Välillä kaikki murenee

 


Myönnän, että olen juuri se tyyppi, jonka maailma murenee kuukautisten aikana. Saan aina jonkun parisuhdekriisin aikaiseksi. Ahdistun, kun joku ei ymmärrä tunnemyrskyäni. 

En sinänsä ole pahoillani riidoista, koska tietenkin ne tuntuu musta välillä tarpeellisiltakin. Olen silti onnekas, koska emme oikeastaan riitele kauheesti muulloin. Tietenkin välillä toivon, että ympäristö ymmärtää homoonihirvötäkin. Ei aina voi olla kasassa, vaan välillä pitää olla ruma, kauhee ja kamala. Mustaakin mustempi. 

Luulen, että kuukautisten aikana on vaikeinta silloin, kun en ole kuunnellut tarpeitani tarpeeksi. Ne nousee silloin mökkynä ylös ja tietenkin tulilinjalle joutuu se kaikken läheisin, puoliso. On se tietenkin epäreilua myös häntä kohtaan... Joskus joku hänen ohimennen sanoma lauseensa osuu hiukan liian syvälle. Loukkaannun, mutta sitten mun jotenkin aina pakko selitellä hirveästi miksi loukkaannuin ja miksi sanat satutti. Yleensä se vaan menee kuitenkin lopulta vaan nahisteluksi. 

En tiedä, miten näin kolmekymppisenäkin toisen hyväksynnän ja ymmärryksen janoaminen on niin hirveän tärkeää. Tarvitseeko puolisonkaan aina ymmärtää kaikkia tunteen purkauksiani? Itsekin oon välillä todella kuutamolla puolisoni reakatiosta vieläkin, vaikka ollaan oltu yhdessä jo yli 15 vuotta. 

Ehkä se on toisaalta pitkän liiton salaisuuskin. En vieläkään ole selvittänyt puolisoni sielun saloja. En vieläkään ymmärrä tarpeeksi. 

Ehkä pitääkin olla välillä hormoonihirviö, jotta muistaa taas, mitä oikeesti haluaa. 

- Riina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti