Vittu täähän riittää!



Tiedän olevani sellainen, joka kuormittuu liian helposti, lopulta menee rikki ja sekoaa. Kuvittelin, että sellaista elämä vain on... Ihan liian kipeää. Että viikonloppusin pitää kaapia omat murunsa kasaan, jotta jaksaa taas seuraavan viikon.  Nyt koen valtavaa kiitollisuutta siitä, että mulla on mahdollisuus hidastaa ja hallita arkeani...

Pidän siitä, että voin oikeasti valita mihin haluan käyttää resurssejani. Voin asua pienemmässä kodissa ja ostaa sillä rahalla enemmän luomua. Pystyin jäämään hoitovapaalle ilman, että piti laskea senttejä. En tarvitse _kaikkea_, vaan pystyn valitsemaan. Voin odottaa kuukauden ja ostaa sitten sen, minkä oikeasti tarvitsen. 

Kuinka helposti sitä keskittyy vain siihen, mitä puuttuu... Laitaa ehtoja onnelle. Vasta, kun lopetin jahtaamisen, tajusin millaisessa runsaudessa todella elän. Voimme ikuisesti syytellä olosuhteita ja sokeutua sille, että tämäkin riittää. 

Olen saanut enemmän iloa ja onnea elämällä hitaammin ja vähemmällä, kuin ikinä sain, kun halusin kokoajan enemmän. 

♥ Riina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti