Heinäkuun hämärä


 
Rakastan hurjasti hämäriä öitä,  heinäkuun lopun viileämpiä jaksoja ja sitä, että tuntuu, kuin pitäisi kaivaa taas neulepuikot esiin. 

Se, että aloitin uuden minimalistiblogin aiheuttaa mussa aika moista ristiriitaa. Silti uskon, että se on hyvä ratkaisu, sillä tiedän monen haluavan lukea vain tietystä aiheesta. Toisaalta saan tälle blogille sen rentouden, jota olen kaivannut. Tietenkin huonona puolena on se, että mulla on edelleen saman verran aikaa bloggaamiselle ja kahden blogin kirjoittaminen tarkoittaa helposti sitä, että ainakin toinen päivittyy harvemmin. Toisaalta oikeastihan se on vain priorisointi kysymys!

 Luen juuri Ilkka ja Harri Virolaisen Onnistunut muutos kirjaa ja siellä kerrottiin tyypistä, joka oli saavuttanut käsittämättömän hienoja asioita vain sillä, että pilkkoi asiat osiin. Hän jaksoi keskittyä vain 10 minuuttia kerrallaan, mutta se riitti. Tyyppi pääsi pilkkomistaktiikallaan mm. yliopistoon, suoritti lentolupakirjan ja laihdutti 11kg vuoden aikana. Rakastan sitä, että mulla on kuitenkin mahdollisuus ottaa aikaa asioille, joista pidän. 

Vaatteiden karsiminen minimiin auttaa muuten huomaamaan paremmin, mitkä vaatteet oikeesti kestää. Yksittäisille vaatteille tulee hurjasti käyttökertoja, joten on helpompi tehdä parempia päätöksiä ostoksien suhteen myös jatkossa. Todettakoot, että loppujenlopuksi mulle hintaa tärkeämpää on tietää tuotteen valmistuksesta riittävästi. Siksi lasten vaatekaapista löytyykin mm. Papun ja Aarrekidin sukkia. 

Miehellä alko työt, mutta täälä kotona me ollaan kaikki <3 Se on oikeesti huippu ihanaa! 

<3 Riina




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti