Koronna: kilin kolin ja sikin sokin


Myönnän, että aika ajoin pienen kotimme seinät natisee, kun ihan kaikki tehdään kotoa käsin. Olen silti hurjan ylpeä koululaisistamme, jotka on puurtaneet etätehtävien parissa sitkeästi. 

Toisinaan tosin pinna hieman välillä kiristyy kaikesta metelistä ja sielä täällä lojuvista tavaroista. Tuntuu, kuin koko ajan pitäisi imuroida, kerätä ja pinota, jotta pysyy edes jotenkin järjissään. Tietenkin voisi kouluttaa mielensä uudestaan niin, ettei sotku muka haittaa. Ite tarvitsen edes yhden seesteisen hetken päivästä, jolloin kaikki tavarat on paikoillaan. Tätä ongelmaa ei tietenkään olisi, jos kaikki perheenjäsenet olisi minimalisteja. HEH! 

Takaraivoon on myös tullut ihan höpsö pelko siitä, että tämä mahdollisuus menee jotenkin hukkaan. Nyt olisi niin kuin elämäni tilaisuus, mutta tuhlaan senkin ajan tiskaamiseen ja tuijoijotan vaan Metsoloita, tai verisiä rikossarjoja Areenasta. Sähköposti jo paukkuu verkkokurssimainosten määrästä, mutta olen toistaiseksi tyytynyt nenän kaivamiseen. 

Huomaan kuitenkin, että visualisointi auttaa. Edellis päivänä nukkumaan mennessä visualisoin seuraavan päivän sellaiseksi, kuin sen toivoisin olevan ja kas, oli se ainakin edellisiä parempi. Kyllähän se tietenkin niin on, että ympäristökin reagoi ja tuo eteen ihan erilaisia asioita, kun on itse rauhallisempi ja luottavaisempi. Kaikki menee parhain päin.

Tiedostan silti, kuinka etuoikeutetussa asemassa olemme. Meillä ei ole lainoja, isoja kuluja, tai isoa yrityksen varastoa, joka on pelkona jäädä käsiin. Pystymme helposti tekemään työmme kotoa käsin. En ole yksinäinen, tai pelkää työni puolesta. Tietenkin huoli suntautuu riskiryhmään kuuluvaan perheenjäseneen ja laajemmin heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin... Miten voimme pitää kaikki ihmiset turvassa? Miten ihan tavallinen ihminen voi auttaa? Ehdotuksia otetaan vastaan.... 


♥ Riina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti