100 tavaran haaste


                                                                     
 
9 vuotta sitten kirjoitin ensimmäisiä postauksia minimalismista vanhaan blogiini. Sen jälkeen perhe onkin kasvanut, mutta sama pyrkimys yksinkertaisuuteen ja vapauteen on säilynyt. 

On kiehtovaa, kuinka paljon liikkumavaraa minimalismi antaa ja millaisia ratkaisuja olemme perheenä voineet tehdä pienen asunnon ja minimalismin myötä. 

Vaikka ensin ärsyttikin todella pitkään, ettei mieheni ollut hurahtanut yhtä intensiivisesti minimalismiin, niin sekin asia ajan kanssa suttaantui. Tietenkin se, mitä minimalismilla tavoitellaan esimerkiksi lapsiperheessä ei tietenkään ole ikinä kaikille samanlaista. Meillä elämä saa näkyä ja on paljon asioita, joita meillä on oikeasti HURJAN PALJON. On tietenkin myös niitä, jotka on ollut helppo minimoida ja jonka minimointi on antanut lisää tilaa valita. Tälläisiä on esimerkiksi vaatteet. Ostamme vähemmän vaatteita, kuin ennen, mutta toisaalta säästämällä määrässä, voimme ostaa oikeasti mieleisempää. 

Mulle minimalismi on todella hyvä työkalu sen selkeyttämiseen, mitä haluan. Kaappini ei kuitenkaan ikinä varmastikkaan ole täysin roinattomat. Joudun aika ajoin kohtaamaan sen, että roikotan asioita mukanani, vaikken ne olekkaan käytössä. Ne on sellaisia sitkun juttuja... On vaikeaa olla itselleen välillä rehellinen.... Se, että ne tavarat makaa vain kaapissa, aiheuttaa silti hälyä aivojen perukoilla ja toisaalta huonoa omaa tuntoa siitä, etten ole niin ja niin pitkään aikaan käyttänyt jotain omistamaani härpäkettä. Olisiko se niin hirveää vain lupua niistä? Mitä tapahtuisi, jos päästäisin niistä irti? 



Olen luopunut asioista, jotka silti käy joskus mielessäni. Yksi hyvä esimerkki on hääpuku. Se oli juuri sellainen, kun halusinkin! Vaikka ajattelenkin välillä pukua ja siihen liittyviä tarinoita, en haluasi sen roikkuvan edelleen kaapissani. En kuitenkaan käyttäisi sitä. Mulle tuo paljon enemmän iloa se, että se lähti eteenpäin tuottamaan jollekin toiselle iloa ja säilytän tarinat siitä itselläni. 

9-vuotta sitten kirjoitin silloiseen blogiini ensimmäisen kerran 100 tavaran haasteesta. Siinä siis yksinkertaisesti vähennetään kodista 100 tavaraa. Luulenkin, että nyt on hyvä hetki toteuttaa samanlainen haaste. Ajattelin, että valmista tulisi toukokuun loppuun mennessä. Luultavasti määrän täyttymiseen lasken jokaisen kaappiin lojumaan jääneen loppuun kulutetun tussikin, mutta se haastaa mut myös luultavasti luopumaan niistä sitku tavaroista. Ne ei kuitenkaan ole sellaisia, joita en voisi hankkia uudestaan, jos joskus vielä niitä tarvitsen, kuten vaikka kantoliina.... Ne ovat kuitenkin juuri nyt meille täysin tarpeettomia ja aiheuttaa vaan turhaa hälyä takaraivossa.

Oletko sinä toteuttanut jotain elämänhallintahaasteita viime aikoina? Olisi hauska kuulla, että millaisia! 

- Riina 

2 kommenttia:

  1. Oi mahtavaa-iloitsen blogistasi ja tartun tähän haasteeseen ilolla!

    VastaaPoista