Vähemmän nettissä onkin enemmän!


Päätin, että olen tällä viikolla koneella vasta lasten mentyä nukkumaan. On jännä, kuinka datapaastolla huomaa aina saman: en menetä mitään! 

Facebookissa, instassa ja vaikka sähköpostissa käydessä tulee tunne, että niitä olisi varmuuden vuoksi hyvä kurkkia pitkin päivää. Mitä jos joku on vastannut sähköpostiini, tai Facebookviestiini!? Mitä jos missaan jotain tärkeää? 

Koneella aika humahtaa, kuin varkain. Netissä surffailessa ei tule koskaan tylsää. Se on salakavalaa, sillä lopulta koneella saa tehtyä kaikella sillä ajalla vain hyvin vähän mitään järkevää. En ihmettele yhtään, että ihmiset asentavat koneilleen kaiken maailman fokusointi ohjelmia. On vaikeaa olla harhailematta vaikka blogipostausta kirjottaessa Facebookkiin.

Muistan lukeneeni, että Tim Ferriss lukee ja vastailee sähköpostiinsa vain kerran viikossa. Hänen asiakkaansa tietävät sen ja kunnioittavat hänen päätöstään. Olemme helposti kokoajan tavoitettavissa kaiken maailman älypuhelimien ansiosta, mutta onko se tarpeellista? 

Minimslismi ei ole vain tavaroiden karsimista. Se ulottuu tapoihimme ja ajankäyttöömme. Se on työkalu, jonka kautta alamme keskittymään olennaiseen. Siksi koneella roikkumisen vähentäminenkin on fiksua. Ihan samat asiat, mitkä tekee koneella päivänmittaan useissa venyvissä ja vanuvissa pätkissä,  voi oikeasti useimmiten tehdä yhdellä kertaa hetkessä. Sille vaan pitää pyhittää oma aikansa.

Tietokone ja netti on mahtava työkalu, mutta se saattaa viedä huomiomme tärkeämmiltä asioilta, kuten läsnäololta. Netti on väärällään meemejä puolisoista, jotka makaavat samassa sängyssä tuijotellen älypuhelimia, eikä toisiaan. 

Netissä roikkuminen saattaa saada meidät kokemaan olomme tarpeelliseksi ja antaa pika apua tylsistymiseen, tai yksinäisyyteen. Silti kehomme kaipaa toisen ihmisen kosketusta ja hunajaisia sanoja. 

Toisen silmiin tuijottelu ei ole yhtään sen huonompi ajanviete, kun Netfliksi, tai facebookin selailu. Suosittelen! 

- Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti