Hoivaava kaamos


Alun kaamospaniikin jälkeen pimeys on alkanut tuntumaan jopa tarpeelliselta. Se on hellivää ja hoivaavaa, anteeksi antavaa.

Tulee tarve kerätä lapset kainaloon ja käyttää aikaa lähinnä listojen tekemiseen. Eikä se ole niin justiinsa, vaikkei niitä listojen asioita toteuttaisikaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja nekin asiat voi tehdä ensi vuonna, jos huvittaa...

Pohjoisessa kuulemma aurinko ei enää nouse ollenkaan. Täällä etelämmässäkin valo vähenee vielä talvipäivänseisaukseen asti ja sen jälkeen päivä alkaa pidentyä minuutti minuutilta. Se on lohduttavaa, että talvipäivänseisaukseen on enää alle kuukausi. 



Tietenkin kaamoksessa helpottaa hieman joulunalus aika. Valmistelen itse joulua aika ministi, mutta onneksi mulla on aviomies, joka rakastaa kaikkea jouluun (ja talvipäivänseisaukseen) liittyvää. Se aloittaa lahjojen hankinnan jo heinäkuussa ja leipoo ihan mielellään pipareita ja torttuja läpi vuoden. 

Pienet asiat helpottaa kaamoksen aikaan; lämpö ja läheisyys, kotoilu ja sellainen kaikenlainen hyggeily... Jos johonkin lähdetään, koitetaan fiilistellä niitä jouluvaloja siellä katulamppujen tasolla ja unohtaa se kauhee kiire, mitä muilla ihmisillä tuntuu olevan. Välttelemme suuria massoja, kun kumminkin se jouluahdistus tuppaa muuten tarttumaan. 

Meillä juhlitaan kotona talvipäivänseisausta isommin, kun joulua. Sillon jaetaan lahjat, syödään kilokaupalla suklaata ja nautitaan toistemme seurasta. On oikeastaan aika ihanaa aloittaa "joulunvietto" jo sillon, kun muut tuntuu vielä panikoivat lahjojen ja ruokien suhteen. Joulupäivänä yleensä sitten sukuloidaan ja jonkinlaista joulupöhinää on sinne tapanin päivään asti. 

Tätä kirjoittaessani aamun vesisade onkin vaihtunut ihanaksi lumimaisemaksi. 

   Riina


2 kommenttia:

  1. Hei! Kerrotko tarkemmin tuosta talvipäivänseisauksen juhlimisesta. Mikä idea siinä on, jokin perinne tms? Miksi juhlitte sitä? Kiinnostava aihe!!

    Mä en jotenkaan ollenkaan tajua, että kohta on joulu. Ei tunnu yhtään siltä!! Ulkona on just nyt pienesti lunta, mikä tosin vaikuttaisi olemaan sulamaan päin, koska räystäät tiputtaa vettä. Lumella on iso vaikutus jouluisuuteen mun mielestä. Telkkarista kun välillä tulee jotain tiptap-mainoksia, tuntuu aivan absurdilta ajatella koko joulua. Vaikea selittää... mutta olen ollut jo vuosia aina vaan enemmän joulua vastaan, kaikkea sitä hetkellistä laittelua ja stressailua ja lahjakrääsää jne. Mun lapset varmaan on "innoissaan" kun mun jokavuotinen mantra on, että hommaan vain jotain tarpeellista, yleensä jo etukäteen - esim. tänä vuonna tytär tartti astioita, jotka ostin hänelle jo ennen isänpäivää, ne saa olla joululahja. Ja pojan perheelle löysin äskettäin alennuksesta kivat matot, joita tarttivat - ne olkoot heidän lahja. Jne. Tylsä, käytännöllinen, krääsää välttelevä äiti heillä... ;) Se lahjan antamisen ilo jouluna jää kyllä tyystin multa puuttumaan tällä systeemillä ja vähän se toisaalta tuntuu tylsältä itsestäkin. Mutta koen niin paljon ahdistusta kaikesta turhasta ostelusta ("ostetaan nyt koska on joulu"), että en vaan haluaisi siihen ryhtyä.

    Itsellä tämä harmaus on nyt alkanut toden teolla painostaa. Asutaan katulamppujen ulottumattomissa, mikä on sinänsä kyllä ihanaa, mutta toisaalta klo 16 alkaa olla aivan säkkipimeää... Kun siihen lisää läpeensä harmaat päivät, olo on koko ajan jotenkin tosi väsynyt. Olen onnekseni kyllä kotona kaiket päivät, eli voin ulkoilla "valoisaan" aikaan halutessani, enkä sinänsä pimeää pidä pahana, mutta jotenkin vaan nyt on jatkuva hämärä vallannut myös pään sisäpuolen ihan totaalisesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu! Kieltämättä pienikin lumipeite piristää kyllä heti mieltä ja ilman lunta marraskuu on ollut aika kaamea täällä kaupungissakin. Toivottavasti sielläkin sataa lunta pian ja toivon myös, että se pysyy maassa, sillä täällä aamuinen lumisade on muuttunut harmikseni taas loskaksi.

      Meillä talvipäivänseisausta juhlitaan niin luonnonkiertoon liittyvänä juhlana, kuin miehen uskonnon takia. Joulu on meillä sinänsä toissijainen juhla, mutta sukujouluna sekin on ihana.

      Ostamme kyllä lahjoja lapsille, mutta aikuisille vähemmän... Lastenkin lahjoissa koitamme jonkinlaisen tolkun pitää yllä, vaikka mies tykkää lahjoja ostellakin. Leluja emme sitten oikein muulloin ostakaan, kuin syntymäpäivinä ja talvipäivänseisaukseksi. Lapset tekee toivelistoja hyvissä ajoin ja valitsemme listalta sitten ne meidänkin mielestä fiksut lahjat. Joskus ostamme myös lahjoja yhdessä lapsen kanssa, jotta tulee hankittua varmasti järkevä. Näin teimme esimerkiksi nukkekodin kohdalla. Sinänsä sun asennoituminen lahjoihin kuulostaa tosi fiksulta! Lahjojen ostaminen vain tarpeeseen on tosi hyvä juttu! Uskon, että joulunaika pitäisi olla enemmän läsnäoloa varten, kuin krääsäjuhla.

      Olipa kiva, kun kävit kertomassa ajatuksistasi <3

      Poista