Lapsiperheen pienessä kodissa.

Lapsiperheen pieni koti


Meillä kuusihenkinen perhe asuu 56 kodissa. Tärkeää on se, että arki on mahdollisimman vaivatonta. Tavarat löytävät paikkansa sieltä, missä niitä tarvitaan eniten ja toisaalta mistä ne saa napattua vaivattomammin käyttöön. Esimerkiksi kahden pienimmän lapsen sisävaatteet löytyy pesukoneen päältä. 

Haluan, että tavaramäärä pysyy hallinnassa, siksi kamaa pitää lähteä reippaasti myös kiertoon. Jos jotain tuodaan sisään, jotain on lähdettävä ulos. Ison taloyhtiön kierrätyshuoneen kautta uusille omistajille on siirtynyt reilu määrä meille tarpeetonta. On vääjäämätöntä, että isossa perheessä tarvitsee hankkia joka kuukausi hieman sitä sun tätä. Tavara-ahdistusta ei kuitenkaan synny, kun pieneksi käyneet vaatteet ja tarpeettomat tavarat jatkaa heti matkaa. Muiden vaatteiden kierrätykseen löytyy sen hyvät ohjeet Outi Pyyn blogista! 

Turhaa kulutusta yritän suitsia 30 päivän harkintalistalla. Odotan aina vähintään kolmekymmentä päivää, ennen kun ostan jotain. Harkinta-aika auttaa karsimaan turhuudet listalta ja toisaalta voin laittaa enemmän rahaa sellaisiin hankintoihin, jotka tuntuu tarpeellisemmalta.

minimalismi lapsiperheessä 
Meillä on keittiössä aika reilusti kaappeja ja siellä säilytetään mm. lakanat, pyyhkeet ja mun vaatteet. Vetolaatikko on siitä kätevä vaatteiden säilytyspaikka, että pystyviikkaamalla vaatteeni näen kerralla koko vaatearsenaalin. Okei... Vaatekappaleita ei tosin ole kovin montaa, heh! 

Tietenkin lapsiperheessä pitää tottua myös siihen, että välillä on sotkuista. Lasten leikit levittäytyvät ihan joka huoneeseen, mutta toisaalta, kun tavaraa on vain kohtuudella, niin siivoaminen käy lopulta hujauksessa. 

Pienessä kodissa asuminen kuitenkin onnistuu myös silloin, vaikka tavaraa olisi hieman enemmänkin. Silloin kanttaa hyödyntää pitkiä seiniä ja huonekorkeutta. Olemme itse todenneet, että esim. Lundian kirjahyllyt vetää sisäänsä valtavan määrän kamaa. 

lapsiperheen pieni asunto


Rakastamme avaraa tilaa, joten huonekaluista ollaan säästetty vain oleelliset. Meillä ei ole esimerkiksi sohvaa, nojatuoleja, tai parisänkyä. Olohuoneessamme mahtuu päivisin joogaamaan vaikka koko perhe kerralla. Iltaisin levitämme taas patjat olkkarin lattialle ja nukumme kahden pienemmän kanssa perhepedissä. Hassua kyllä mieheni selkäkivut kaikkosivat lattialla nukkumisen myötä olemattomiin. 

Vaikka rakastan minimalismia, meillä elämä saa näkyä. Ovet on kiinnitetty täyteen lasten piirustuksia ja juuri nyt olohuoneeseen on rakennettu miltein kaikista kodistamme löytyvistä tuoleista maja. Yhden sain kuitenkin pitää itselläni, jotta voin kirjoittaa keittiössä tätä blogitekstiä. 

Olisi hauskaa lukea myös muiden lapsiperheiden pienistä kodeista... Pidätkö blogia, tai muistatko jonkun hyvän lehtijutun? Vinkkaa ihmeessä! 

♥ Riina 

4 kommenttia:

  1. En pysty, vaikka haluaisinkin. Vaikka koko omaisuutemme mahtuu henkilöauton kyytiin (tarkistettu on), pienessä kämpässä en pysty elämään. Olen varmaan klaustrofobinen. Meille kävi huono tuuri, että jouduimme olemaan karanteenin aikana 58m2 kämpässä 2.5 kk ja se oli aivan hullua touhua. Meitä on vain 3, mutta jokinen teki töitä/opiskeli siellä samassa kasassa. Olin tulossa hulluksi. Onneksi kesäksi saimme miehitettyä takapihamme, ja uima-allas avattiin.

    Toista kertaa emme samaa virhettä tehty. Nyt meillä on yli 100 m2 kämpä, jossa jokaiselle on tarpeeksi tila tehdä töitä ja opiskella (https://viaperasperaadastra.com/2020/11/02/uusi-koti-gozolla/). Onneksi näin, koska jouduimme olemaan vielä kahdessa lockdownissa viime puolen vuoden aikana. Kaikki liikunnatkin piti suorittaa sisätiloissa, joten ratkaisu oli varsin onnistunut meidän tapauksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Ompa teillä vähän tavaraa. :) Jännä kyllä. Sitä ei tosiaan itse edes oikein tajua, että asumisratkaisumme voisi olla toisille kauhunpaikka. Meillä juuri tämä neliömäärä tuntuu sopivalta. Onneksi tärkeintä on se, että löytää juuri itselleen sopivan asumisratkaisun. Kiva, kun kävit lukemassa! ♥

      Poista
    2. Olen mä käynyt lukemassa jo useita kertoja, mutta olen hieman laiskaa kommentoimaan 😊. Epäilen, että minulla on jonkin sortin klaustrofobia, koska minua ahdistaa myös ruuhkainen metro ja muut samantapaiset paikat.

      Tavaramäärä, asumisratkaisut ja elämäntavat ovat kaikki sellaiset asiat, joissa oma mielipide on se ainut oikea 😁. Me nyt asutaan etelässä, joten paljon roinaa karsiutui sen takia pois. Meillä ei ole myös ensimmäistäkään omaa huonekalua. Se helpottaa. Omasta mielestä meillä on aika paljon tavaraa, koska olen nyt osallistumassa siihen minimalismihaasteeseen, jossa pitää karsia 465 tavaraa kuukauden aikana.

      Poista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksestasi lapsiperheen arjesta ja miten saa kodin pysymään siistinä. Löytyi hyviä ideoita tavaramäärän kohtuullisena pitämiseen ja siten myös asunnon helpompaan siivoukseen. Olemme myös huomanneet ystäväni kanssa, että oikeanlaisilla välineillä siivoaminen sujuu helpommin ja ystäväni vinkkasi kuitukangas ja siitä tehdyt liinat ovat todella monikäyttöisiä. https://www.jukkapackalen.fi/kuitukangas

    VastaaPoista