KonMari ja tekstiilijäte pirskahtelua

KonMari

Lainasin pitkästä aikaa taas KonMari kirjan kirjastosta.

Pienessä 56m2 kodissamme on ihan fiksua käydä tavaroita läpi aina aika ajoin. Lapset kasvaa ja välillä on pakko ostaa jotain lisääkin. En halua lisätä säilytystilaa, joten kuuden ihmisen tavarat pitää mahtua niille varatuille paikoilleen. Jotain on kuitenkin viime aikoina muuttunut...

Meilläkin kertyy tekstiilijätettä jonkin verran, vaikka koitan reijille kuluneita housuja tunnollisesti paikatakin. Monta kertaa paikattuja vaatteita Pelastusarmeija tuskin enää huolii, joten tähän asti vein ne suorilta Nextiiliin.  Paidasta Pöksyt - kirjan luettuani aloin katselemaan tuottammaamme tekstiilijätettä kuitenkin eri tavoin. Voisinko määkin osata tehdä niistä jotain uutta?!

Olen surkea ompelia. Ihan liian hätähousu! Uusia kankaita en raaskisi tuhlata ompeluksiini, sillä millä ihmeellä selittäisin, että puuvillakankaan tuottamiseen on kulunut 5000l vettä ja siitä tehdystä vaatteesta tuli niin ruma, etten ikinä kehtaisi käyttää sitä?!

Loppuun asti käytetty vaate, tekstiilijäte, on armollisempaa. Se on jo tehnyt tehtävänsä varsinaisessa käyttötarkoituksessaan, joten materiaalin kanssa voi hiukan leikkiä. Vanhoja saumoja voi käyttää uuden luomisessa, niin kuin vaikka instagramissa vilahtavassa vauvan välikausihaalarissa.

Ennen tavaran karsimista kysyn iseltäni, voisiko se täyttää jonkin muun tarpeen? Koska säilytystilaa on kuitenkin hyvin rajallisesti, niin en voi jättää materiaaleja odottaamaan inspiraatiota kovin pitkäksi aikaa. Se pakottaa miettimään mitä oikeasti tarvitsemme. Säilyttämään, ompelemaan ja tekemään vain tarpeellisen.

Meidän tuottama tekstiilijäte on senkin takia aarre, sillä olen hieman kemikaaliyliherkkä. En siis voi hyödyntää kirpparien tarjontaa sellaisessa mittakaavassa, kuin haluaisin. Reijillekin kulutettujen vaatteiden materiaalit on siis kultaakin kalliimpia. Niistä voimme tehdä vielä jotain tarpeellista ja vähentää siten ympäristökuormaamme. Tietenkin asian voisi viedä vieläkin pidemmälle ja ostaa ompelialta ammattimaista palvelua.... Käsityökärpäseni saa kuitenkin hiukan ruokaa tekstiilijäte kokeiluista, kunhan muistutan, ettei kukaan saa ikinä katsoa nurjalle....

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti