Näin minimalisti voi elää maksimalistin kanssa.


Asumme 56m2 asunnossa mieheni ja neljän lapsemme kanssa. Aikuistuneet bonuslapset käyvät silloin, kun elämän nälältä ehtivät. Olen itse minimalisti, mutta mieheni on lähinnä semmonen järkevä jemmailija. Lapsille sen sijaan koitan istuttaa jonkinlaisen kohtuullisuuden siemenen.

Myönnän, että heikolla hetkellä mietin sellaista Frida Kahlomaista asumisratkaisua, jossa maksimalistin ja minimalistin yhdistäisi vaan kevyt silta. Onneksi kuitenkaan siihen ei ole tarvinnut ryhtyä, sillä pienessäkin asunnossa omat tarpeet ja tilantuntu on mahdollista saavuttaa. Minimalistin on siis mahdollista elää maksimalistin kanssa. 

Miksi olet minimalisti? 


Minimalismi on aina henkilökohtainen juttu ja se näyttäytyy eri ihmisillä eri tavalla. On hyvä ensin miettiä, mikä sulle on tärkeää? Mikä on sun kohdalla minimalismin tarkoitus ja mitä saavutat sillä, että luovut tavaroista? Haluatko lisää aikaa? Haluatko keskittyä olennaiseen? Tuleeko arjestasi helpompaa? Tavoitteletko vapautta? Kaipaatko taloudellista tasapainoa? Haluatko toteuttaa jonkun tavoitteesi, jota minimalismi tukee? Haluatko selkeyttä? 

Kun tiedät, mitä saavutat minimalismilla, on paljon helpompi myös avata keskusteluyhteys maksimalistin kanssa. Kyse ei ole siitä, että hänen pitäisi elää samalla tavalla, mutta hän saattaa ymmärtää miksi haluat olla minimalisti, kun olet tehnyt sen riittävän selkeäksi itsellesikin. Sen jälkeen, kun ymmärrämme syyt kerätä, tai olla keräämättä tavaraa, eripura saattaa muuttua hyväksynnäksi, kunnioitukseksi, suvaitsevaisuudeksi ja lopulta erojen arvostukseksi. 

Vaikka kotimme on pieni, jokaisella perheenjäsenellä on kuitenkin omaa tilaa. Tilan ei tarvitse olla suuri, tai sitä ei edes tarvitse erottaa välttämättä väliseinillä. Pieni nurkka, kaappi, tai hyllykin riittää. Joku sellainen paikka, joka on vain sinun. Piirrä omat rajasi ja pyydä muitakin kunnioittamaan niitä. Muista myös se, että itse kunnioitat muiden rajoja. Älä järjestele, tai koske muiden tavaroihin ilman toisen lupaa. Kunnioitus toisen tilaa kohtaat nimittäin tarttuu. 

On totta, että kun ympärillä on ihmisiä, jolla on erilainen tavarakäsitys, kuin sinulla, on välillä vaikea säilyttää fokus. Sanotaan, että ihminen on viiden lähimmän ihmisen keskiarvo. Jos ympärilläsi on vain maksimalisteja minimalisti saattaa olla hieman haasteellista. Onneksi, sun ei ole kuitenkaan pakko heivata elämästäsi maksimalisteja, sillä inspiraatiota omalle matkallesi voi myös etsiä blogeista, youtubesta, tai vaikka loistavista facebook ryhmistä. 

Minimalismi on väline, joku joka auttaa meitä säilyttämään ja arvostamaan niitä asioita ja ihmisiä, jotka on meille tärkeitä. Sen ei ole tarkoitus erottaa meitä rakkaistamme vain sen takia, että olemme erilaisia. Minimalismi ei ole ikinä vain tavaran minimoimista, vaan sitä, että olemme valinneet ne asiat, joita haluamme omistaa. Olemme valinneet asiat, jotka tukevat sellaista elämää, jota haluamme elää. On hyvä ymmärtää, että myös kumppanimme on valinnut tavaransa. Kun pystymme hyväksymään heidän valintansa, hekin pystyy ehkä hyväksymään meidän. 

<3 Riina


2 kommenttia:

  1. Mulle on kyllä välillä tosi vaikeaa elää viisihenkisessä perheessä, johon mä olen tuomassa minimalisimia ajatuksena esiin. Tuntuu, että kaikki tavarat ovat mun vastuulla, myös ne, jotka ei ole mun, ja joita en edes olisi ikinä meille raahannut. Jos minä en huolehdi turhiksi jääneistä tavaroista ja esim lasten vaatekaappien läpikäymisestä, olisi ne vaatteet ja tavarat meillä ikuisesti. Toki se on sen ongelma, ketä ne asiat haittaa, mutta tuntuu, että minimalistina joutuu todella koville sellaisten kanssa, jotka eivät aiheesta piittaa. Haaveilenkin usein kodista, jossa olisi vain mun tavarat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetän täältä sylillisen empatiaa!

      Jossain vaiheessa itsekin kyllästyin koko ajan kasvavaan tavaramäärään ja aloin vetämään selviä rajoja. Jos minä joudun järjestelemään ja käymään jonkun perheenjäsenen tavaroita läpi, minä myös päätän paljonko niitä saa olla. Tämä siis koskee erityisesti pienimpiä perheenjäseniä.

      Miehelläni on huomattavasti enemmän tavaraa, kuin mulla ja sen lisäksi hän tekee kotona töitä, joten oli luonnollista antaa yksi makuuhuone pääasiassa hänen käyttöönsä. Tälöin miltein kaikki hänen henkilökohtaiset tavarat oli myös helppo järjestellä työhuoneeseen. Tämä tarkoittaa meillä sitä, että minä en siivoa työhuonetta. En järjestele, en puunaa, enkä myöskään karsi hänen tavaroita. Työnnän oven kiinni, jos tavaramäärä alkaa ahdistaa :D. Kun vedin selkeän rajan sille, mitä mun pitää järjestellä ja siivota, loppui myös mun jatkuva nipottaminen miehen tavaramäärästä. Joitain tavaroita on tietenkin myös olohuoneessa, kuten kirjat ja valokuvat, mutta niitä on huomattavasti helpompi sietää, kuin mun silmissä epämääräistä sälää.

      Lapsien kohdalla suitsin tavaramäärää myös pakkauksbileillä, jossa osa tavaroista pakataan laatikoihin. Laatikoista saa hakea tavaroita takaisin, jos ne on oikeasti tarpeellisia. Lopulta ne tavarat, jotka jäivät laatikkoon voi hyvillä mielin laittaa kiertoon. Näin pääsimme kivuttomasti eroon esimerkiksi ihme muovikrääsästä.

      Kaksi isointa lasta päättää itse mitkä henkilökohtaiset tavarat laitetaan kiertoon. Vaatteet käymme läpi tarvittaessa yhdessä.

      Olen kyllä kans sitä mieltä, että kodin järjestämisen pitäisi tietenkin kuulua tasa-arvoisesti kaikille perheenjäsenille. Toivottavasti löydätte kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

      Olen kuullut muuten paljon hyvää Ilana Aallon järjestelykyrsseista. Siitä voi olla apua lapsiperheen tavaraähkyyn.

      Voimia sinne! Kiva kun kävit lukemassa ja kommentoimassa. :)

      Poista