Lapsiperheen tavaratulva 2/52


Mies tulee kaupasta ja latoo ostokset keittiön pöydälle. Ruokaa, karkkia ja jee kombuchaa! Kassin pohjalla on vielä rukkaset ja kahdet kalsarit. Puren hampaat yhteen ja yritän olla sanomatta mitään. On pakko liikkua! Ravaan huoneesta toiseen ja näen sieluni silmin ahtaan ompelimon, jossa on tuskastuttavan kuuma ja työpäivät venyvät liian usein aamusta auringonlaskuun. Palkalla ei ehkä elä ja kankaita värjätään ilman kunnollisia suojavarusteita. Made in China. Se voi tietenkin tarkoittaa myös hyvää tehdasta, jossa työntekijöistä pidetään huolta. On vaikea tietää totuutta...

Syy on tietenkin yhtä paljon myös mun. Oli pakko rako hankkia lisää lämpimiä vaatteita poikaselle. Vanhojen hanskojen alle ei mahtunut toisia ja kalsarikelitkin olisi just nyt! Kiireessä ei ehdi miettiä tuotanto-olosuhteita, vaan otetaan ne, mitkä ajaa parhaiten asiansa. Lupaan taas itselleni, että tästälähin ennakoidaan paremmin tarpeita. Otan esiin nahkakantisen muistikirjani ja listaan kaikki ne tarpeet, jotka pitäisi hankkia nyt, tai ainakin kohta.

Ulkovaatteiden osalta olen tosin hiukan luovuttanut... En halua, että lapset kärsivät viimasta, tai kastuvat loskassa... Gugguu tekisi ulkovaatteita Virossa, mutta olen aina myöhässä niiden hankinnassa ja kaikki sopivat koot on jo joka paikassa myyty loppuun. Mitä lähemmäs ihoa kuitenkin mennään, sen tarkempi haluaisin olla materiaalien ja kemikaalien suhteen. Mietin hetken olisiko noiden mahdollisten riistokalsareiden korvaaminen vaikka Ruskovillalla ihan kamala ekokatastrofi!? Maailma ei tosin tarvisi enää yhtään enempää tavaraa... Olen yrittänyt löysätä hiukan nutturaa ja antaa lasten innostua joululahjaksi saaduista vaatteista, vaikken itse ehkä sellaisia ostaisikaan. Kaikesta materiasta on tullut hieman mörköjä, sillä näen vaan ne kemikaalit, mikromuovit ja työntekijöiden riistämisen... En tosin tiedä onko se niin paha asia.

--------------------------------------------------------------------------------->

Ostettiin taas lisää savimaalia. Keväällä anopin poismenon ja ristiäisten keskellä maalaaminen jäi hieman kesken. Yhdestä seinästä kuultaa vielä läpi. Rakastan sen maalin luonnollista tuntumaa, mutta lapsiperheessä valkoinen savimaali on hiukan riski, sillä pintaa ei voi kunnolla pyyhkiä. 2-vuotiaan kompuroitua mehumukin kanssa edessä on roiskeita, jotka saa peittoon vaan maalilla....

Lapsiperheen tavaratulva 2/52


1. Savimaali
2. Pyykinpesuaine
3. Riistokalsarit 2kpl
4. Mikromuovirukkaset
5. Astianpesuaine


2 kommenttia:

  1. Minäkin näen materiassa samankuuloisia asioita; pahoinvoivia eläimiä, kemikaaleja, myrkkyjä ja vaikka mitä. Olen yrittänyt sanojesi mukaan löysätä nutturaa, mutta ihan kaikkea ei saisi katsoa sormien läpi. Onneksi kuitenkin aina voi tehdä parhaansa sen hetkiksten resurssien puutteessa ja toisella kertaa sitten paremmin :D

    Mukavaa viikonloppua teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh! En siis ole näiden tuskastelujen kanssa yksin <3 On totta, että ehkä ei kannata jäädä murehtimaan sitä, mitä on jo tehnyt, vaan sen mitä meinaa seuraavaksi tehdä. Juteltiin kyllä tästä tosin myös mieheni kanssa ja hän oli sitä mieltä, että tarpeet tulee täyttää, mutta korvaaminen myrkyttömämmällä vaihtoehdolla ei ole mikään paha juttu, vaikka se tarkottaisikin hutiostoksen myötä lisää tuotettua materiaa. Aika moista tasapainoilua ja omien arvojen punnitsemista tää välillä on...

      Poista