Minimalisti mutsi ja suurperheen suuri lelupostaus.


Vaikka olen itse minimalisti, niin lapsien kohdalla pyrimme lelujen suhteen vain kohtuullisuuteen. Isossa lapsiperheessä leluja kertyy väkisinkin jonkin verran, vaikka isomman leluvyöryn yrittäisikin tilkitä.     

Emme osta leluja muutoin, kun syntymäpäivinä ja jouluna. Kaverisynttärit pidämme usein nyyttäri periaatteella, jolloin lahjan sijaan voi tuoda jotain syötävää. Koitamme kuvailla isovanhemmille ja kummeille mahdollisimman tarkkaan, mitä lapsi haluaisi lahjaksi, jolloin hutilahjoilta vältyttäisiin. Usein ennen juhlia karsin toisesta päästä vanhoja leluja kiertoon, jotta tasapaino säilyisi. Toisinaan lapset saattavat saada lahjan myös rahana. Silloin on ainakin helpompi hankkia sellainen tavara, tai kokemus, joka on oikeasti mieleisin. 

Koska hankimme leluja vain harvoin, yritämme ostaa tavaroita, jotka kestäisivät mahdollisimman hyvin. Tämä tosin tarkoittaa myös sitä, että "normaalia poistumaa" leluissa ei pahemmin synny, vaan lelut kestää lapselta seuraavalle. Siksi isossa perheessä pientä karsintaa on aika ajoin pakko tehdä, muuten hukkuisimme minikodissamme tavaraan. 

En näe tarpeellisena lopettaa lahjojen ostamista kokonaan, tai siirtyä pelkästään aineettomiin lahjoihin. Koska lahjoja ostetaan harvoin, niin lapset myös tuntuvat miettivän tarkemmin, mistä olisi iloa mahdollisimman pitkään. 




On silti pari tavararyhmää vaatteiden lisäksi, joita ostan hieman useammin; Nimittäin paperitavara ja kirjat. Hankimme tietenkin lapsille piirustuspaperia tarpeen mukaan ja F:lle luonnoslehtiöitä, sillä hän rakastaa piirtämistä! 

Kirjoja ostamme pääsääntöisesti isommille vain jouluisin ja syntymäpäivillä, mutta rohmuamme kirjoja kasapäin myös kirjastosta. Pienemmille sen sijaan hankimme enemmän omia kirjoja pitkin vuotta. Meillä ainakin pienemmät lukee kirjojaan niin antaumuksella, että lopulta kirjan selkämyksetkin saattaa irrota. Kun kirja on liian räjähtänyt, ostamme usein jonkun uuden tilalle. Emme joka kuukausi, mutta ehkä joka toinen. 


Ajan saatossa dubloja on vähennetty kahdesta pussukasta yhteen. Pikkulegoja ilmestyy joka joulu ja syntymäpäivä lisää, vaikkakin jonkun verran niitäkin ollaan laitettu kiertoonkin. 

Viime joulun alla sekosin ja lajittelin kaikki miljoonat pikkulegot muodon mukaan laatikoihin. Järjestys pysyi ehkä viikon! Tein saman lajittelu prosessin kerran uudestaan ja totesin, ettei siinä sittenkään ollut päätä, eikä häntää. Yksittäisille projekteille kanttaa toki varata varuiksi pienempiä lajittelulaatikoita ja ehkä päille, eläimille ja kasveille joku lokerikko, mutta koko legokasaa ei kannata lajitella, sillä ei ne ainakaan meillä pieten lapsien kanssa pysy järjestyksessä.

Ollaan testailtu kaiken maailman säkkejä pikkulegoille ja olen alkanut uskomaan, että oman lapsuuteni sängynaluslaatikko saattaisi olla kuitenkin se kaikkein paras ratkaisu... Kaikki vaan sekasin ja tarpeeksi lavea laatikko, että mahtuu kaivelemaan! 

Pikkulegot on noussut meillä sellaisiin pyhiin asioihin, että vaikka muija hurahtaisikin ääriminimalistiksi, pikkulegoihin en saa pahemmin koskea!

Legojen lisäksi meillä on myös jonkin verran puisia palikoita. Niillä on rakennettu niin torneja, kuin soturiprinsessan linnojakin. 





Suursuosikkeja leluista on meillä ollut ehdottomasti Plantoys merkin puulelusetit! Lääkärilaukku on kestänyt vauhdikkaita leikkejä jo useamman vuoden ja viime jouluna hankimme pikkuisille joululahjaksi saman merkin kampaamo- ja meikkisetit. Niillä kaikilla on leikitty päivittäin! 

Oikeastaan kaikki muovilelut, legoja ja muutamia hiekkaleluja lukuun ottamatta, karsin ftalaatti kammoisena muutamia vuosia sitten. Yritin tehdä sen hieman lempeämmin sullomalla ne ensin kellariin ja kertomalla lapsille, että he voisivat hakea sieltä leluja takaisin, jos oikeasti haluaisivat. Erikoista oli, etteivät he koskaan hakeneet sieltä yhtäkään lelua! Muutaman kuukauden kuluttua kysyin, voisiko leluista luopua kokonaan ja lapset suostuivat. Hyvästi barbit ja ponit, en tule kaipaamaan teitä! 




Nukkekodilla lapset on leikkinyt myös paljon. Se vetää kuitenkin paljon osia sisäänsä, joten yksi nukkekoti tarkoittaa helposti taloa ja kahtakymmentä huonekalua. En kuitenkaan halua tuntea siitä huonoa omaatuntoa. Puinen nukkekoti kestää leikeissä hyvin ja tuo lapsille hurjan määrän iloa! 

Junarata on myös lasten kestosuosikki! 





Todella paljon iloa, tuo myös roolileikit ja pahvilaatikot! Pahvilaatikoista on syntynyt niin autoja, taloja,  laivoja, kuin uunejakin. Kotiin tilattujen ruokaostoksen mukana tulleilla laatikoilla lapset leikki riemusta kiljuen monta päivää! Sori naapurit... 

Rooliasut voi hyvin olla sellaisia, mitä käyttää arjessa muutenkin. Esimerkiksi ihania Suomessa valmistettuja huppareita korvien kera saa Weecos kaupasta! 



Esikoisen ollessa pieni, meillä oli pehmoleluja varmaan tynnyrillinen. Sittemmin olemme hieman karsineet niiden määrää. Joinain jouluina olen saattanut ommella räsynuken puhkikuluneista vaatteista. Olen täyttänyt ne rikkinäisillä tekstiileillä, mutta ongelma on se, että silloin pehmolelua ei voi oikein pestä. Tekstiilisuikaletäyte ei kuivuisi ikinä! Onneksi näin saimme kuitenkin tekstiilijätteelle edes hieman pidemmän elämän... 

Ison taloyhtiön yhteisellä pihalla riittää hurja määrä hiekkaleluja, eikä omia ei välttämättä todellakaan tarvita! Vuosien saatossa mekin ollaan viety pihaan muutamat hiekkalelut yhteiseksi iloksi ja tällä hetkellä meillä onkin jäljellä vain pienimmille yhdet ämpärit ja lapiot. Ne on kätsy ottaa mukaan kesäisin hiekkarannoille ja talvisin ne ajaa asiansa sisällä suihkuleluina.





Hankimme lapsille paljon myös konsolipelejä, sekä sähköisiä pelejä Steamistä. Rakastamme kaikki pelata, joten se on ehdottomasti perheen yhteinen harrastus! Myös lautapelejä löytyy, mutta niiden määrää olen vuosian varrella hieman karsinut. 

Ei! Lelujen suhteen siis emme ole minimalisteja, mutta pidän siitä, että pystymme hallitsemaan sitä, millaisia tavaroita tulee kynnyksen yli. 

♥ Riina

2 kommenttia:

  1. Fiksun oloisia leluratkaisuja teillä!

    Mulla on omat lapset jo isoja, joten leluajat on olleet ja menneet. Säästin kuitenkin pikkulegot ja kuopuksen Schleiss-eläimet, jotka on nyt lastenlasten (6v ja 3v) leluina täällä meillä käydessä. Niiden lisäksi heille on muutama kirja ja peli, puuvärit ja värityskirja (piirustuspaperina käytetään tulostuspaperia), kaksi keppihevosta (kuopukselta nekin) ja kasa mun vanhoja huiveja; ne on erittäin suosittuja kahden pienen prinsessan "vaatteina" ja "hiuksina". Molempien suosikkeja on pikkulegot ja 6-vuotiaalla on lähes poikkeuksetta myös ainakin ne "huivihiukset". =D

    Noiden pikkuisten synttärit ja joulut tuottaa mulle aina vähän harmaita hiuksia, kun jotain tahtoisi antaa, muttei mitään turhaa krääsää kuitenkaan. Olen antanut isommalle kerran itse tehtyjä ompelukuvia ja toisen kerran itse tehtyä muovailuvahaa, niistä ilmeisesti ihan tykkäsi. Muutoin lähinnä vaatteita molemmille, vaikka nurkkaanhan sellaset vaatelahjat joutuu, jos/kun joltain muulta tulee leluja... Harmi kyllä, ei lapset oikein osaa arvostaa vielä ainakaan tuossa iässä muuta kuin niitä leluja, etenkään jos eivät ole muuhun kun siihen krääsävirtaan tottuneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ainakin vanhemmat varmasti arvostaa vaatelahjojakin lapsilleen, sillä pienet kasvaa niin jäätävää vauhtia, ettei aina pysy enää mukana. Ihanilta kuulostaa myös noi ompelukuvat ja muovailuvat! Meilläkin lapset rakastaa huiveja ja usein ne parhaat "lelut" löytyykin jostain muualta, kuin omasta lelulaatikosta. Ihanaa, kun kävit lukemassa ja kommentoimassa.

      Poista