KonMari marraskuu



Marraskuinen KonMari projekti on edennyt ihanan verkkaisesti. Olen käynyt läpi yhden tai kaksi tavararyhmää päivässä. Samalla tulee tehtyä joulusiivoustakin.... Siis niissä kaapeissa jotka kaikki lehdet käskee ennen joulua vaan unohtaa. "Eihän joulua kaapissa vietetä!..." Ongelmia tulee lehtien ohjeita seuraamalla kuitenkin sitten joulun jälkeen. Mihin ihmeeseen ne kaikki uudet lelut mahtuu, jos vanhatkaan ei meinaa mahtua.... Ei sillä, että meidän kaappimme pursuilisivat yli äyräiden, mutta pientä puhdistautumista on ihan hyvä tehdä aika ajoin....

Olen käynyt läpi kaikki vaatteet, kirjat ja paperit, sekä muutaman komono ryhmän. Vaatteista lähti muutamat lasten pieneksi jääneet. Kirjoista karsin esikoisen vanhoja koulukirjoja ja muutaman räjähtäneen sarjakuvalehden. Papereista sellaisia virallisia lippu lappuja, joista jo pystyi hyvällä omalla tunnolla luopumaan. Oli silti ihana huomata, että tosi suuri osa jäljellä olevista tavaroista tuotti iloa ja täytti tarkoituksensa.

Miehen tavaroihin en tietenkään koske. Olen ihan sulattanut sen, että meillä on eri määrä tavaraa ja tarpeita. Kaikilla kun on sopivasti kaappitilaa omille tavaroilleen, niin yhteiselo kyllä sujuu hienosti. Lapsiakaan en painoista kovin paljoa vähentämään tavaraa, mutta teemme kyllä tavaroille ilotarkistuksia. Silloin tällöin joku on täyttänyt oman tehtävänsä ja se on aika laittaa kiertoon.

Olen tullut jokseenkin sinuiksi myös joululahjojen suhteen. Silloin, kun kaikelle uudellekin on tilaa, niin ei tarvi turhaan stressata tavaratulvaa. Tavaramäärää kohtuullistamalla tasapaino säilyy joulunkin yli.

Emme ostele pahemmin uusia leluja, kuin syntymäpäivinä ja jouluna. Toiveet on onneksi melko maltillisia. Lapset taitaa olla ihan kohtuullisen hyvin koulutettu, sillä mitään ihan älyttömiä muovikrääsä pyyntöjä ei oo tullut.

Koska konsoli ja tietokonepelit on yhteinen harrastus, niin jotain sen suuntaista löytyy joululahjojenkin joukosta. Myös legot on joka jouluinen toive. Legojoulukalenteritkin hankittiin, sillä ne tuntuvat tuovan erityisesti iloa.

Oma järjestämistavoitteeni on mahduttaa meidän kuusi henkinen perheemme edelleen 56m2 kotiimme ilman, että säilytystilaa tarvisi oikeastaan lisätä lainkaan. Tähän asti se on toteutunut ihan hienosti.

Pidän hurjasti siitä, että KonMari projekti on varsin tehokas tapa saada ympäristö tukemaan omia tarpeita, tavotteita ja unelmia. Juuri nyt kotimme tukee meidän leppoisaa lapsiperhearkea ja siksi ehkä poistettavaakaan ei ole mitään kauheita määriä. KonMari prosessi kuitenkin tukee muutosta ja sen takia teen sitä aika ajoin juuri siksi, jos haluan jotain uutta elämääni, tai tukea entisestään olemassa olevien asioiden säilymistä.

Siivoaminen on länsimaisen ihmisen puhdistumisriitti. Mustan marraskuun keskellä kodista tulee ennen kaikkea suoja. Prosessin jälkeen voi vetää villasukat jalkaan ja katsella aikaansaannostaan viltin alta. Juuri näin on hyvä! Jääpähän sitten entistä enemmän aikaa hyggeilylle.

- Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti