Kipeät synnytyskokemukseni ei ole koko totuus.



Mun täytyy kertoa teille jotain tärkeää;

Selailin vanhoja postauksiani ja tajusin, kuinka tarinoiden yksittäiset kipeät kokemukset muuttaa koko seikkailun harmaaksi. Harmaa ei ole kuitenkaan ihan koko totuus! Jokainen synnytykseni, kipeistä ja kiireeseen hukkuneista hetkistä huolimatta, on ollut elämäni vahvaduttavampia kokemuksia! 

Minä rakastan synnyttää ja tunnen oman kehoni! Niinä hetkinä olen tiennyt tarkalleen, mitä tarvitsen. Kaikesta häslingistä huolimatta, synnytykset ovat olleet mulle valtavan voimauttavia. Olen ammentanut niistä kauha kaupalla luottamusta elämään. Ajatus siitä intensiivisestä keskitymisen energiasta, saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin! 

Tiesin ja päätin jo esikoisen synnytyksessä, että kehoni osaa tämän homman. Se hiljainen päätös tuntui auttavan. Mua valmisteltiin jo sektioon vauvan haastavan asennon vuoksi, mutta kehoni ja lennossa vaihtunut lääkäri päätti toisin. Minä päätin, että alatiesynnytys onnistuu ja lääkäri kehui synnytyksen jälkeen homman menneen niin hyvin, että saisin koska tahansa tulla uudestaan synnyttämään perätilavauvan. 

Mun oli helppo sukeltaa synnytyskuplaani ja ajatus siitä, että jokainen supistus toi vauvan syntymän lähemmäs, kannatteli synnytysten läpi. Kuplaan pääsemistä helpotti tietenkin toisen lapsen synnytyksessä mukana ollut doula, mutta jokaisessa synnytyksessä tuntui silti, että voin luottaa omaan kehooni. Tiesin aina itse, missä vaiheessa synnytys oli, vaikkei kätilöt tuntuneet sitä aina tajuavankaan. 

Siinä luottamuksessa on jotain maagista. Synnytyksessä pulpahtaa esiin sellainen salainen naiseuden voima, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Äärimmäinen läsnäolo, keskittyminen ja luottamus. Vaalin kaikkia synnytyskokemuksiani, kuin kultaa. 

Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti