Minimalistimutsin koti on välillä ihan sikin sokin, mutta riittävän hyvin.


Vaikka olenkin itse minimalisti, niin pieni koti ja lapsiperhe tarkoittaa välillä aika moista tetriksen pelaamista ja kierrätyksen tehostamista. Niin se vain on, että jos jotain tuodaan sisään, niin jotain muuta on vietävä ulos. Tänään luovuin yhdestä keltaisesta lasten tuolista. Kaksi sai sen sijaan vielä jäädä. 

Tosin yritän välillä hieman jarrutella karsimis innokkuuttani. Myönnän, että haluaisin kotimme olevan vielä paljon askeettisempi, kuin nyt. Yritän kuitenkin hyväksyä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä, vaan riittävän hyvä riittää. Se, että arki sujuu, on tärkeämpää, kuin se, montako kenkäparia meillä on kaapissa, tai näyttääkö pieni eteisemme suurperheen takkien takia kaoottiselta... Elämä saa ja pitääkin näkyä! 

Rakastan sitä, että tavaroilla on jokin selkeä funktio. Haluaisin välttää tunkemasta kaapin perälle koriste-esineitä, tai pitämästä kaapissa kymmeniä kukkamaljakoita. Toisinaan olen silti todella turhamainen, sillä tänään ostin kaupan kauneimman maalisudin. Tarvitseeko maalisudin todella olla kaunis? 


'Pidän siitäkin, että tavaroilla on monta käyttötarkoitusta. Keitän esimerkiksi kattilassa pastat ja perunat, mutta vaivaan siinä myös taikinan. En siis omista yhtäkään varsinaista taikinakulhoa. 

Meillä ei ole asioille juurikaan varakappaleita. Se tarkoittaa sitä, että kaikkia tavaroita käytetään intensiivisesti miltein päivittäin. Yritämme käyttää tavarat mahdollisimman loppuun ennen, kun ostamme uutta. Tänään päätin vihdoin uusia risat keittiöpyyhkeemme. En kuitenkaan löytänyt yhtäkään mieleistä, joten täydensin sen sijaan tavallisten käsipyyhkeiden määrää. Ne saa kelvata keittiössäkin. 

Joskus kaikenlainen järjestely ja säätäminen menee totaalisesti yli. Kuvittelin oikeesti, että legojen lajittelu olisi jotenkin hyvä idea...Hankin valtavan kasan läpinäkyviä laatikoita ja lajittelin kaikki miljoonat pikkulegot väreittäin. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun ne oli taas ihan sekaisin. Olin sitkeä, joten seuraavaksi lajittelin ne muodon mukaan, mutta sekään ei pidemmän päälle toiminut. Ajan  kuluessa osa laatikoiden kansista meni rikki, joten nyt haaveilen ihan vaan isosta sängynaluslaatikosta, jossa kaikki legot makaa sikin sokin. Kaikkien säilyttimien hankkiminen on lähtökohtaisesti tosin ihan tuhoon tuomittu idea. Luultavasti päädyn vaan kääntämään muutaman kaupan kestokassin nurin päin ja tunkemaan legot niihin. Se toimii ihan riittävän hyvin. 

Niin.... Legojen määrään mulla ei ole sananvaltaa. Miehen mukaan legojen määrä on suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon lasta rakastetaan... Hah hah! Pikkulegot omaa kodissamme erityisen koskemattomuuden aseman. Sen johdosta niiden karsiminen on ankarasti kielletty ja kieltoa koettelevat karsiat mestataan julkisesti puumiekoin. 

Terkuin: Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti