Kuun eka


Kuun ensimmäinen päivä tuntuu aina kihelmöivältä. Uudelta alulta ja hetkeltä jolloin päätän, mihin keskityn seuraavaksi.

Uudet asiat tarvitsevat aina tilaa, joko kalenteriin, tai kaappeihin. Elokuu on hyvä hetki pelata vaikka minimalismipeliä, jossa joka päivä kuukauden ajan vähennetään kodista tavaraa aina päivämäärää vastaava summa. Eli 1.8 vähennetään 1 tavara, 2.8 kaksi tavaraa ja 3.8 kolme tavaraa jne. Jos peliä pelaa loppuun asti, niin kodista lähtee lopulta melkein 500 tavaraa.

Keskiverto omakotitalossa asujalle se on kuitenkin kärpäsen kakka. Suomalaisilla perheillä on kodissaan keskimäärin 10 000 tavaraa. Ei ihme että vanhemmat väsyy yrittäen kannatella arjen keskellä sitä kaikkea roinaa.

 Maailman ylikulutuspäivää vietettiin 29.7. Luonnonvarat, jotka pitäisi kestää koko vuoden tuhlataan jo kahdeksassa kuukaudessa. Suomalaiset on tässä suhteessa vielä pahempia. Kulutimme omalta osaltamme luonnonvarat loppuun jo 5.4.

En tarkoita sitä, että ostaminen pitäisi lopettaa. On kuitenkin hyvä miettiä, mikä oikeasti on tarpeeksi. Tietenkin käytettynä ostaminen säästää enemmän luonnonvaroja, kuin uusi. Kuitenkin vaikka tavarat olisi haalittu tosi halvalla kirpparilta, niin arjessa liika tavara kuormittaa mieltä.

Tietenkin uutta ostaessa mulla painaa myös ihmisoikeudet, materiaalien myrkyttömyys, sekä se, että ostamani asia tulee oikeasti käyttöön ja tukee muuta elämäämme. Tarvitsemme paljon vähemmän, kuin uskoin ja pystymme näin satsaamaan eettisesti tuotettuihin tavaroihin.

Myönnän, että tavaran vähentäminen tuottaa ehkä yhtä paljon dopamiinia, kuin ennen tuotti uuden asian ostaminen. On ihanaa etsiä meidän perheelle sopivaa loksahduspistettä. Mikä määrä leluja on sellainen, että lapset jaksaa ne siivota ilman ärsytystä, tai kuinka monella vaatekappaleella tulemme oikeasti toimeen.

On silti asioita, jotka on lisääntynyt viimeisten kuukausien aikana. Nimittäin kasvit. Ikkunalaudat, parveke, ja kirjahyllyn päällystät ovat täynnä paprikantaimia. Kylvin ne tosin vasta reilu kuukausi sitten, joten voi olla, että saamme niistä satoa vasta jouluna. Sillä ei ole kuitenkaan väljä, sillä vihreä tekee joka tapauksessa onnelliseksi.


Ajattelen silti, että elämässä on hyvä olla hieman rosoja. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, eikä kaikessa tarvitse aina onnistua. Me ei yhdenkään lapsen kohdalla olla otettu kestovaippoja lopulta käyttöön, vaikka kaikkien kanssa ollaan vähän niitä  kokeiltu. Ajattelen, että on hyvä myöntää, että tässä me ei todellakaan olla ekologisia. Yritämme kuitenkin pienentää ekologista jalanjälkeä muulla tavoin, kuten pienessä asunnossa asumalla.

Mua edelleen inspiroi elämän yksinkertaistaminen. Hidas arki, joka tukee vanhempien voimavaroja. Pieni asunto tarkoittaa pientä vuokraa ja pienempää painetta tehdä enemmän töitä. Siksi olen voinut jäädä hoitovapaallekin.

Myönnän välillä hieman haaveilevani muutosta. En isompaan, mutta johonkin muualle. Toisaalta nykyinen asuntomme tukee kiireettömyyteen pyrkivää elämäntapaamme. On siis ehkä hyvä keskittyä siihen, mitä meillä jo on ja katsoa ne kaikki mahdollisuudet mitä asuinpaikkamme edelleen antaa. Meillä on itseasiassa aika ihana asuinympäristö, joka tukee elämäntapaamme ja koti, jonka voi täyttää kasveilla, joten taidan itseasiassa jo elää unelmaani. <3


  Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti