Hitaammin

 
Rakastan sitä, että saan tehdä asioita hitaasti. Tykkään fiilistellä pyykkien viikkausta ja neulomista, hitaita aamuja ja sitä, että ulos lähtö lasten kanssa on kiireetöntä.

 Joidenkin mielestä teen toisia asioita ehkä tuskallisen hitaasti, mutta mulle se on arjen mindfulnesia. Nautin suunnattomasti siitä, että mulla on oikeasti aikaa tehdä niitä ihan tavallisia asioita hitaammin. Hidastelu tekee ehdottomasti asioista nautinnollisempaa!

Jos tiskaamisen sanotaan olevan terapiaa, niin onko se sitä silloinkin, kun jotkut tekee sen mahdollisimman nopeasti? Meillä ei ole tiskikonetta ja tiskaamme kaikki astiamme käsin. Pistän usein äänikirjan soimaan kirjaston sovelluksen kauttaa ja upotan käteni tiskiveteen. Saatan välillä unohtua ajatuksiini ja hinkata samaa mukia hetken kauemmin, muttei se todellakaan haittaa. Meillä on aikaa tehdä niin. Ei ole mihinkään kiire. 

Pidän siitä, että minimalismin myötä jäljelle jääviin juttuihin pystyy oikeesti käyttämään enemmän aikaa. Ei ole pakko tehdä nopeasti, eikä silläkään ole väljä, vaikkei tekeminen varsinaisesti tuota mitään. Kunhan teen ja fiilistelen. Tuntuu vähän samalta, kun lapsena, kun ei ole mitään pakkoa, kiirettä, tai tulosvelvoitetta. Voi käyttää hiukan enemmän aikaa vaan hyggeilyyn ja kynttilän tuijotteluun. Olla vaan. 

On tietenkin meilläkin neuvolakäyntejä, hammaslääkäreitä, kouluun vientejä ja päiväkotipäiviä, mutta koska molemmat tekee töitä kotoa käsin, nekin voi tehdä lempeämmin. Ei aina tarvitsekkaan raahata kaikkia lapsia mukaan neuvolaan. Voin keskittyä välillä vain yhteen kerrallaan. 

Korona tietenkin pakottaa osaltaan hidastamaan. Toivon kuitenkin, että huomaamme myös ne mahdollisuudet... Tänä vuonna syysloma on etenkin lukulomaa. Kotonakin voi matkustaa sinne, minne ikinä haluaa. Ainakin kirjan kautta. Tarvitsemmeko oikeasti mitään lisää, vai onko meillä todellisuudessa jo kaikki? Mikä on riittävästi? 

♥ Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti