Ruokaa sisällä





Reilu kuukausi sitten kaivelin kaupan luomukasvisten sisuksista muutamia siemeniä ja kylvin ne maitopurkkeihin. Ne on kyllä itäneet, mutta rääpäleistä tuskin saa satoa aikoihin. Sen sijaan kasvatin perheenjäsentemme määrää tummalehtisillä ja käsittämättömän elinvoimaisilla kasveilla Tammelantorilta. Toivon vaan, että pystymme antamaan noille adoptoiduille kasveille arvoisensa kodin... Chili ja tomaatti tekee jo niin hyvin kukkia, että uskoisin niiden olevan varsin runsassatoisia. Ei tosin ole ihme, sillä ne on esikasvatettu Rekolan biodynaamisella tilalla.

Vaikka sinänsä pidänkin syötävien kasvien maayhteyttä joka tavalla aika hyvänä juttuna, niin Suomessa on kuitenkin läpi vuoden valtavasti lämmitettyä sisätilaa, jonka voisi tietenkin hyödyntää ruuantuotantoon. Sitä paitsi, mitä enemmän kasveja ympärilläni on, sitä onnellisemmaksi itseni tunnen.

Lainasin kirjastosta super mielenkiintoisen kirjan ruuan kasvattamisesta sisätiloissa. *  Siellä neuvotaan, miten sisällä voi kasvattaa mm. ahomansikkaa ja kuinka eri ilmansuunnan ikkunat, hämärät seinustat ja kodin pimeimmätkin nurkat voi ottaa hyötykäyttöön. Kirjaa saa toki myös mm. adlibriksestä *

Samalla kertaa mukaan tarttui myös ikisuosikki Pihalla kasvaa pepino.*Mary kuusistolla on niin ihana talvipuutarha, että haaveilen itsekin joskus kasvattavani itse omat sitruunani. 

Olen pyöritellyt tänä keväänä myös oman palstan hankkimista. Palstat jaetaan kuitenkin jo huomenna samoihin aikoihin eskarilaisen kevätjuhlan kanssa. Toisaalta en myöskään haluaisi sitoa itseäni mihinkään tiukkoihin rutiineihin, sillä en halua jäädä mistään hauskasta paitsi kesälomalla vain siksi, että pitäisi mennä kesken kaiken palstalle kastelu ja kitkentähommiin. Ehkä siksi olen aika järjestelmällisesti alkanut täyttää kaikkea vapaata tilaa kodissamme syötävillä kasveilla. Täällä niitä voi kastella vaikka keskellä yötä. 

Vitsailin miehelleni, että voisimme hankkia lisää Lundian kirjahyllyä vain sen takia, että saisin täyttää ne syötävillä kasveilla. Ahomansikkataivas ei kuulostaisi kyllä pahalta... 

Myönnän, että pidin itseäni hieman hölmönä ostaessani lastenhuoneeseen viherkasveja, sillä miksi täyttäisin ikkunalautani kasveilla, joita ei edes voi syödä. Toisaalta haluan kyllä, että lapseni saa nukkua mahdollisimman terveellisessä sisäilmassa ja mielestäni kasvit on auttanut kyllä siinä omalta osaltaan varsin hyvin.

En silti meinaa pihistellä syötävissä kasveissakaan. Vaikka kaikessa muussa pyrkisinkin itse minimalismiin, niin tässä en! Kasvit tuovat kuitenkin elämääni niin käsittämättömän paljon iloa!



<3 Riina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti