Pistä tavaramäärälle rajat

 
Yksi parhaista päätöksistämme oli se, ettemme muuttaneetkaan 56m2 kodistamme, vaikka perhe kasvoi. Tavaramäärälle tuli luonnolliset rajat neliöiden takia. Tänne ei vain yksinkertaisesti mahdu määräänsä enempää tavaraa.

Kun Konmari prosessin myötä tavarat tuli järjesteltyä tavaralajeittain, piirtyi luonnollisia rajoja kaapin koon, korien syvyyden ja hyllyjen leveyden mukaan. En halunnut lisätä säilytyskalusteitamme, joten oli pakko miettiä mikä on tärkeää. Paljonko astioita todellisuudessa tarvitsemme ja mikä määrä niitä mahtuu keittiöömme? Mitä muuta keittiön kaappeihin mahtuisi, jos säilytämme vain tarpeellisen?

Toisin, kuin monella muulla minimalistilla, ei täällä ole juurikaan tyhjiä hyllyjä. Meillä on pieni koti, iso perhe ja säilytystilaa juuri sopivasti. Jos hankin jotain lisää, usein mun pitää karsia jotain tarpeetonta pois. Haluan, että tavarat saa paikalleen helposti, joten niille pitää oikeasti juuri sopiva tila. Yritän välttää sitä, että joutuisin tunkemaan tavarat kaappeihin puoli väkisin.



Lasten tavaroiden suhteen pidän (melkein aina) säilytyskalusteiden rajoja tavaramäärän rajana. Olen kuitenkin sen verran tiukkapipoinen, etten suinkaan hyväksy, että sovittua hyllyä, tai koria täytetään krääsällä. Tavaran pitää oikeasti olla kullekin tarpeellista ja tärkeää. On ihan eri asia kerätä lattialta korillinen oikeasti kivoja leluja ja tavaroita, kuin nyppiä nurkista valtavaa kasaa kinderyllätyksiä. Tarpeen tullen säilytyskalusteiden rajat on myös neuvottelukysymys. Haluan, että lapsilla on oikeasti tavaroita, joita he käyttää. Jos maalausteline ei mahdu säilytyskalusteeseen, mutta lapsi perustelee sen tarpeellisuuden, voidaan sille tehdä tarpeen tullen tilaa.

Lelun käsite on myös melko häilyvä. Vaikka meillä on rajattu määrä leluja, niin lapset leikkii myös  kaikella muulla, mitä kodistamme, tai luonnosta löytää.

Rajattu säilytystila voi oikeasti tuoda enemmän iloa!

Kun rajasin omien vaatteiden määrän yhteen vetolaatikkoon, aloin oikeasti miettiä jokaisen vaatteen kohdalla erikseen, että varmasti käyttäisin sitä. Sanavarastostani poistui lause " mulla ei oo mitään päällepantavaa", sillä kaikki laatikossa olevat vaatteet ovat tarkasti harkittuja ja yhdisteltävissä keskenään.

Vaikka meillä tavaralle tulee luotua luonnolliset rajat säilytystilan niukkuuden takia, niin tavaroita on hyvä katsoa myös siitä näkökulmasta käsin, että millaisen tilan tavararyhmä tarvitsee ja millaisen rajan haluan niille tarpeitteni pohjalta tehdä? Mitä määrää kesämekkoja  tulee oikeasti käytettyä ja mikä on jo ylimääräistä? Jotkut tavarat jää kaapinperälle ihan vaan siksi, että tavaroita on yksinkertaisesti liikaa. Mistä määrästä tavaraa jaksan oikeasti pitää huolta ja mihin voimani, tai aikani ei enää riitä...

<3 Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti