Kevään tuomaa tuskaa ja yksinkertaisempaa elämää




















Kevään tultua tuska on tullut päivä päivältä suuremmaksi. Haluaisin vaan tunkea sormenpäät multaan ja kääntää kasvimaata niin, että hiki valuu selkää pitkin. Suurempaan kaipuuseen kylvettiin lasten kanssa kirjahyllyn päälle chiliä ja paprikaa. Keittiöön istutan kaupan yrttejä ruukkuihin, niin lapsilla on heti jotain napsittavaa.

Tiedän, että teen tästä joka vuosi liian ison möykyn. Olen hirmu onnellinen siitä, että lapset viihtyy nykyisessä koulussaan ja siksi ollaan jäätykin kaupunkiin. Tiedän senkin, että ehkä joskus voitais vielä hankkia kakkoskoti landelta, mutta muuttaa aina talvisin takaisin Tampereelle vuokralle. En näe sinänsä järkeä omistaa täältä omaa.

Stellan pitämä Kolmas luonto- blogi inspiroi kuitenkin näkemään omat mahdollisuudet, jotka tukevat juuri meidän tämänhetkistä elämäntapaa. Olisi tietenkin kutkuttavaa ottaa osaa kaupunkiviljely projekteihin, kuten Kalevanharjun yhteisöviljelmille, tai ottaa kasteluvuoroja taloyhtiön yhteisille kasvatuslaatikoille. Haluan kuitenkin pitää kesän vapaana, ehkä jopa ilman yhtäkään kalenterimerkintää, tai vaatimusta. Voi kuitenkin olla, että mut löytää viljelypalstojen jakotilaisuudesta. 

Haluan pitää elämäni mahdollisimman yksinkertaisena.

 Ymmärrän hirveän hyvin Kaarina Davisia, että vaikka hän on oravanpyörästä hypänneiden kuningatar, niin hän ei suinkaan huolinut tiluksilleen eläimiä. Ne lisää vaan liikaa sitoumuksia, elämästä tulee monimutkaisempaa ja niihin kuluu myös rahaa. Kasvimaan voi jättää muutamana päivänä hoitamatta, mutta eläintä ei. "Eläimetön ihminen on vapaa", Kaarina kirjoitti blogissaankin.

Katselin taas kuutta kierrätysroskistamme keittiössä. Olen hirveän laiska viemään roskia eri astioihin, vaikkakin meidän taloyhtiön kierrätysmahdollisuudet on ihan huikeita! Siellä on kaikki muovista metalliin. Huomaan välillä kummin miettiväni, että olisiko helpompaa vaan vähentää jätteiden tuottamisen määrää. On vähän huvittavaa, että sunnuntaisin yritän pitää erillistä kierrätyspäivää. Tosiasiassa hirveen usein vien kierrätettävät vain kahden viikon välein ja on se kyllä karmee näky, kun kassialmana raahaan meidän pahveja, papereita, muoveja, biojätettä, laseja ja metalleja kohti kierrätyslaatikoitaan. Onneksi esikoisen saan yleensä kaveriksi. Voi olla, että pitää lainata Otso Sillanaukeen kirja uudestaan kirjastosta ja pohtia tekisikö zero waste elämäntapa elämästämme vielä piirun verran yksinkertaisempaa.

Koska olemme saavuttaneet jonkintasoisen mutkattoman lapsiperhearjen, niin en kuitenkaan halua, että multailunikaan toisi vaan jonkun uuden vaatimuksen arkeemme ja rikkoisi saavutettua tasapainoa. Yritän siis ajatella sitäkin asiaa vapauden näkökulmasta. Vähemmän sitoumuksia ja yksinkertaisempaa elämää.

<3 Riina

2 kommenttia:

  1. Tampereella on ihania vuokraviljelypalstoja <3 Asuin ennen Hyhkyssä ja vakkari lenkkireittini kulki siitä Tahmelan vuokraviljelypalstojen ohi. Palstoilla oli aina upean oloinen tunnelma ja kovasti haaveilin omasta pikku viljelypalstasta sieltä itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurpitsatalon viereiset palstat Tahmelassa on kyllä kieltämättä ihania! Ne on tosin monivuotisia palstoja ja joskus kuulin, että ne vaihtaa melkeimpä omistajaa vain kuolintapauksen sattuessa. Oikeesti niitä varmaan saa helpommin, mutta tarina kuulosti hyvältä. :D Onneksi yksivuotiasiakin palstoja löytyy aika läheltä Kalevaa.

      Poista