Minimalismi on voimavarojen tarkoituksenmukaista suuntaamista.


Oikeastaan otsikkoon on kirjattu kaikki se, mitä haluan sanoa minimalismista.

Lapsiperhearkea ei tarvitse välttämättä suorittaa verenmaku suusssa. Arjen voi rakentaa toisinkin. Se sattaa tarkoittaa sitä, että asuu pienemmässä kodissa ja tekee vähemmän töitä, jotta olisi olisi aikaa niille asioille, joita pitää tärkeänä. 

Meille eteen tuli niin paljon kaikkea, etten oikeasti tiedä olisimmeko selvinneet niistä täyspäisinä, jos meillä ei olisi ollut aikaa ottaa niitä vastaan. Ihan tavallinen arkikin on näin monen lapsen kanssa sellainen palapeli, että kaiken sen, mikä helpottaa sen kokoamista, otan kiljuen vastaan! 

Lapsiperhearki on kallista. Rahaa pitää tehdä jostain talvihaalareihin ja kurahousuihin, mutta tajusimme, että on paljon sellaista, josta voimme luopua. Pienempi koti ja kulutuksen vähentäminen on antanut meille mahdollisuuden valita. Pystymme elämään hitaammin. 

En halua kiirehtiä aamuisin. On ihanaa, että saamme viedä rauhassa yhden päiväkotiin ja olla kotona lähettämässä toista kouluun. Pienin unikeko voi kaiken keskellä vielä jäädä nukkumaan ja herätä silloin, kun huvittaa. 

Rakastan myös sitä, että mulla on aikaa kirjoittaa, hullutella ja ihmetellä. Pyrkimykseni ei ole täyttää kalenteria, vaan pitää se mahdollisimman tyhjänä. Tarvitsen riittävästi tilaa arkeeni. 

Olen kotona lasten kanssa. Mies tekee pääasiassa etätöitä ja minä saan tehtyä juuri sen verran rahaa, kuin tarvii. Meillä ei ole mitään hurjaa puskuria, mutta mun varatilillä on pari tonnia, jotka tuo mielenrauhaa. Joskus pistän karkkirahoja suoraan osakkeisiin. Niin... siis muutaman kympin sillon tällöin. Niin pienet summat ei harmita, vaikka ne menettäisikin. Voimme tehdä arjesta lempeämpää ja se on tärkeämpää meille, kuin isompi tilipussi. 

Lempein terkuin 
- Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti