Arvokuluttaminen


Olen pitänyt  listaa lapsiperheemme tavaratulvasta koko alkuvuoden ajan. Mieleen on hiipinyt niin epätoivoa, päänsärkyä, kiukkua, lempeyttä, hyväksyntää, kuin jonkinlaisia onnistumisen tunteitakin. Olen vetänyt tiukkoja rajoja, kieltäytynyt ja pistänyt sellaisia tavaroita heti eteenpäin, jotka ei ole täyttänyt omia kriteerejäni. Toisaalta olen jotenkin myös hyväksynyt jollain tasolla sen, että perheenjäsenillämme on erilaisia tavarakäsityksiä ja arvoja kulutustottumuksissaan.

Vaikka olen itse minimalisti, niin myönnän olevani välillä miehelleni salaa hieman kateellinen hänen tavarataidoistaan. Olenkin monesti kertonut blogissa, että se on semmonen järkevä jemmailija. Se säästää asiat, jotka voi vielä korjata, ostaa käytettyä ja käyttää loppuun. Se tekee semmosia arkisia ekotekoja.

Mulla itselläni on sen verran paha kemikaaliyliherkkyys, että käytettyjen vaatteiden hankkiminen on välillä varsin haasteellista. Esimerkiksi miehen ostaessa armeijan ylijäämää, pesen ne aina jonkin aikaa erikseen. Niihin on tungettu ehkä koinsuoja aineita, tai sitten ne on pesty niin jytkyillä aineilla, että saan niistä oireita. Toisaalta, kun jonkin aikaa on pessy niitä erikseen, niin ongelma kyllä lopulta katoaa. Sillon uskaltaudun käymään jo miehen vaatekaapilla ja haahuilla täällä villasukissa ja peltipaidassa, mutta siihen saattaa mennä aika montakin pesukertaa. 

Rakastan kuitenkin sitä hallinnan tunnetta, jota pienestä tavaramäärästä saan. Pidän siitä, että mulla on vaan sen verran tavaraa, mistä ehdin pitää huolta. En tarvitse kymmentä t-paitaa, vaan kaksi, joista toinen on päällä ja toinen pesussa. Pidän univormupukeutumisesta. Siitä, että kaapissa on aina lempivaatteita. Jos jotain hajoaa, on hauska kokeilla, pärjäänkö ilmankin. Yritän ostaa harvemmin, mutta olen valmis maksamaan siitä enemmän, jos se täyttää kriteerini.





Vastuullisuus, ekologisuus ja eettisyys... Anniina Nurmi ja Outi Pyy on tuonut esiin, kuinka yrityksillä näiden sanojen käytössä tuntuu olevan ihan villilänsi meininki. Jokainen yritys tuntuu määrittelevän itse uudestaan näiden sanojen merkitykset. Vastuullisuus saattaa tarkoittaa jollekin yritykselle tuulivoimaan sijoittamista, muttei kuitenkaan sitä, että vaatteiden valmistajille maksettaisiin elämiseen riittäviä palkkoja. Olen samaa mieltä siitä, ettei pitäisi olla kuluttajan vastuulla selvittää, mitä yrityksen viljelemät termit pitää tällä kertaa sisällään. 

Ei ole olemassa täydellistä tuotetta. Sen takia Outi Pyy ja Anniina Nurmi on haastanut  blogiteksteillään miettimään omia arvojani. Arvojen järjestykseen laittaminen helpottaa ostopäätöksiä. Arvokuluttaminen lisää myös painetta yrityksille kertoa tuotteidensa valmistusprosessista yksityiskohtaisemmin.

Oma kulutusarvomaailmani hierarkia olisi varmasti hyvin erilainen, jos en olisi kemikaaliyliherkkä. Myös perheenjäsenillämme on hyvin omanlaisia kulutusarvoja. Lapsiperheemme tavaratulva olisi varmasti myös hyvin erilainen, jos ostopäätöksiä tehtäisiin vain omasta näkökulmastani käsin.

Suosittelenkin lämpimästi tekemään kuitenkin oman arvolistasi! Se´on helpottanut mua itseäni tekemään esimerkiksi ulkovaatteiden hankkiessa parempia päätöksiä, sillä täydellisen vastuulliseen ulkovaatteeseen, joka kestää tuiskua, vettä ja tuulta, en ole vielä törmännyt.



Tässä mun kulutusarvojeni hierarkia: 


0. Voinko jättää tuotteen kokonaan ostamatta? Voin ehkä täyttää tarpeeni jo jollain omistamallani asialla. 

1. Luonnonmukaisesti tuotetut materiaalit. Materiaalien tulee olla tuotettu luonnonmukaisesti. Luonnonmukaisesti tuotettujen materiaalien suosiminen turvaa yleensä eläinten lajityypillisemmät elinolot, sekä säästää luontoa sitä kuormittavilta torjunta-aineilta ja keinolannotteilta. Luonnonmukainen tuotanto suojelee myös materiaalien tuottajia ja valmistajia jytkyiltä kemikaaleilta,

2. Tuote on valmistettu lähellä.  Tämä on oikeastaan yhtä tärkeä, kuin kohta 1. Tuotteen valmistaminen tulee tapahtua maissa, joiden lainsäädäntö turvaa ihmisoikeuksien toteutumisen. Tiedostan silti, että monissa EU:n sisällä olevissakin maissa on kuitenkin mm. minipalkan suhteen vielä korjaamisen varaa. Ihmiset ovat täällä kuitenkin monesti paremmassa asemassa, kuin monissa Aasian maissa.

3.   Muovittomuus. Tuotteessa käytetty päämateriaali, kuten kangas on muoviton, jolloin se on helpompi kierrättää tulevaisuudessa. Materiaali maatuu ilman, että se tuottaa ympäristölleen mikromuovipäästöjä. Suosin myös tuotteissa mm.puuta, lasia ja metallia. Tuotteiden pakkausten kohdalla en ole ehdoton, vaikkakin muovittomuus pakkausmateriaaleissa saakin multa ison peukun.   

4. Tuote on haitta-aineeton. Tuotteen tulee olla vapaita sellaisista tiedossani olevista kemikaaleista, jotka saattaa haitata mm. hormoonitoimintaa, tai aiheuttaa iho-oireita.  Välttelen mm. perfluorattuja yhdisteitä, ftalaatteja ja metyyli-isotiatsolinonia. Valitsen tekstiileissä joko täysin värjäämättömiä tuotteita, tai kankaita, joilla on öko-tex standardi. Tuotteiden haitta-aineettomuus turvaa myös tuotteiden tekijöitä haitallisilta kemikaaleilta.

5. Materiaalien jäljitettävyys. Materiaalit tulee olla jäljitettävissä. Suosin tuotteita, joiden materiaalit tulee mahdollisimman läheltä. Arvostan yrityksiä, jotka pystyy kertomaan tuotteidensa materiaalien alkuperän ja kantamaan vastuun ihmisoikeuksien toteutumisesta, sekä takaamaan työntekijöiden turvallisen työskentelyn. Parhaassa tapauksessa yrityksellä on tiiviit suhteet materiaalien tuottajaan.

6. Tuotteen käytettävyys/kestävyys/ minimalismi Tuotteen tulee ajaa asiansa aiotussa käyttötarkoituksessaan. Sen tulee tukea tavaroiden määrän vähentämistä ja sopia jo olemassa olevien tavaroiden kanssa yhteen. Tuotteen tulee olla laadukas ja kestävä, sillä kun tavaroita on vähemmän, niin niitä käytetään useammin ja tällöin kulutuksen kestävyys vaatimukset korostuu.

7. Tuotannon ihmisoikeudet. Tämä on itselleni todella tärkeä asia ja edellä olevat kriteerit turvaa osaltaan myös ihmisoikeuksien toteutumista. Jos edelliset kohdat eivät täyty, tulee tästä kriteeristä entistä tärkeämpi.  Mm. elämiseen riittävät palkat ja järjestäytymisen vapaus on osa tuotannon ihmisoikeus kysymystä. Yritysten tulee varmistaa, että tuotetta valmistavissa tehtaissa ja materiaalien tuotannossa ihmisoikeudet toteutuvat.

8. Tuotannon ekologisuus. Tehtaiden ekologisuus, eliöiden ja luonnon suojeleminen. Yleensä jo edellä olevat kriteerit turvaa tuotannon ekologisuutta, sillä luomutuotannolla, öko-tex standardilla ja EU-lainsäädännöllä säädellään käytettyjen kemikaalien käyttöä ja turvallisuusvaatimuksia. Tuotannon ekologisuuteen kuuluu myös mm. leikkuujätteen hyödyntäminen, ja tehtaan jätevesien prosessointi, sekä tuotannon mahdollisimman pieni hiilijalanjälki jne.

9. Tuotteen huoltaminen/kierrätys. Mulle on tärkeää, että ehdin ja osaan pitää tuotteesta huolta ja tiedän miten sen voi lopulta kierrättää.

10. Second hand. Myönnän, että haluaisin tämän olevan paljon korkeammalla arvohierarkiassani, sillä ekologisinta olisi hankkia tavarat käytettynä. Kemikaaliyliherkkyyteni kuitenkin asettaa hieman haasteita käytettyjen tavaroiden hankkimiselle.

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti