Minimalismi & lahjat



Minimalismin helpoin osa on hallita omaa ostokäyttäytymistä. Lapsiperheessä joulut, syntymäpäivät, tai vaikka isovanhempien vierailut saa tavaravyöryn repeämään kuitenkin ihan eri mittasuhteisiin.

Tietenkin olisi ihanaa vaan kieltää kaikki. Lopettaa totaalisesti kuluttaminen ja muuttaa ehkä jopa luolaan asumaan. Lapseni ei ole kuitenkaan ääri minimalisteja, vaikka jonkinlaista kohtuuden ilosanomaa koitankin heille levittää. En siis ole hennonnut luopua lahjoista kokonaan, tai edes hankkia vielä pelkkiä aineettomia lahjoja. 

Pyrin kuitenkin kohtuullisuuteen

Hanki lahjat lapsen kanssa yhdessä



Myönnän piilottaneen ainakin yhden lelulehden joulun alla. Vaikka ostammekin lapsille joululahjoja, on musta turhaa tietentahtoen altistaa lapsia millekään krääsämainonnalle. Sen sijaan pyysin lapsia kurkkaamaan muutaman ekolgisia leluja myyvän verkkokaupan tarjontaa ja kertomaan sellaisista lahjatoiveista, jotka oli syntyneet ihan ilman mainoslehtisiäkin.

Olemme ostaneet joulu ja syntymäpäivälahjoja lasten kanssa yhdessä. Vaikka yllätykset on kivoja, niin näen paremmaksi sen, että lahja on oikeasti lapselle mieleinen ja toisaalta meidän vanhempien mielestä turvallinen, myrkytön, kestävä ja ekologinen. Samalla tulee jutelleeksi lasten kanssa kuluttamisesta.

Lahjoista kieltäytyminen


Synttärikutsuihin kirjoitamme kavereille yleensä, ettei lahjoja tarvitse tuoda. Halutessaan kaveri voi tukea muutamalla kolikolla jotain lapsen valitsemaa hyväntekeväisyys järjestöä. Lapsemme on ottanut asian hirmuisen rennosti ehkä siitä syystä, että tietävät saavansa kuitenkin meiltä vanhemmilta paketin. On kivempaa, että lapset oikeasti nauttii synttäreillää kavereidensa seurasta, eikä vaan ajattele sitä mitä kaikkea tulee saamaan lahjaksi. Tavaraa on muutenkin ihan tarpeeksi! Tätä vienoa lahjattomuus pyyntöä ei aina ihan kaikki noudata, mutta se vähentää kuitenkin sitä krääsätulvaa ratkaisevasti. 

Myönnän tosin itsekin ostaneeni joskus sukulaislapsille "vain jotain pientä", vaikka sopimus olikin, että lahjoja hankintaan vain kummilapsille. Selittelin tekoani sillä, että muille tulisi kumminkin paha mieli, jos jäisi ilman lahjaa. Tosin kaduin heti hölmöyttäni, sillä tiedän itsekin millainen tavaratulva siitä syntyy, kun kaikki tuo "vain jotain pientä".... 

Aijon tulevaisuudessa tavaratulvan tukkimiseksi keskustella lasten kanssa myös siitä vaihtoehdosta, että hankkisimme synttärilahjaksi myös niitä kokemuksia, eikä vaan tavaraa. Ei me niitä tavaroita aikuisena kumminkaan muistella, vaan sitä kaikkea, mitä sai näkeä ja kokea.  

Yksi ihana aineeton lahjaidea on esimerkiksi Tampereen oma juniormuseokortti! Sillä pääsee Vapriikkiin, Postimuseoon, Amurin työläismuseokortteliin, Tampereen taidemuseoon, Sara Hildénin taidemuseoon  ja museo Milavidaan. Tampereen museoiden juniorvuosikortti maksaa 25€




Kerro lahjatoiveista! 


Yritän kertoa sukulaisille ja isovanhemmille niistä lahjoista, joita oikeasti lapset haluaisi ja tarvitsisi. Tosin isovanhemmilla tuntuu olevan jokin kummallinen pakko hemmotella pienet pallerot ihan pilalle lahjavuorella. Vaikka puhelimessa onkin puhuttu vaikka villasukkatarpeesta, niin käymään tullaan kassit notkuen kaikkea muutakin. Onneksi aika usein nykyään se epämääräinen sälä on jäänyt vähemmälle. Nykyään lapset saa varsin usein lahjaksi kirjoja. Ne onkin sellaisia, jotka tää minimalisti mutsikin hyväksyy. Myös kuluvat asiat, kuten tarrat ja askartelutarvikkeet on ihan kivoja. 

Karsi ja anna lahja eteenpäin


Joskus lapset tulee saaneeksi jotain sellaisiakin ihme härpäkkeitä, jotka ei kyllä täytä omia kemikaalikriteereitäni. En halua olla mikään hirviömutsi, mutta oon kyllä karsinu sellaisia leluja saman tien poiskin. On kuitenkin lopulta vanhempien vastuulla millaisille kemikaaleille lapsemme altistamme. Pyrkimys kuitenkin on se, ettei semmoisia tilanteita tulisi, vaan kriteereistä olisi jollain tasolla keskusteltu etukäteen. 

Tuudittaudun Marie Kondon sanoihin siitä, että lahja on tehnyt tehtävänsä jo sillä hetkellä, kun se on annettu. Tämä siis tarkkoittaa sitä, että olen surutta pistänyt sellaiset lahjat eteenpäin, joita emme ole tarvinneet. Tuskin lahjan antajakaan haluaa, että säilytämme tavaraa vain velvollisuuden tunteesta. Lahjojen antaminen ei oikeastaan edes liity tavaraan. Se on vaan väline, jolla jaamme kiintymyksen tunteita, tai haluamme antaa yhteisen kokemuksen. Annamme lahjoja yleensä antamisen ilosta! Vaikka antaisin lahjan eteenpäin, niin ei se muisto mihinkään katoa. On turha sulloa tavaroita käyttämättömänä kaapinperälle jos tiedän, että siitä on iloa jollekin toiselle. 

Sisällytämme tavaraan siis tunteita, jotka ei edes liity suoraan siihen, vaan niiden antajan ja vastaanottajan väliseen suhteeseen. Kuvittelemme, ettei tavaraa voi antaa eteenpäin, koska se oli lahja. Riepotamme sitä väkisin mukanamme, vaikkemme tarvitse sitä. Tavaroista on niihin istutettujen tunteiden takia vaikea luopua. Joskus luopumiseen auttaa kuitenkin rituaalit. Saatan ottaa tavarasta kuvan muistoksi,  kiitän mielessäni tavaroita ja niiden antaajaa tuottamastaan ilosta ja annan tavaran tuottaa iloa jollekin seuraavalle. 


Yksi sisään, yksi ulos

Asumme pienessä kodissa ja siksi mulle on tärkeää, että tavaran määrä pysyy fiksuissa rajoissa. En halua lisätä säilytystilaa, joten yhden tavaran tullessa kynnyksen yli karsin  yleensä jotain vanhaa pois. 

Teen sitä samaa myös kirjoille, vaikka joskus ajattelin, että kirjojen karsimisessa on jotain todella väärää. Olen onneksi siitä jo päässyt yli.... Lastenhuoneen hyllylle mahtuu n. 60-kirjaa, muutamat pienempien lasten, sekä mun kirjat on olkkarissa ja  kirjastokin on ihan vieressä. Ihan hyvän määrä kuitenkin niitä lempi kirjoja saa hyllylle jemmattua, vaikka joistakin välillä luopuisikin. Miehen kirjoihin en koske, mutta toisaalta järkevä jemmailija ei pyrikkään minimalismiin.... Tosin senkin kirjat tulee mahtua niille varatuille paikoille, joten jokin kohtuullisuuden raja niissäkin on. 



Näinä hulluina aikoina, jolloin kaikki kilpailee ihmisten ajasta, kaikkein merkittävin lahja on mielestäni antaa aikaa ystäville. Se on lahja, joka ei maksa mitään, mutta antaa paljon enemmän muisteltavaa, kuin tavarat. 

<3 Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti