Tarvittais hiukan taikapölyä


Keräilen itseäni jäätävän flunssan kourista. Onneksi lapsille löytyy kivaa tekemistä keittiön kaappien kätköistä, sillä jauhoilla, suolalla, vedellä ja tilkalla öljyä taiotaan taikataikinaa! Taikaa tässä hiukan tarvittaiskin, sillä mietin mitä ihmettä teen väärin, että oon aina flunssassa? Haluan siis tänäkin vuonna helliä itseäni enemmän! <3 

Viime vuosi oli ihana, täynnä ihmeellistä luottamusta ja valtavaa kiitollisuutta siitä, että saimme suloisen terveen vauvan. Kaksi päivää päälle 37 raskausviikkoa tuntuu valtavalta saavutukselta. Vauva oli virallisesti täysiaikainen! 

Vauva on nyt 10 kk. Hän sanoo kaksi sanaa; hei ja äiti. Nousee seisomaan keskellä lattiaa ilman tukea. Ottaa yhden askeleen tuetta ja työntelee tuoleja pitkin 56 m2 tiluksia. Hän nauttii hurjasti sisaruksistaan ja nukkuu älyttömän hyvin yönsä perhepedissä. Neiti syö yöllä kerran tai kaksi ja jatkaa saman tien uniaan. Meillä ei lapset yöllä pahemmin muutenkaan valvoskele, tai jos niin käy, niin ne on tulossa kipeäksi. Suurperheellinenkin siis voi oikeesti nukkua hyvin. <3 

Tulen tänäkin vuonna paljastamaan nelihenkisen perheemme tavaratulvaa, vilautan ruokaostoksiamme, vaatekaappeja ja unelmia. Vahvistan omaa uskomustani siitä, että vähemmän on enemmän. On tietenkin myös salaisuuksia, joita kuiskimme vain oman heimolaistemme korviin, josta tuli mieleen, että keräilijä metsästäjillä optimaalinen heimon koko oli 30 henkeä... Siis semmosen keskiverron suomalaisen ekokylän verran....

 Viime vuonna olen myös hyväksynyt paremmin keskinkertaisuuteni eko ja minimalismi jutuissa. Musta ei tullut taaskaan kestovaippailijaa, vaikka niitä kokeilinkin. Muumeilla ollaan siis menty.... Maria Nordin kirjoitti blogiinsa marraskuussa hyvän jutun Muumivaipoista. Ei siis ihan kakka valinta! 

Minimalismi on muuttunut kiukulla riuhtomisesta fiilistelyksi. Nykyään on pääasia, että "energiat" pääsee rauhassa liikkumaan 56 m2 kodissamme. Olen myös ylittänyt itseni ja kokeillut ommella muutamia vaatteita lapsille tekstiilijätteestä. Syksyllä tein mm. välikausihaalarin kuopukselle mun vanhasta tuulitakista. En yritä mahduttaa roskiamme lasipurkkiin, mutta on ihanaa välillä huomata, ettei aina oo pakko ostaa mitään. 

Toivon että tämäkin vuosi olisi lempeissä aalloissa keinumista. Hitaampaa arkea, jotta huomaisin kaikki ne tunteet, jotka puskee iholle. 

<3 Riina 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti