Ihan tavallinen- hiukan nuhju- mukavuudenhaluinen- riittävä

 


Olin ehkä seitsemän, kun perheenjäsenet kauhistelivat tummia silmänalusiani. En ollut nukkunut huonosti ja rauta-arvonikin olivat loistavat. Tummat silmänaluset tuntui olevan vain ominaisuus. Myönnän olleeni muutama vuosi sitten hyvilläni, kun tummien silmänalusten sanottiin olevan muotia. Nyt kuulemma korostetaan silmäpusseja... 

Yläasteella kärsin enemmän atooppisesta ihottumastani. Kasvot oli kuivat, eikä mikään rasvamäärä tuntunut auttavan. Joinain aamuina silmät oli muurautuneet kiinni. Päänahka oli niin kuiva, että pölinä vaan kävi. Hävetti, kun hiuspohja hilseili. 

Josain vaiheessa tajusin, että pääsen ihoni kanssa vähemmällä, kun en meikkaa lainkaan.  Vaikka meikillä sai peitettyä ihottumat, niin mikään meikki ei tuntunut sopivan, vaan iho oli kokoajan kuiva ja rikki. Kun luovuin meikkaamisesta, ihoni on voinut paremmin. Pitkän meikkaustauon jälkeen kokeilin jäljelle jääneitä meikkejä uudestaan. Tulos oli niin suttura, että luovuin meikeistä hyvillä mielin. 

Tiputin vahingossa muutama vuosi sitten pinsetit vessanpönttöön. Heitin ne pois, kun ällötti, enkä jaksanut ostaa uusia. Annoin kulmakarvani rehottaa. Oikestaan pidän niistä noin. Tulee mieleen Top shopin muotinäytös 2010.... tai sitä ainakin tavotellaan...

Mulle tehtiin jossain vaiheessa pieni poskionteloleikkaus. Toinen poskipää ei ikinä palautunut normaaliksi, vaan se on hieman toista isompi... Varsinkin kuvista sen näkee paremmin. Isäni ei kuulemma sitä huomaa, tai sitten hän koitti vaan olla kiltti.

Vihaan musta otettuja valokuvia, mutten koe, että olisin mikään kauhean ruma. Pahinta oli, kun jouduin kauhukseni osallistumaans sukukuvaan. Se epäonnistui mun osaltani totaalisesti. mutta muut onneksi oli kuvassa oikein edukseen. Huvittavinta oli, kun seisoin vierässä, kun eräskin osoitti kuvasta minua ja kysyi, kuka kumma se oli?. Kuva vaan oli niin kauhea, ettei mua edes tunnistanut siitä. Pahinta tietenkin oli, että sukulaiset päättivät teettää kuvasta metrin levyisen taulun. Itse ehdotin postimerkkiä....

Vaikken pidäkkään, että musta otetaan kuvia, niin minimalismi ja ehkä ikä on helpottanut ulkonäköpaineita. Tilalle on tullut helppous ja mutkattomuus. En ostele purtiloita kaappiin, vaan jos haluan hoitaa ihoani, ainekset löytyy keittiöstä. Tiesitkö, ettän ihan toimivan gua sha- lastan saa vaikka hillopurkin kannesta? Lusikkaakin kannattaa kokeilla.... Kaurahiutaleet on pudistavia ja tulehdusta vähentäviä. Timjamista saa tosi hyvän hiushuuhteen. 

Hassusti, mitä enemmän luovun asioista, jotka peittää virheitä, sen itsevarmemmaksi itseni kuitenkin tunnen. Voin olla ihan tavallinen. Myönnän silti että ehkä hieman nuhjuinen. En meinaan voisi käyttäää valkoisia vaatteita, sillä ne olisi heti jossain mähmässä.. Heh! 

Myönnän silti, että olen odottanut sitä hetkeä, kun uskaltaudun taas parturiin. On vähän huvittavaa, että olen koittanut nyrhiä hiuksiani keittiönsaksilla.. niin... juuri niillä, millä ei kannattaisi. Ehkä ammattilainen saa vielä jotain pelastettua. Luultavasti luvassa on kesäpolkka, kun vaan sinne parturiin asti päätyisin. Koitin muuten joitain vuosia sitten leikata hiukset jonkun youtubevideon ohjeen mukaan. Sitä en suosittele. 

Onko minimalismi, tai iän karttuminen auttanut sua pääsemään ulkonäköpaineista?

- Riina 

4 kommenttia:

  1. Tämä oli jotenkin mutkaton ja hauska postaus :D Ihailtavaa itseironiaa ja itsesi tarkastelua. Näytät kyllä kauniin luonnolliselta.

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa :) Koronan myötä etätyöskentely on minimoinut oman meikkaamisen lähes nollaan. En ole ikinä nauttinut meikkaamisesta, mutta työpaikalla lähtiessä olen silti aiemmin laittanut kevyen meikin (lähinnä meikkivoidetta ja puuteria). Ihoni on voinut paljon paremmin lopetettuani säännöllisen meikkaamisen. Puolisen vuotta sitten aloitin kodissa karsimisprojektin ja samalla lähti myös useampi pussukallinen (vanhoja) meikkejä. Tuntui ihanalta päästä niistä eroon, en ymmärrä miksi hillosin niitä vuosikaudet :) Kynsilakkaa olen käyttänyt viimeisen vuoden aikana ehkä kaksi kertaa, mutta en raaskinut vielä luopua kaikista. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että ne ovat itselleni enää turhakkeita.

    Hyvää kesää! :)
    t. Minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kosmetiikan vähentäminen on auttanut ihoa voimaan paremmin :). Turhasta irti päästäminen on kyllä niin huojentavaa! Hauskaa, että kävit lukemassa ja hyvää ihanaa kesää myös sulle!

      Poista