Omissa maailmoissa


Äitini kuunteli kasetteja korvalappustereot päässä ja siivosi suurperheemme sotkuja. Hän oli aina saatavilla. Koti, piha ja samalla tontilla oleva vanhempien yritys tuntui musta koko universumilta. Uskon vakaasti, että äiti säilyi täysjärkisenä lähinnä noiden kasettien ansiosta.

Kun kaikki on kokoajan liki, niin välillä tuntuu, että tarvitsen happea, ilmaa ja omaa tilaa, jotta jaksan taas olla siedettävä tyyppi muille. Ilmoitin jo muutama päivä sitten miehelle, että viikonloppuna otan tunteja kirjanpidon tarkistamiselle, veroilmoitukselle ja blogin kirjoittamiselle. Se, että varaan tunteja itselleni, tarkoittaa sitä, että voin hyvillä mielin laittaa kuulokkeet päähäni, sulkea keittiön oven ja kirjoittaa ilman keskeytyksiä. Blogia usein kirjoitan muutenkin niinä hetkinä, kun lapset tuntuvan viihtyvän leikeissä ilman turhaa nahistelua, mutta kirjanpito on jotain, jolle tarvitsen oikeasti keskittymisrauhaa. En ole vielä malttanut ulkoistaa kirjanpitoa muille, kun blogini tulot on niin pieniä, mutta ehkä sitten joskus... Tietenkin, kun olen kerran samassa asunnossa, niin säntään auttamaan, jos tilanne sitä vaatii, (kuten äskön, kun kuopus heräsi päikkäreitä ja kaipasi äitiä), mutta rakastan näitä hetkiä, kun saan hetken omaa rauhaa. Olen lähellä, mutta hetken ihan omissa maalmoissa.

Välillä tän koronna kotoilun, kotikoulun ja villin lapsiperhearjen keskellä tunnen oikeesti hieman riittämättömyyden tunteita. Tarrauduin tänään päivällä kaksin käsin siihen tietoon, että illalla saan kirjoittaa. Se auttoi kummasti. Pää ei poksahtanut, vaikka ensin niin luulinkin.

Onneksi olen löytänyt myös toisen henkireijän: Kun tilanne antaa myöten, kuuntelen äänikirjoja! Tiskaaminen on oikeesti paljon mukavampaa, kun voi kuunnella samalla vaikka Jutan voimakirjaa. Olen toistaiseksi tyytynyt kirjaston äänikirjoihin, mutta siellä on niin pitkät lainausjonot, että täytynee pohtia myös muita vaihtoehtoja.

Ajattelen niin, että on oikeesti tarpeen vaalia omia voimavaroja ja huomata omat tarpeet, ettei se kaikki ahdistus purkaudu turhanpäiten muihin.

Iltayöllä mulla on usein myös yks toinen henkireikä läheisyyden ohella, mutta kerron siitä taas joskus toiste.

♥ Riina



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti