Arkea


Arki on alkanut jännissä merkeissä. Yksi aloitti ekan luokan ja toinen ala-asteen viimeisen. Kaksi pienintä saa vielä olla kotihoidossa. Vaikka lupasin pitää tiukasti kiinni omasta (kirjoitus) ajastani, niin olen siinä hiukan lepsuillut. Nyt kuitenkin päätin pistää kuulokkeet hetkeksi korville ja painua keittiön nurkkaan bloggaamaan. 

Tytär aloitti jokin aika sitten uuden harrastuksen ja olin valtavan hyvilläni, kun hän pyysi minua ekalla kerralla saattamaan. 1,5h nautin vain kirjaston lempeän hiljaisesta tunnelmasta. Join kahvilassa 1€ kahvin ihan rauhassa ja keskeytyksettä! Olin kuitenkin lopulta salaa hieman pettynyt, kun tyttö sanoi menevänsä seuraavalla kerralla ihan yksin. Lapset kasvaa aivan liian nopeasti!

Meille on ollut tietoinen päätös, ettemme pistäneet kuitenkaan ekaluokkalaista mihinkään harrastusryhmään nyt syksyllä. Koulun alku on aina hiukan jännä paikka ja kaiken uuden opettelu kuluttaa voimiakin. Illat rauhoitetaan yhdessä ololle ja tehdään asioita fiiliksen mukaan. 

On kuitenkin käsittämätöntä, kuinka helposti läksyt sujuvat. Poikanen oppi kesällä lukemaan Ekapelin avulla. R on halutessaan todella tarkka, joten vähän kun motivoi, niin käsialakin on mielestäni jo super kaunista ja kirjaimetkin löytyy hienosti. Voi kumpa olisin kaikista hienoista lukupeleistä tiennyt jo esikoisen kohdallakin ekaa luokkaa aloittaessa. Monilta tuskaisilta läksyhetkiltä iltapäivisin olisi varmasti vältytty.

Muutenkin leikin, mielenkiinnon kohteiden, tai pelien avulla lapset tuntuu oppivan asioita ihan vaivihkaa ja lempeästi. Esimerkiksi ekaluokkalainen ja F puhuu englantia jo super hyvin. Tytär puhuu mielellään englantia muidenkin kanssa, mutta ekaluokkalainen toisinaan silti keräilee vielä rohkeutta, vaikka osaakin puhua tosi taitavasti.

Mietin esikoisen kohdalla aluksi montessori luokkaa, sillä oppimismenetelmät kuulostavat todella
 lempeiltä ja toimivilta. Päädyimme kuitenkin lähikouluun, joka sinällään helpotti logistiikkaa. On se silti kiinni opettajastakin, sillä opettajan vaihtuessa tytöllä viidennellä luokalla innostus koulua kohtaan nousi kummasti. 

Koulun aloitus on kuitenkin tuonut myös samat lapsiperheen riesat, kuin joka syksy; Nimittäin flunssat. Ajattelin jo, etten saa tänä syksynä räkätauteja, kun vihdoin muistin ostaa sinkkiä d-vitamiinin lisäksi. Ehkä kuitenkaan pelkät purkit ei nosta omaa vastustuskykyäni riittävästi. Onneksi kyse ei kuitenkaan ole mistään vakavasta. 



On kuitenkin edelleen ihanaa, ettei aina tarvi poikasta hakiessa, tai viedessä ottaa kahta pienintä mukaan, vaan ne voi lempeästi jättää nukkumaan, kun mies tekee kotona töitä. Ollaan me aika arjen miljonäärejä!

 Vaikka arki on leppoisaa, niin olen silloin tällöin kurkkinut Mamabreikin instajulkaisuja ja muistutellut itseäni omista tarpeistani. On ihan ok ottaa aikaa itselleen ja omalle intohimoilleen muutenkin, kun yön pimeinä tunteina. Kuinka paljon opittavaa mulla on vielä kaiken tasapainossa!  


  Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti