Saippuan valmistus lapsiperheessä ei ehkä ole hyvä idea

saippuan valmistus lapsiperheessä

Olen lainannut jo kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä Saara Kuhan Käsintehtyä saippuaa-kirjan. Kattava teos saippuan valmistuksesta kutkuttelee ja tekisi mieli kokeilla itsekin valmistaa omat tiski- ja pyykkisaippuat. Lapsiperheessä kuitenkin lipeän ostaminen kotiin tuntuu todella huonolta idealta!

Olen muutenkin koittanut vähentää vaarallisten aineiden määrää minimiin. Tietenkin kaapista löytyy perus lääkkeitä, mutta noin niin kuin muuten oikeastaan kaikki varsinaiset myrkyt on KonMaritettu aikoja sitten.

Olen tietenkin kuullut lipeän vaaroista vanhemmiltani ja lukenutkin siitä, mutta viimeiset kauhun ja lohduttoman surun hetket koin, kun kurkkasin 1949 kuvattua varoitusvideoa.  (en pystynyt katsomaan loppuun asti)  Lipeä polttaa sisälmykset, kuin tuli.

En itse aio tuoda lipeää kotiimme, mutta tiedän, että osa pienen lapsien vanhemmista tekeekin saippuaa vain öisin ja pitää lipeän muun ajan visusti lukkojen takana.

Olen itse varsin onnellinen, että omalle iholleni sopivaa saippuaa niin pyykkiin, kuin tiskiaineeksikin tekee muutamakin eri yritys. Itse olen hankkinut viimeksi Fiinin siivoussaippuaa, jota olen myös raastanut ruokasoodan ja suolan kanssa pyykkipulveriksi. Hajustamatonta tiskisaippuaa saa myös Maria Nordinin Sopo brändiltä ja muutamalta muultakin.

Valmiissa saippuassa lipeää ei enää ole, vaan valmistusprosessissa rasvan kanssa lipeä saippuoituu. Siksi lipeää ei lue tuoteselosteessa saippuapaketin kyljessä, vaikka valmistuksessa sitä onkin käytetty.

En silti heitä saippuan valmistus haavettani kokonaan romukoppaan, vaan ehkä vaan kokeilen sen tekemistä jossain muualla, kuin kotona.
<3 Riina

4 kommenttia:

  1. Kun minä, yli kuusikymppinen, olin lapsi, kotona oli aina lipeää, koska lakanat keitettiin kerrostalomme pihan perällä olevassa pesutuvassa puilla lämmitettävissä isoissa padoissa. Lipeä näytti ihan maidolta, äiti oli piirtänyt pullon päälle pääkallon ja ristikkäiset luut varoitukseksi. Meille lapsille luettiin myös kertomus pikkutytöstä, joka huolimatta äitinsä kielloista, joi lipeää ja poltti ruokatorvensa. Ruokatorvi avattiin päivittäin jonkun kamalan putken kanssa, että mahaan saatiin vähän valumaan ravintoa, mutta nälkään lapsi kuoli silti hyvin kivuliaasti. Ei sen tarinan jälkeen kyllä tullut mieleen edes koskea siihen lipeäpulloon... Mutta pyykkipäivät olivat tosi kivoja, kun äiti oli silloin koko päivän ikään kuin pihalla ja juoksimme edes takas pesutupaan ja pihalle. Pesutuvassa kyllä sitten taas piti kamalasti varoa kiehuvia vesiä ja tulikuumia lakanoita, joita nosteltiin padasta huuhteluihin sellaisilla pitkillä puisilla pihdeillä (joilla oli hauska yrittää nipistellä muita silloin, kun eivät olleet äidillä käytössä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kävit kommentoimassa! Ompa mielenkiintoista lukea kokemuksistasi!

      Poista
  2. Mä olen monta kertaa miettinyt saippuan valmistusta, kun nähnyt monella niin kivoja itse tehtyjä saippuoita blogeissa yms. En ole kiinnittänyt huomiota materiaaleihin. Tuli vaan mieleen, että jos olisi jotain ohjetta, jossa ei lipeää tarvitsisi. Nykyään, kun vaihtoehtoja löytyy moneen juttuun. Ehkä saippuoihinkin?!

    Mutta en itsekään varmasti kotona ainakaan tuollaista lipeää varmaan käyttäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmillisesti kaikki saippua valmistetaan lipeästä, joka kuitenkin valmiissa saippuassa on saippuoitunut, eikä tällöin enää ole vaaraksi. Tietenkin voi kokeilla valmistaa myös koivuntuhkalipeää, mutta sen myrkyllisyydestä, tai myrkyttömyydestä en osaa sanoa. Tosin varsinkin nestemaisiin pesuaineisiin käy myös pesupähkinöissä, rohtosuopayrtissä ja hevoskastanjoissakin oleva saponiini. Tosin sekään ei ole täysin myrkytön.

      Poista