Keskoslasten päivä


Eilen vietettiin valtakunnallista keskoslasten päivää. Meitä se koskettaa monella tapaa...

Esikoiseni synttyi joulupäivänä rv 33+1. Vedet meni kotona jouluaattona. Synnytystä koitettiin vielä estellä supistusten estolääkityksellä, mutta synnytys eteni siitä huolimatta. Perätila toi vielä omat haasteensa. Tyttö syntyi sinertävänä, mutta rääkäisi ja korjasi värinsä hienosti. Jalat olivat kuitenkin ihan mustelmilla. Olin niin sekaisin kaikesta, etten uskaltanut ottaa tyttöä syliin synnytyssalissa.

Seuraavan kuukauden tyttö vietti sairaalassa. Istuin vauvan keskoskaapin vieressä aamusta iltaan. Silittelin ja juttelin, kun en oikein muutakaan osannut. Yritin tiristellä maitotippoja vauvalle sairaalan rautaisella maitopumpulla.

Tytöllä oli vatsanvetovaikeuksia, mutta muutoin hän voi kohtuullisen hyvin.  Juuri kun oltaisiin päästy kahden viikon jälkeen kotiin, niin tytölle tuli verenmyrkytys. Teholla tuli kuitenkin turvallinen olo rautaisten ammattilaisten keskellä ja siellä sain tytön ensimmäistä kertaa kenguruhoitoon. Tulen varmaan ikuisesti muistamaan ne aidon hyväsydämiset vastasyntyneiden tehon hoitajat! <3.

Keskolassa olo oli kuitenkin kaikille herkkää aikaa. Olin epävarma esikoisen äiti ja kaikkien niiden laitteiden keskellä tuntui, että vauva oli enemmän sairaalan, kuin minun. Kun kotiin lähdön aika vihdoin koitti pelkäsin, miten ikinä pärjäisin kotona pienen rääpäleen kanssa.

Kotona vauva opetteli syömään rinnasta ja pääsimme täysimetykselle 2kk iässä. Yöt välillä valvottiin. Mahavaivojakin oli ja usein vauva oksensi kaaressa maidot pellolle. Suolisto ongelmat onkin seuranneet mukana tänne asti. Fyssari jaksoillekin on ollut tarvetta. Pääsimme kuitenkin vähällä! Sitä sai vierestä sairaalassa nähdä, kuinka ihmeellisesti voipaketin kokoisia keskosia hoidettiin...

Taiteellinen herkkä tulisielu on ihmeellisen sinnikkäästi ottanut muut kiinni. Tytön piti syntyä helmikuussa, mutta hän päättikin tulla maailmaan jo jouluna. Ekalle hän meni syntymäiän mukaan, vaikkakin mietin sitäkin, että siirtääkö kouluun menon korjattuun ikään. Tyttö on silti pärjännyt hienosti. Leijonaemona olen silti vedellyt välillä keskoskortin esiin, jos on tuntunut epäreilulta...

Seuraavat raskaudet oli riskiraskauksia, joita seurattiin tarkasti ja hoidettiin mm. pakkolevolla. Kaksi seuraavaakin syntyi hiukan ennen aikojaan ja kuopuskin nipin napi täysiaikaisena rv 37+2

Keskosuus ja riskiraskaudet saa tuntemaan myös vihaa ja epävarmuutta omaa kehoaan kohtaan. Vaikka synnytykset ovat olleet melko helpoja, tunnen syyllisyyttä siitä, ettei kehoni jaksanut kantaa raskauksia loppuun asti.

Silti saan olla hurjan onnellinen siitä että keskoshoito on Suomessakin niin hyvää ja ihan pienilläkin keskosilla on mahdollisuus selviytyä.

<3 Riina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti