100 tavaran vähentäminen selkeyttää arkea


100 tavaran haaste

Muutama viikko sitten päätin vähentää kodistamme 100 tavaraa ja se onnistui taas varsin helposti! Kotimme ei ole edelleenkään askeettinen munkkiluostari, vaikka olenkin karsinut tavaroitamme jo useamman vuoden. Henkilökohtaisia tavaroita mulla on alle 100. Tunnen mielihyvää irtipäästämisestä. Se mitä todella tarvitsemme, on kokoajan vähemmän, kuin uskoin.

Lapset kasvaa, tarpeet muuttuu, joten kaappien mylläys muutaman kerran vuodessa oikeasti helpottaa arkea. Kaiken tarpeellisen löytää hieman helpommin, kun tavaraan ei huku. Vielä, kun kaiken lajittelee tavaralajeittain, niin huomaan, ettei mun luultavasti tarvitse ostaa enää yhtäkään kangaskassia, sillä 8kpl riittää varmaan koko loppuelämäksi...

Yritän kierrättää tavarani vastuullisesti. Ehjät käyttökelpoiset tavarat vien usein taloyhtiömme kierrätyshuoneeseen. Siellä on helppo tarkkailla löytääkö tavaramme uuden kodin. En halua, että meidän turhat kamamme jää vaikka jonkun avustusjärjestön riesaksi. Jos lahjoitan jotain, niin katson, että se on oikeasti sellaista, jonka voisin ostaa itsekin. Mun roskat tuskin on kenenkään toisen aarre....

lelujen karsiminen

Karsin hieman myös ylimääräisiä leluja. Olin pitänyt esimerkiksi kirjahyllyn päällä osan dubloista. Ne kaadettiin aika ajoin mukaan lasten leikkeihin, mutta toisaalta tajusin, että pienet pärjää ihan hyvin yhdelläkin pussillisella. Pikkulegojen karsimiseen mulla ei ole kuitenkaan kuulemma valtuutuksia, vaikka ne tuntuukin pursuilevan jo säilytyskasseistaan. Olenkin hyväksynyt myös sen, etten ihan kaiken tavaran kohtuullistamiseen voi vaikuttaa. On kuitenkin ihana kuunnella isompia lapsia, kuinka puheisiin on tarttunut pohdiskelut esimerkiksi vaatteiden vastuullisuudesta.

Toiset säilyttää kaiken sen takia, että jotain voisi vielä tarvita. Se on ihailtavaa, mutta suurimmalla osalla ihmisistä se ei näy kuitenkaan ostokäyttäytymisessä lainkaan. Uutta ostetaan yhä kiihtyvämmällä tahdilla... Sillä kamalla sitten täytetään omakotitalot, kanahäkit ja kesämökit ja sitten yritetään jotenkin olla hukkumatta siihen....

 Vaikka yritän välillä tehdä esimerkiksi tuottamastamme tekstiilijätteestä uusia vaatteita, niin se on sellaista näpertelyä ja valtavan aikaa vievää hommaa. Sen takia olen vienyt osan tuottamastamme tekstiilijätteestä myös Nextiiliin toivoen, että ne saa jonkun muun käsissä uuden elämän.

Myönnän, että arvostan silti hurjasti ihmisiä, jotka pyrkii omavaraisuuteen, tai hyödyntämään kaiken tekstiilijätteensä uudelleen. Uusioperheemme stressitön toimiva arki on kuitenkin juuri nyt mulle arvokkaampaa, kuin öisin ompelukoneen kanssa irvistely. Seitsemän lapsen kanssa on hyvä olla arjessa tilaa yllätyksille, sillä niitä tulee aina. Kaiken ylimääräisen karsiminen on tuonut arkeemme tasapainoa. Niille asioille, mitä pidämme juuri tässä elämäntilanteessamme tärkeänä, olemme tehneet tilaa...

Emme ole käyneet miehen kanssa kaksin missään varmaankaan moneen vuoteen. Silti hitaampi lapsiperhearki on antanut tarpeeksi aikaa omille jutuille, esimerkiksi juuri vaikka tälle blogaamiselle. Koska saan blogistani pieniä tuloja, niin onhan se tietenkin tavallaan myös mun työaikaa <3. Onkin ihanaa, että pidämme työstämme molemmat. Pienessä utopiassani tosin voisimme joskus vaihtaa osia ja mies voisi välillä jäädä hoitovapaalle. Ehtisimme silloin seikkailla hieman enemmän, mutta ihanaa meillä on nytkin <3

Me ei todellakaan tiedetä, millaista on elää ruuhkavuosia, sillä elämämme on juuri hyvin rauhallista.

Miehelläni on todella joustava työnantaja ja hän saa tehdä töitä kotitoimistolla, sekä osallistua mm. neuvolakäynteihin ja hammaslääkäreihin, joten arki on oikeasti senkin takia todella paljon rennompaa.

Lapsiperhearjen keskellä kaikkea ei oikeasti ehdi, tai tarvitse tehdä. Hidastaminen on ollut parasta, sillä silloin jää tarpeeksi aikaa niille tärkeimmille <3

-Riina


Lapsiperheen tavaratulva 13/52

- vessapaperia
-koneen osia käytettynä




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti