Vauvaperhe hissittömässä kerrostalossa.

Hissitön talo vauvan kanssa

Asutaan hissittömän talon kolmannessa kerroksessa. Yleensä ulkoa sisään tullessa joku lapsista uuvahtaa. Rappuja on niin monta, ettei niitä millään jaksaisi kaiken sen juoksemisen jälkeen kivuta. Yhden lapsista saa kyllä kannettua, mutta kahta en millään viitsisi. Onneksi mies tekee tosi paljon töitä kotoa käsin, niin voin jättää vauvan sisälle nukkumaan ja mennä kahden keskimmäisen kanssa ulos. 

Vauvan kanssa on kivempi käydä sitten iltapäivästä rauhassa asioilla. Ehkä joku isommista on  silloin mukana, mutta 2-vuotiaan jätän vuorostaan kotiin. On ehkä hullua tehdä näin, mutta omien hermojen kannalta helpompaa. 

Myönnän silti, että odotan hieman jo miehen kesälomia. Sillon on kivempi mennä yhdessäkin koko konkkaronkan kanssa pihalle samaan aikaan. 


On onni, että kaikki meidän vauvat ovat tottuneet melko hyvin kantoliinaan. Muistan, kuinka ärsyttävää oli kiskoa vaunuja kellarin jyrkkiä rappuja ylös. Kyllä se vauvan ja 4-vuotiaan kanssa meni, mutten ikinä saisi vaunuja kellarista vauvan ja villin 2-vuotiaan kanssa. Vaunujen vieminen jyrkkiä portaita takaisin kellarin pyörävarastoon oli jo ihan liian hurjaa! Jätin vaunut yleensä ulos siihen asti, kun mies tuli töistä ja ehti viemään ne takaisin.

 V:lle ja kuopukselle en enää vaunuja hankkinut lainkaan. Olen kuitenkin vauvan synnyttyä hieman pohtinut rattaiden hankintaa 2-vuotiaalle,  muttei mitään pakollista tarvetta ole niille vielä ilmaantunut, kun ulkoilut kerran pystyy näin hyvin jaksottamaan. 2-vuotias viihtyy hyvin liinassa edelleen, joten pieniä seikkailuja voi senkin kanssa tehdä liinaillen. Ehkä kesää ajatellen kantoreppu olisi silti ihana. Silloin mieskin voisi kantaa vauvaa, tai 2-vuotiasta. Voi sitäpaitsi olla, ettei neiti enää tottuisi edes rattaisiin, kun on jo niin kauan ollut täysin liinalapsi... 

Tosin syksyllä, kun R aloittaa eskarin ja mies sattuu olemaan asiakkaalla, niin on pakko hakea poikaa eskarista kaikkien lasten kera. Silloin ehkä pitää hankkia ne rattaatkin.  Noi rappuset kyllä hiukan silti hirvittää, vaikka niin kovasti meidän kodista muutoin tykkäänkin.... Ehkä me jotain keksitään... 

Miten ihmeessä sitä luovisi hissittömässä talossa vauvan ja taaperon kanssa?

<3 Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti