Nämä asiat ovat minimalismissa mulle vaikeita


Välillä minimalismiin pyrkiminen on aika moista räpiköintiä ja jotkut valinnat tuntuu erityisen vaikeilta. Perheellisenä omat kompurointini on varmasti hieman erilaisia, kuin yksineläjällä. Olenkin listannut tähän postaukseeni muutamia juttuja, joiden kanssa edelleen jollain tasolla kamppailen.

1. Kirjat. 


Tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että haluan eroon suurimmasta osasta kirjoistani. Älkää ymmärtäkö silti väärin, sillä pidän kirjojen lukemisesta valtavasti! Musta on kuitenkin  resurssien tuhlausta, jos luen kirjan vain kerran, tai kaksi ja sen jälkeen se makaa tyhjänpanttina pienen asuntomme kirjahyllyssä.

Jostain on kuitenkin jäänyt kummittelemaan uskomus, että kirjoja pitää olla paljon, kirjahyllyn sisältö on kuin persoonan jatke ja kirjat kertovat sivistyneisyydestä. Teen siis vähintäänkin jonkinlaista syntiä, kun kehtasin karsia suurimman osan kirjoistani.

Tosin... Miehelläni on edelleen muutama sata kirjaa kirjahyllyssämme, mutta hän ei pyrikkään minimalismiin. Hassua kyllä, vaikka hänellä on enemmän kirjoja, hän lukee nykyään paljon vähemmän, kuin minä.

2. Netti


Roikun tietokoneella ihan liikaa. Poukkoilen sivulta toiselle ja luen päivän aikana kymmenen kertaa sähköpostit. Siinä ei ole tietenkään mitään järkeä..

Pidän itseäni kuitenkaan onnekkaana, sillä puhelimessani ei ole nettiä. Mulla on puhelin, jolla voi vain soittaa ja kirjoittaa tekstiviestejä. Sain kyllä esikoiseni vanhan älypuhelimen käyttööni, mutta otan sillä vain blogiini kuvat. Simkorttini ei onneksi mahtunut älypuhelimeen ollenkaan, niin en lipsu puhelinnarkkariksi.

3. Puolison tavarat


Vaikka suurimman osan ajasta keikunkin jonkinlaisessa hyväksymisen tilassa sen suhteen, ettei puolisoni minimoi omia tavaroitaan, niin myönnän sen aika ajoin hieman ärsyttävän. Kyse on kuitenkin onneksi vaan visuaalisesta haitasta. Koska jokainen on itse vastuussa omista tavaroistaan, ei mun tarvitse pahemmin niistä huolehtia.

4. Kasvivärjäys jutut


Okei... Seuraa tunnustus: Vaikka tossa yks päivä kirjotin, et rakastan kokeilla uusia kasvivärejä, niin totuus on se, etten ole värjännyt piiiiitkääään aikaan.

Kun muutimme tähän asuntoon, vuokranantajani kysyi, mitä teen työkseni. Kun hän kuuli mun värjäävän lankoja kasviväreillä, hän kielsi sen tekemisen vuokra-asunnossamme. Ajattelin, ettei ei se haittaa, sillä olin silloin juuri jäämässä äitiyslomalle ja värjääminen kuitenkin olisi harvinaista herkkua sen vauvakuplan keskellä. Noh... Olemme asuneet tässä jo aika kauan, enkä ole raaskinut hankkia työhuonettakaan. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta värjäyskattilat on maanneet varastossa turhan panttina. En silti raaskisi laittaa niitä pois. Ne on toisaalta hankittu yritystäni varten ja haluaisin elää siinä toiveessa, että pääsisin taas pian värjäämään. En siis oikeastaan ole tarvinnut niitä, mutten malta luopuakkaan.

5.Ulkonäkopaineet. 


Pukeudun mahdollisimman rentoihin vaatteisiin, en meikkaa, enkä käytä rintaliivejä. Ne ovat kaikki omia valintojani, mutta silti välillä tunnen ulkonäköpaineita. Riitänkö minä? Olenko tökerö, kun en käytä liivejä? Onko epäkohteliasta olla meikkaamatta juhlissa? 

Joskus kaipaan mettänkeskelle, missä kukaan ei arvostele valintojani. Toisaalta taas kaupungissa massa hieman suojaa. Aina löytyy jostain toinen samanlainen. 

Minkä asioiden kanssa itse kamppailet minimalismin suhteen?



♥ Riina

3 kommenttia:

  1. Netti on ehdottomasti mun suurin pahe. Olen siellä aivan liikaa. Puhelin on tähän iso syypää, koska se on niin helppo, aina esillä ja nopea... Päätän aina, että nyt kyllä pitää pistää kuriin tämä addiktio, mutta sitten huomaan taas viettäneeni tunteja etenkin YouTubessa. Katselen sieltä ennen kaikkea minimalismiin ja tavaroiden raivaamiseen liittyviä juttuja, ja rakastan niitä, mutta silti... ihan järjetön määrä aikaa menee toisten ihmisten asioita töllötellessä!

    Ajoittaisia ulkonäköpaineita on mullakin. Minäkään en meikkaa kuin hyvin harvoin (enkä omista kuin meikkivoiteen, puuterin ja ripsivärin), tukkaa en osaa laitella ja vaatevarastoni on vanhaa ja osin jopa rikkinäistä. Inhoan juhlia juuri näiden paineiden vuoksi! Kotona voi olla ihan missä rytkyissä hyvänsä, mutta varmaan joudun panostamaan piakkoin vaatteiden hankintaan, että kehtaan ihmisten ilmoillakin joskus käydä.

    Yksi ei kovin ekologinen tai minimalistinen tapani mua vähän vaivaa: tulostan aika paljon. En tykkää lukea opiskelumateriaalia koneen ruudulta, vaan haluan ne paperilla, jotta voin alleviivailla jne. Niinpä jo ekan vuoden amk-opinnoista tuli paksu pino paperia... Tiedän, että opintojen jälkeen en niitä säästä, mutta silti tulostan ne.

    VastaaPoista
  2. Niimpä! Toisaalta netti on täynnä mahdollisuuksia ja iloa, mutta päämäärätön hyppely ei tuota mulle kauheesti iloa. Aina on pakko muka tarkistaa vielä kerran joku juttu... Joskus tein päivän aikana listaa, mitä kaikkea haluan koneella tehdä ja menin sitten tönne koneelle vasta tiettyyn aikaan. Ei menny kokopäivää. Vähän, kuin netin pätkäpaasto.

    Hassua... Mullakin välillä vaatteet hajoaa, enkä vaan raaskisi ostaa itselleni uusia. Parsin niitä sitten sen verran, että kehtaa käydä kaupassa jne. Toisaalta siitäkin saa kyllä jonkinlaistan mielihyvää, että oikeesti sitten käyttää vaatteet loppuun asti. Juhlia on yleensä meillä aika harvoin, joten hankin itse yleensä jonkun sellaisen vaatteen, jota voi juhlien jälkeen käyttää arjessakin. On varmasti ihan hyvä satsata itseensäkin välillä. Toivottavasti löydät juuri hyvät!

    Oppimisen tavat ovat niin erilaisia, että toisaalta on hyvä että tunnet itsesi, etkä väkisin lue näytöltä, jos se on helpompaa noin. Meillä ei ole tulostinta, mutta lapset piirtelee hurjia määriä taideteoksia. Ihan kaikkia ei millään saa seinille, joten "turhia" papereita tulee meilläkin aika nivaska. Nollahukka-kirjan kirjoittanut Otso Sillanaukee kertoi, että käyttää itse kaikki paperit uudestaan suttupapereina. Toinenpuoli saattaa olla tyhjä, tai sitten jossain nurkassa tilaa juuri sopivasti kauppalapulle....

    Ihanaa, että kävit taas lukemassa ja kommentoimassa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, en muistanutkaan, mutta mä tosiaan myös hyödynnän ne toiselta puolelta puhtaat paperit usein vielä kauppalappuina ja muina suttupapereina. Samoin kuin aina välillä leikkelen kirjekuoret pieniksi kauppalapuiksi.

      Poista