Äitipuoli

 

Itse asiassa en ole koskaan kokenut olevani äitipuoli sanan varsinaisessa merkityksessä. Kun he olivat pieniä, he asuivat äitinsä kanssa ja kävivät meillä vain joka toinen viikonloppu. En tuntenut, että mulla olisi tarpeeksi natsoja sovitellakaan päälleni äitipuolen manttelia. 

Olen siis kaapinut uusperhekuvioista vain kermat päältä! Olen nauttinut isosta perheestä, mutta jättänyt kasvatuksen biologisille vanhemmille. Olen ollut kuuntelevana korvana ilman, että mun pitäisi ojentaa ihmeemmin, tai antaa elämänohjeita. 

Myönnän, että "äitipuolen" rooli voi olla aika etuoikeutettu. Olen tietenkin ollut bonuslasten elämässä se aikuinen, joka katsoo, että katras pysyy hengissä, mutta jättänyt muut asiat miehen ja biologisen äidin harteille. Se on tuntunut toimivalta. En astu silloin kenenkään varpaille...Tiedän, että vanhemmuus on kuitenkin hieman herkkä juttu. 

Ehkä siis olen bonuslapsille enemmän täti, tai isosisko, kuin äiti. Olemme koittaneet pitää kuitenkin elämämme riittävän kiireettömänä, jotta meillä olisi tarpeeksi aikaa heille myös nyt, kun he ovat jo omillaan. 

Joskus vuosien varrella oli tietenkin myös huonojakin hetkiä. Niitä,  kun koin, että väsytti, enkä tullut nähdyksi. Tai niitä, kun oli vaikea löytää omaa paikkaansa kaiken keskellä.  Onneksi niitä hetkiä oli kuitenkin tosi harvoin. Bonuslapset ovat kohdellut mua aina tosi kivasti. <3 

Tietenkin silloin, kun lähivanhemmuus on jaettu tasan, tilanne on varmasti myös bonusäidin kohdalla hyvin erilainen. Meillä bonuslapsi on asunut luonamme vasta aikuisuuden kynnyksellä ja sekin on ihan oma juttunsa, kun pienen lapsen äitipuolena oleminen.

Päällimmäisenä koen uusioperheestä ihan valtavaa kiitollisuutta! On ollut ihmeellistä saada kokea tämä kaikki. 

- Riina 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti