Lempeä arki


Päivät valuu käsien läpi. Kesä on melkein ohi, mutta onneksi siitä ehtii vielä riipiä murusia takataskuun. Kesä on ollut taas ihanan perhekeskeinen. On mahtavaa tietää, että arkemme jatkuu samanlaisena. Miehen etätyöt on tuonut matkanvarrella niin paljon iloa, henkistä turvaa ja sopivan hetken tullen myös ylellisiä yksin tehtyjä vessareissuja.

Työmatkojen puuttuminen on kyllä suoranaista luksusta. On ihan eri asia, että mies saa herätä vain muutamaa minuuttia ennen töiden alkua ja töiden loputtua onkin jo kotona valmiiksi. Tietenkin on asiakaskäyntejä, mutta täysin kotipäiviäkin on runsaasti.

Lempeä arkemme on kyllä valtava voimavara. Tiedän, että olemme etuoikeutettuja pitkien perhevapaiden ja etätyömahdollisuuden suhteen. Yritän muistaa olla tästä kaikesta kiitollinen.

Tietenkin pienessä asunnossa ja etätöissä on haittojakin. Säälin hieman miestä, sillä tietenkin lapsista lähtee aika moinen älämölö juuri silloin, kun hän koittaa puhua asiakkaiden kanssa. Onneksi suurin osa asiakkaista ottaa asian varsin rennosti.
 

Emme ole raaskineet järjestää itsellemme parisuhdeaikaa. En edes muista koska olemme viimeksi käyneet kaksin miehen kanssa missään... Ehkä joskus kaupassa? Kahdenkeskinen ajan kaavimme arjessa pieninä palasina, tai sillon, kun lapset on vihdoin nukahtaneet. En jotenkin kehtaa pyytää ketään vahtimaan koko villiä lapsilaumaamme. Luulen, ettei vahtia olisi sen keikan jälkeen entisensä...

Vaikka treffeille emme syksyn mittaan lähtisikään, niin omasta ajasta alan pitää taas tiukemmin kiinni. Voi olla, että jaksan olla hieman kärsivällisempi vanhempi, jos ehdin olla välillä taas ihan yksinkin. Täysin omasta ajasta, vaikka tätä blogia kirjoittaen lipsun hieman turhan herkästi. Huomaan kuitenkin, että tarvitsen tätä. Tämä on henkireikä... intohimokin. Turhan usein kirjoitan vain "jossain välissä", samaan aikaan kaiken kanssa. Yleensä myös öisin, kun haluaisin tehdä kaikkea muutakin: Katsoa ne lempisarjat ja  viettää laatuaikaa miehen kanssa. Lopulta huomaan kellon olevan jo kolme aamuyöllä ja seuraava päivä vedetäänkin kahvin voimalla.

Onneksi sentään arki on lempeä...

  Riina


2 kommenttia:

  1. Aloitin itse kanssa kirjoittamaan.Huomasin että voi kuinka ihanaa onkin johonkin niitä päiviä ja hetkiä purkaa.Ihanaa elokuun alkua teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogaaminen on kieltämättä ihan mahtavaa. Voi mitä pioneja blogissasi olikaan ja ihania neuvoja syksylle. Hauskaa, kun kävit lukemassa :)

      Poista