Tasapaino


Kuuntelin, kuinka saturaatiomittarin piippaukset kaikuivat huoneessa, jossa pieni rääpäleeni makasi keskoskaapissa. Viereisessä pedissä oli voipaketin kokoinen vauva, joka mahtui isänsä kämmenelle. Kun pääsimme sairaalasta kotiin oli pakko tavoitella tasapainoa kaiken keskellä. Mies kieltäytyi reissutyöstä, sillä en olisi millään jaksanut vatsavaivaisen vauvan kanssa pitkiä aikoja yksin. Oli pakko miettiä mikä on tärkeää ja miten selviämme kaikesta täyspäisinä. 

Lapsen ennenaikainen syntymä pakotti hidastamaan, mutta kun perhe kasvoi ja lapsia oli jo seitsemän, tuli tasapainon tavoittelu vielä tärkeämmäksi. Emme kirjoita menoja perhekalenteriin kynä sauhuten, vaan vedämme tylysti yli kaikki ne menot, mitkä vaan voimme. Tarvitsemme tarpeeksi tilaa yllätyksille, hidastelulle ja etenkin tarpeeksi yhteistä aikaa toisillemme. 

Ei hidastelu varmastikaan olisi mahdollista taloudellisesti, jos eläisimme sellaista elämää, kuin _kuuluisi_. Asumme pienessä vuokrakodissa, jossa on tilaa tarpeisiimme nähden juuri sopivasti, ostamme vain harkiten, eikä meillä ole talo-, tai autolainaa. Tyydymme ehkä jonkun silmissä vähempään, mutta todellisuudessa saamme niin paljon enemmän! 

Minimalismi on tuonut mahdollisuuden valita. Kukaan toinen ei määrittele, mikä on rumaa, kaunista, oikein, tai väärin. Voimme määritellä itse mikä on tarpeeksi ja mitä haluamme sisällyttää elämäämme. Kun elämä on tarpeeksi hidasta, se kestää myös ne ajanjaksot, kun tuulee kovemmin. 

♥ Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti