Blaa blaa blaa...


Heräsin tänään ihan liian aikaisin, vaikka olisin kyllä saanut nukkua. Näin kummallisia unia ja heräsin auringon ensimmäisiin säteisiin. Kurkkasin ikkunasta ulos ja joku yksinäinen harppoi katuja huivi hulmuten... Hullu! Kello on hei kuus... 

 En pistänyt tänä keväänä yhtäkään siementä multaan ja myönnän, että nyt hieman harmittaa! Ajattelin jotenkin, että multatouhut on turhia, koska etsimme uutta asuntoa. Taimien raahaaminen asunnosta toiseen pikku pakkasilta ei vaan tuntunut järkevältä. Täällä vanhassa asunnossa me kuitenkin edelleen ollaan... Ehkä ei olisi vieläkään liian myöhäistä. 

Kellarissamme lymyää muuten maailman kaikkeuden kaamein myrkky.  Ostin sen viikonloppuna Wanhasta wiljamista ja tungin niin syvälle kellarin uumeniin, ettei kukaan muksuista siihen vaan koskisi. Päätin nimittäin vihdoin kokeilla saippuan valmistusta ja tarvitsen siihen tietenkin lipeää. Suunnitelmana on tehdä sitä joku yö, kun lapset vetelis jo sikeitä. Ohjeen meinaan kattoon Saara Kuhan kirjoista. Siä on hyvä kookossaippua ohje.

Suurperheessä poikkeusaika tuntuu hieman hassultakin välillä. Kaikilla on hiukan eri systeemit. Joku jää kotiin ja toinen sitten taas ei. Ehkä aika kuultaa viime keväältä muistot, mutta toisaalta ois kiva, jos kaikki sit etäilis... Tosin ymmärrän kyllä, ettei se etäkoulu oo välttämättä joka suhteessa optimaalinen oppimistapa ja pienet koululaiset kuitenkin tarvii tosi paljon etäkoulussa vanhemmankin apua... No... näillä siis mennään. 

- Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti