Minimalismi lapsiperheen pienessä kodissa. Ennen & jälkeen kuvat



Välillä blogissa on vaikeaa tuoda esiin sitä muutosta, vapautta ja niitä mahdollisuuksia, mitä minimalismi on tuonut elämääni. Ison lapsiperheen kera pienessä kodissa asuessa elämä ja koti on täyttä, vaikka tavaraa ja turhia rutiineja olisikin kantanut ulos säkkikaupalla. Kaikki perheenjäsenemme ei ole minimalisteja, eikä meillä ole pyrkimys tavoitella asketismia, vaan helpottaa yksinkertaisesti suuren lapsiperheen arkea pienessä kodissa.

Löysin kuitenkin arkiston kätköistä lopulta kaksi kuvaa, josta muutoksen näkee selkeästi. Ylimmän ja alimman kuvan välillä on muitakin eroja, kuin tavaramäärä. Ensimmäisessä kuvassa meillä oli vasta kaksi yhteistä lasta ja alimmassa jo neljä. Perheen kasvaminen ei siis välttämättä tuo lisää tavaraa, kunhan alkaa keskittyä olennaiseen.

Mieheni on aina ollut parempi rikkomaan totuttua, kuin minä. Hän ehdotti sängystä luopumista ja se on ollut paras päätös ikinä! Turhista huonekaluista luopumalla voimme nauttia tyhjästä lattiapinta-alasta pienistä neliöistä huolimatta. Jäljelle on jäänyt vain oikeasti tarpeelliset huonekalut.

Pienessä kodissa olisi hullua uhrata monta neliötä tilaa vain sängylle, kun voimme hyödyntää sen tilan ympäri vuorokauden tehokkaamminkin. Neliöt on arvokkaita ja on oikeasti luksusta voida joogata oman pienen kodin olohuoneessa koko perheen voimin. Emme siis todellakaan perheen kasvaessa tarvinneet lisää neliöitä, vaan meidän piti vaan opetella käyttämään niitä tehokkaammin.

Kyse ei ole minimalismissa, tai minikodissa asumisessa todellisuudessa edes mistään luopumisesta, vaan olennaiseen keskittymisestä. Tavarasta ja tilasta saa paljon paremmin irti, kun keskitymme niihin asioihin, jotka on oikeasti tarpeellisia ja merkityksellisiä. Silloin vähemmän on itse asiassa enemmän.

- Riina

Hullu matka mummolaan & VR kompensoi päästöjään

VR hiilineutraali, päästöjen kompensointi

 Matkalla mummolaan meillä on hieman hullu matkustustapa. Perheeseemme kuuluu 6 henkeä ja autoomme mahtuu vain viisi. Puolitamme perheemme osiin ;) ja matkustamme suurimman osan matkaa kahdella eri kulkuvälineellä; autolla ja junalla. Yleensä kaappaan kuopuksen mukaani junaan ja mies matkustaa matkan autolla kolmen isomman lapsen kanssa.

Omistamme auton lähinnä miehen työn vuoksi. Koska se on kuitenkin olemassa, käytämme sitä myös yksityisajoihin. Emme päivittäin, mutta ehkä kerran, tai kaksi viikossa.
.
Emme ole raaskineet ainakaan vielä vaihtaa isompaan menopeliin. Mietin välillä, onko matkustaminen kahdella eri kulkuvälineellä ihan täydellinen ekokatastrofi. Laskeskelin kuitenkin, että itse asiassa hiilidioksidipäästöt saattaa olla silti pienemmät hyödyntäessämme kahta eri kulkuneuvoa, kuin silloin, jos vaihtaisimme auton isompaan 7 hengen tila-autoon. (tosin riippuu hiukan autosta) Pärjäämme pienelläkin autolla, vaikkakin säätöä koko perheen matkustaessa syntyykin...

Mummolaan mennessä mies tiputtaa isommat lapset isovanhemmille ja kurvaa sitten juna-asemalle hakemaan minut ja kuopuksen. Onhan se helpompaa, ettei tarvitse miettiä, onko isovanhemmilla varmasti sopivaa lastenistuinta, saatika olisiko sellaista maalaiskaupungin takseissa...

VR tiedotti, että 95% junaliikenteestä kulkee tällä hetkellä vesivoimalla tuotetulla sähköllä. Loput ovat sellaisia ratapätkiä, jossa uusiutuvan sähkön käyttö ei ole mahdollista, vaan junat puskevat eteenpäin dieselin turvin. Nämä ratapätkät ovat kiskobussit ja kolarin yöjuna osuudet. Koska rataosuuksien voimanlähteen muuttaminen on monen vuoden projekti, niin VR on päättänyt maksaa päästöhyvitykset näiden rataosuuksien polttoaine päästöistä. Lisäksi VR kompensoi Suomessa kulkevissa junissa aiheutuvan sähkön ja polttoaineen päästöt.

Päästökompensoinnissa voi kuitenkin olla monta sudenkuoppaa. Hiilidioksidipäästöjen kompensointi tuntuu olevan juuri nyt yrityksillä  jonkinlainen muoti ilmiö. Pelkillä hiilidioksidipäästöjen kompensoinnilla ei pestä yritystä kuitenkaan vihreäksi. Päästöjen vähentäminen rahalla on kuitenkin yritykselle helppoa ja ehkä myös halvempaa, kuin tehdä toimenpiteitä yrityksen hiilijalanjäljen pienentämiseksi. Päästöjä kompensoidessa yrityksen hiilidioksidipäästöt on saatettu laskea alakanttiin, tai päästöjä ei ole todellisuudessa kompensoitu väitettyä määrää. Kirjassa Nettopositiivisuus on hyvä listaus päästökompensoinnin riskeistä.

VR:llä suunta on silti hyvä. Hanko-Karjala radan sähköistämishanke on jo lyöty lukkoon ja heillä on tavoitteena sähköistää loputkin rataosuudet. Päästöjen kompensoinnilla ei yritetä mahdollistaa huonojen energiamuotojen hyödyntämistä hamaan tulevaisuuteen. Samaan aikaan, kun VR kompensoi hiilidioksidipäästöjä, se pyrkii pienentämään jatkuvasti hiilijalanjälkeään. VR suuntaa kompensoinnin Gold Standard - sertifikoituihin projekteihin, joita myös WWF suosittelee. 

Ehkä joskus vielä voimme tehdä koko matkan mummolaan hiilineutraalisti koko perheen voimin. Ehkä juna-asemalta saisi vuokrattua tulevaisuudessa vielä 7 hengen sähköauton niille etapeille, jossa julkiset ei kulje.
 
<3 Riina

#Lempivaatteeni- Vaate on ennen kaikkea suoja

Lempi vaatteeni-kamppanja
Juuri nyt on menossa Eetin Lempivaatteeni-kampanja, jonka tarkoitus on tehdä kestämättömästä pikamuodista historiaa ja kannustaa käyttämään vaatteitaan pidempään. 

En oikeastaan pidä vaatteiden ostamisesta. Pukukopissa tulee paineita. Ei siksi, ettei vaatteet näyttäisi hyvältä päälläni, mutta haluaisin onnistua aina löytämään sen täydellisen lempivaatteen. Sen, jota käyttäisin vuosikausia.

Musta on suojavärini. Vaikka tummien silmänalusien kanssa näytänkin ehkä kuolemansairaalta zombilta, niin mustassa on helppo olla. Se on turvallinen ja luotettava. Siinä ei näy ihan kaikki tahrat. Oikea kotiäidin luottoväri... 

Muistan erään opettajani, joka pukeutui lähes joka päivä samaan tekstiilitaiteilija Kaisa Mäkelän suunnittelemaan mustaan jakkuun. Se oli musta äärimmäisen mahtavaa! Vaate oli varmasti maksanut melko paljon enemmän, kuin ketjuliikkeiden rytkyt, mutta siitä tuli, kuin opettajan univormu. Muistan ajatelleeni, että haluan itsekin tavoitella vaatekaappini suhteen jotain samaa. 

Vaatteet on ennekaikkea suoja

Koska koen vaatteiden ostamisen melko vaikeaksi, niin ostan niitä mahdollisimman harvoin. Olen tänä vuonna ostanut yhdet lenkkarit ja sitä ennen viime vuoden marraskuussa Puuvillatehtaan merinovilla mekon. Mekkoa olen käyttänyt todella paljon, kuten tietenkin kaikkia vaatteitani. 

Myönnän silti, etten kohtele vaatteitani tarpeeksi hellästi. Pesen villavaatteitakin surutta pesukoneessa miltein joka käytön jälkeen. Huokaisen silti helpotuksesta, että valitsemani vaatteet on kestäneet hullusta pesurytmistä huolimatta. 


minimalismi, pikamuodin aika on ohi

 Haluaisin sanoa, että vaatekaappini on muoviton. Se olisi kuitenkin vale!

 Mieheni osti mulle yli 8 vuotta sitten Varustelekasta polyesteristä valmistettuja pikkareita ja välihousuja. Ne on kestäneet tänne asti päivittäistä käyttöä. Myönnän, että mulla on pieni viharakkaus suhde niitä kohtaan... Onneksi ne ei kuitenkaan ole kuitusekoitetta, sillä nyt ne olisi helpompaa käyttää uusiomateriaaliksi.

Käytän mustia välihousuja myös leggareina. Itse asiassa ne on tällä hetkellä mun ainoita housuja. Pidän kyllä hulluna tregginsseistä, mutta totuus on, ettei ne oikein kestä...

Osa vaatteistani on löytynyt kirpparilta, mutta en ole voinut vuosiin ostaa kirpparivaatteita huolettomasti. Olen hieman herkistynyt tuoksuille ja edellisten käyttäjien pyykinpesuaine jäämät on tunkeutuneet usein niin syvälle vaatekuituihin, ettei ne poistu useammassakaan pesussa. Joitain vaatteita olen löytänyt kirpparilta käyttämättömänä, kuten Mellin sinisen ja Nanson mustan mekon.

Myönnän, että kalliiden vaatteiden ostaminen itselle hieman kirpaisee, vaikka tiedän, että 100€, tai enemmänkin vaatteesta on oikeasti käypä hinta tuotantokustannuksineen, palkkoineen ja markkinointi- sekä jälleenmyyntikuluineen. Lapsille vaatteita tuntuu jotenkin helpommalta ostaa. Olenkin omalla kohdallani ratkaissut usein asian niin, että kierrätän juhlavaatteet arkikäyttöön. Puuvillatehtaan neulemekon ostin alun perin äitini talvisiin 70 vuotis juhliin.

Vaatteet on mulle ennen kaikkea suoja. Niiden pitää olla mukavia ja ajaa asiansa villissä lapsiperhearjessa. Koska kaikki vaatteeni mahtuu vain yhteen keittiön vetolaatikkoon, niin kaikkien niistä pitää olla lempivaatteitani!

<3 Riina

Lisääntyminen ei välttämättä olekaan ekokatastrofi



Väestöliitto toi esiin tiedotteessaan, ettei perheellistymistä tarvitse nähdä uhkana ilmastolle.

Näin monilapsisen perheen vanhempana olisi tietenkin huojentavaa ajatella, ettei lastenteko olisikaan ekokatastrofi. On kuitenkin joka tapauksessa selvää, että pohjoisen kansamme hiilijalanjälki on kestämätön! Jos jokainen eläisi, niin kuin suomalaiset, tarvitsisimme 3,8 maapalloa!

Väestöliitto toi kuitenkin esiin, että väestönkasvun hillitsemisen sijaan meidän tulisi suunnata katse kulutuksen kohtuullistamiseen. Se tuo näkyviä ilmastovaikutuksia nopeasti, luoden pohjaa myös seuraavan sukupolven ilmastovalinnoille.

Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään synnytystalkoot-tiedote, niin on selvää, ettei nykyinen väestörakenteemme ole millään tavalla sosiaalisesti kestävä. Tarvitsemme ihmisiä pitämään kansakuntamme rakenteet koossa. Suurten ikäluokkien eläköityessä on entistä tärkeämpää saada riittävästi verovaroja tuottavia muurahaisia, jotta hyvinvointiyhteiskuntamme pyörii jatkossakin.

Tietenkin tämän hetkinen väestörakenteemme sallisi paljon nykyistä runsaamman nettomaahanmuutonkin. Kyllä tänne mahtuu! Tähänastinen nurkkakuntaisuutemme on ollut lähinnä noloa ottaen huomioon maailman tilan ja ajatuksen ihmisten vapaudesta valita asuinpaikkansa itse. Totuus on kuitenkin se, että tarvitsemme tänne ihmisiä enemmän, kuin koskaan.




Kestävämmän ja sosiaalisesti reilumman Suomen rakentamisessa voi tietenkin aloittaa lainsäädännöstä. Finwatch peräänkuuluttaa verovälttelyn porsaanreikien tukkimista. Aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi menetetyillä 430 miljoonalla voisi vaikuttaa varmasti niin ekologiseen kestävyyteen, kuin sosiaaliseen tasapainoonkin.

Lakien muuttuminen on kuitenkin paikoitellen tuskaisen hidasta. On silti jotenkin ihanaa, että somen ansiosta kohtuullistamisestakin voi tulla seuraava megatrendi, eikä sellaisen trendin seuraaminen ole mitenkään huono juttu. On myös huojentavaa, että pesueeni tuntuu omaavan paljon ilmastoystävällisimpiä ajatuksia, kuin mulla itsellänikään on. Mun ikäpolvi siis tuskin pelastaa tätä maapalloa, mutta meidän lapset saattaa pelastaa. On siis todella tärkeää, että luomme edes jonkinlaiset edellytykset sille pelastusoperaatiolle.

Hiilijalanjälkeä on kuitenkin mahdotonta pudottaa äärimmilleen. Onneksi voimme kuitenkin kasvattaa ekologista kädenjälkeä (ts. hiilikädenjälkeä) lähes rajattomasti! Emme voi kokonaan lopettaa kuluttamista, mutta voimme kuluttaa viisaammin. Varsinkin näin joulun alla sen miettiminen olisi äärimmäisen tärkeää. Käyttäkää rahanne hyvään!

<3 Riina

Hoivaava kaamos


Alun kaamospaniikin jälkeen pimeys on alkanut tuntumaan jopa tarpeelliselta. Se on hellivää ja hoivaavaa, anteeksi antavaa.

Tulee tarve kerätä lapset kainaloon ja käyttää aikaa lähinnä listojen tekemiseen. Eikä se ole niin justiinsa, vaikkei niitä listojen asioita toteuttaisikaan. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja nekin asiat voi tehdä ensi vuonna, jos huvittaa...

Pohjoisessa kuulemma aurinko ei enää nouse ollenkaan. Täällä etelämmässäkin valo vähenee vielä talvipäivänseisaukseen asti ja sen jälkeen päivä alkaa pidentyä minuutti minuutilta. Se on lohduttavaa, että talvipäivänseisaukseen on enää alle kuukausi. 



Tietenkin kaamoksessa helpottaa hieman joulunalus aika. Valmistelen itse joulua aika ministi, mutta onneksi mulla on aviomies, joka rakastaa kaikkea jouluun (ja talvipäivänseisaukseen) liittyvää. Se aloittaa lahjojen hankinnan jo heinäkuussa ja leipoo ihan mielellään pipareita ja torttuja läpi vuoden. 

Pienet asiat helpottaa kaamoksen aikaan; lämpö ja läheisyys, kotoilu ja sellainen kaikenlainen hyggeily... Jos johonkin lähdetään, koitetaan fiilistellä niitä jouluvaloja siellä katulamppujen tasolla ja unohtaa se kauhee kiire, mitä muilla ihmisillä tuntuu olevan. Välttelemme suuria massoja, kun kumminkin se jouluahdistus tuppaa muuten tarttumaan. 

Meillä juhlitaan kotona talvipäivänseisausta isommin, kun joulua. Sillon jaetaan lahjat, syödään kilokaupalla suklaata ja nautitaan toistemme seurasta. On oikeastaan aika ihanaa aloittaa "joulunvietto" jo sillon, kun muut tuntuu vielä panikoivat lahjojen ja ruokien suhteen. Joulupäivänä yleensä sitten sukuloidaan ja jonkinlaista joulupöhinää on sinne tapanin päivään asti. 

Tätä kirjoittaessani aamun vesisade onkin vaihtunut ihanaksi lumimaisemaksi. 

   Riina


Pieni huijaus




Lumi narskui jalkojen alla ja katulamppujen kellertävä kajo leikki kinoksissa, kun kävelin tulevan mieheni asuntoa kohti ensimmäistä kertaa. Asunto oli neljännessä kerroksessa 50-luvun kellertävässä kivitalossa Tampereen Tammelassa. Lähellä kaikkea!

 Yhden huoneen, keittiön, sekä kylpyhuoneen käsittävä asunto näytti valtavan avaralta, vaikkakin keittiö oli niin pieni, ettei sinne mahtunut yhtäkään huonekalua. Asunnon ainoassa huoneessa oli tietokonepöytä, levysoitin ja seinän vierustalla siisti rivi valkoisia paperikasseja, joista pilkotti kirjoja ja lp-levyjä. Ikkunalla oli yksi lyhty ja toisella huonekasvi. Sängyn virkaa ajoi kaksi patjaa lattialla. Oli hullua, mutta rakastuin palavasti miehen lisäksi askeettiseen sisustukseen!

 Olimme seurustelleen vuoden verran, kun mies muutti luokseni. Hän kantoi kanahäkkini täyteen laatikoita ja säkkejä. .Minä katselin verkon takaa valtavaa tavarakasaa ja koin tulleeni ehkä hiukan huijatuksi. Mies ei ollutkaan minimalisti.

 Myöhemmin kävi ilmi, että hän vaan on äärimmäisen taitava järjestelemään suuren määrän tavaraa pieneen tilaan. Kipuilin aikani erilaisuuttamme tavaran suhteen, mutta tajusin lopulta, että täydennämme toisiamme. Suuri lapsiperheemme elää villiä arkeean pienessä kaunpunkikodissa järkevän jemmailijan ja minimalistimutsin ansioista!

On ihanaa, että rakastamme molemmat pientä kotia ja sen tuomia mahdollisuuksia!


   Riina