Pyrkimyksenä vapaus



Rakastan inspiraatiota ja flow-tilaa! Innostun helposti ja saatan yöunista välittämättä kokeilla jotain uutta. Värjään ehkä jollain kasvivärillä, jota en ennen ole kokeillut, neulon ja kirjoitan blogia.  Joistain saa tienattua hiukan rahaakin, mutta tekisin niitä kaikkia joka tapauksessa.

 Välissä saattaa olla hitaampia kausia. Sellaisia, että haluan keskittyä vain läheisiin, enkä paljon mihinkään muuhun. Kuuntelen kehoani, hidastelen lisää, jos täytyy. Välillä vellon jossain siirapissa, mutta annan sen vaan tapahtua, koska mulla on mahdollisuus siihenkin. Joku voisi sanoa, että kuulostaa melko bibolaariselta, mutta väitän, että se on mun kohdalla vaan vapautta valita.

Minimalismi, pieni koti, rohkeus sanoa ei. Kaikki ne on valintoja, jotka on lisännyt elämänlaatuamme. Mulla on taipumus murehtia asioista turhan paljon, mutta silloin kun pystyn vaikuttamaan ympäristööni ja aikatauluihin, en kuorimitu liikaa. Pystyn muokkaamaan elämäni voimavarakeskeisesti.

En silti sano, että vapautemme, tai elämämme olisi nyt täydellistä. Työstän niitä edelleen. Mitä tarvitsen? Mikä riittää? Mikä on kohtuullista? Mikä lisää elämänlaatuani? Missä meidän kaikkien on hyvä olla? 

Pidän hurjasti siitä, että lapset pitävät piskuisesta kaupunkikodistamme. Siitä, että heillä on hyvä koulu, nyt hyvät opettajat ja kavereita. Vaikka haaveilen siitä pienestä torpasta metsän reunassa, mulle on kuitenkin tärkeää myös lasten olosuhteet. Voin siirtää vähän torppaunelmaani varsinkin nyt, kun lapsilla on hyvä olla juuri täällä.

On hauska huomata, että tarvitsen paljon vähemmän, kuin uskoin ja että yksinkertainen elämä lisää elämänlaatua hurjasti. Pienet muutokset, fokusointi, tasapaino.... 

Ja vaikka nyt päätä hiukan särkeekin, on ihanaa, et saa tehdä asioita omassa tahdissa. Näin miehenkesäloman aikaan se on surper helppoa, mutta on ihanaa tietää, että arki joustaa myös syksyllä.

Terkuin: Riina 
ps. RantaTampellassa on super kaunis rantareitti. 

2 kommenttia:

  1. Me asuttiin ennen kaupungin keskustassa aika kompaktissa kerrostalokodissa, sitten muutettiin omakotitaloon, lasten koulun vuoksi pakollinen muutto, entinen koulu oli homekoulu ja ainoa terve koulu oli liian kaukana sieltä käsin käydä. Ollaan viihdytty tosi hyvin, mutta silti kaipaan välillä sitä omaa kotia kaupungissa, se oli mulle se "the koti", jota pienistä neliöistä ja oman pihan puutteesta huolimatta rakastin ihan hirveästi.
    Nyt haaveilen pienestä mökistä ihan maalla, mutta meilläkin lasten kouluikä asutaan varmasti tässä, ehkä sitten eläkkeellä saan sen mummonmökin.:)
    Teidän koti vaikuttaa kyllä kuvien perusteella tosi ihanalta ja tykkään sun blogista kovasti!
    -k

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungissa asumisessa on kieltämättä puolensa. On myös ihanaa, että ympärillä on niin paljon mahdolliuuksia. Toisinaan silti ihmisvilinä hieman ahdistaakin, mutta onneksi kaupungistakin löytyy niitä rauhallisempia paikkoja. Haaveesi mummonmökistä kuulostaa kyllä ihanalta! Kiva, kun kommentoit!

      Poista