Hoitovapaa loppui, mutta jäin silti lasten kanssa kotiin.

 
Vuoden alussa laskin hiluja yhteen. Kipristelin varpaitani ja vatsanpohjassa kupli. Kappas... Se voisi olla sittenkin mahdollista....

Hoitovapaa oli päättymässä, enkä saanut edelleenkään blogistani piskuisia virtoja enempää. Olimme eläneet leppoisaa, aika kotiin keskittynyttä arkea jo ennen koronaa. Tunsin jopa hieman häpeää siitä, ettei poikkeustila muuttanut arkeamme oikeastaan nimeksikään. Hoitovapaan päätyttyä olisi ollut vaikea luopua siitä kaikesta. 

Suuren uusioperheen arkeen kuuluu kaikenlaista. Huomasin hieman ahdistuvani ajatuksesta, että se kaikki pitäisi ottaa vastaan arjen paineen ja kiireen keskellä ja tajusin, kuinka onnekas olen, että voin edes ajatella pystyväni valitsemaan. Vaikka tässä on ollut kaikenlaista, olemme jaksaneet ottaa sen vastaan ja se tuntuu oikeasti tärkeältä. 

Ei, meillä ei ole valtavia säästöjä, vaikka myönnän höpsön karkkirahasijoittamisen hieman tuovankin turvallisuudentunnetta. Sillä ei kuitenkaan maksaisi muutamaa vuokraa enempää. Taloudellisesti olemme kuitenkin kivassa tilanteessa. Mieheni ei tienaa silti alaansa nähden erityisen paljon, mutta olemme karsineet kuluja ja miettineet, mihin oikeasti jäljelle jäävät rahat haluamme käyttää. Se, että roikotan jokaista ostostani 30 päivää ostoslistallani, ennen sen hankkimista, on tuonut enemmän valinnan mahdollisuuksia. Voimme sijoittaa johonkin asiaan hieman enemmän rahaa ja karsia listalta ne, jotka eivät ole niin tärkeitä. 

Olemme sellaisia, että tarvitsemme valtavasti aikaa tehdä asioita rauhassa. Inhoan kiireisiä lähtöjä. Olen aika herkkä ja nyt on tuntunut erityisen ihanalta, ettei tarvitse olla koko ajan kiireen ja liian täysien viikkojen takia jossain stressitilassa. On ollut ihanaa rakentaa arkea myös lasten omien tarpeiden mukaan. 

Vaikka blogistani saamani tulot onkin melko minimaaliset ja vaikka bloggaaminen onkin lähinnä henkireikä, niin halusin tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja oikein. Jatkoin aikoinaan kasvivärjäykseen perustamaani toiminimeäni, sillä mulle oli selkeämpää hoitaa blogista saatujen mainostulojen, kaupallisten yhteistöiden ja saatujen hyödykkeiden ennakkoverot ja alvit sen kautta. On ihanaa, että blogi on kulkenut jo niin kauan mukanani. 

Niin... On aika huikeaa, että pystyimme jatkamaan elämäntapaamme, vaikka mun tulovirrat koostuu lähinnä lapsilisistä ja hiluista... Tämä on siis arkemme kannalta ollut yhteinen päätös. Jos mieheni haluaisi jäädä pois nykyisistä töistään ja tehdä jotain muuta, sekin varmasti järjestyisi. Kun elämiseen menevät kulut ovat pienet, voimme tehdä ratkaisuja, jotka tukevat arkeamme, eikä meidän tarvitse muuttaa arkeamme, jotta voisimme tienata enemmän. 

Sori.... Hieman sekava sunnuntaipostaus, mutta tunnen olevani hurjan kiitollinen kaikista näistä mahdollisuuksista, millä voimme arkeamme rakentaa. <3 

- Riina 

2 kommenttia:

  1. On rikkautta elää niin, että pystyy valitsemaan. Myös suurta rohkeutta valita pienemmät tulot. Vaikka mikään e korvaa sitä vapaa-aikaa kotona❣️

    VastaaPoista