. Se teki synnytyksestäni super hyvän!

 Hyvä synnytyskokemus on lopulta aika pienistä asioista kiinni.

<3 Riina

Synnytyskertomus 2. 

2 kommenttia:

  1. Todellakin, täältäkin peukut doulalle! :) ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietenkin toivoisi, että kätilöilläkin olisi enemmän aikaa synnyttäjille. Doulat tekee kyllä kuitenkin super arvokasta työtä ja mahdollistavat kiireisessä sairaalaympäristössä ihanan synnytyksen! ♥

      Poista