Niitä näitä..




En saanut viime yönä unta, kun niveliä särki. Ei se oikeastaan haitannut, sillä ehdimpä nähdä yli lipuvan ukkosrintaman. Rakastan ukonilmaa! 

Oon kertonukin tästä ennenkin, mutta mulla nivelsäryt on ihan kiinni säätilasta. Kun ilma muuttuu, nivelet kyllä ilmoittaa olemassa olostaan. Luin tosin jonkun artikkelin, jossa todettiin,  ettei nivelsärkyihin todellisuudessa kuulemma vaikuta säätila. Se on kai vaan kuvitelma... HAH! 

 Olen hieman naivisti jättänyt menemättä reumatesteihin, vaikka sukurasite takana piileekin. Ilmeisesti hoitamaton reuma saattaa vaurioittaa niveliä, mutta pärjään tän kanssa viä, ni en viä haluisi syödä mömmöjä. 

Päivisin en välttämätä kauheesti keskity nivelkipuihin, mutta huomaan silti olevani vähän kärttynen. Iltasin on kuitenkin vaikee saada unenpäästä kiinni. Onneks vuosien varrella on takataskuun kertyny muutama niksi, jotka hiukan helpottaa. Mulla auttaa esimerkiksi kylmä melko hyvin ja välillä saan nukahdettua kylmäkallejen kans. Toinen tosi hyvä on piikkimatto. Pidän yleensä sitä selän alla sängyssä ja huomaan jossain vaiheessa nukahtaneeni: Yleensä sillon vetäsen piikkimaton pois alta ja koitan jatkaa loppuyön ilman. Toisinaan kumminkin joudun hyödyntään mattoo muutenkin ja esim seisoskelen sen päällä. Sekin helpottaa. Tietenkin seksikin on tosi hyvä keino kivun hallintaan <3 

Onko sulla hyviä vinkkejä nivelsärkyihin? 


Heinäkuussa poistin 46 tavaraa ja ostin kuusi. 

Laskeskelin tuossa että tänä vuonna oon poistanu kodistamme yhteensä 213 tavaraa ja ostanut 34. Jonkun mittapuulla ostojen määrä saattaa kuulostaa ehkä isolta. Lapsiperheen minimalismi näyttäyttyy kuitenkin hyvin erilaisena, kuin yksin asuvan. On vääjämätöntä, että lapset kasvaa ja tarpeet muuttuu jatkuvasti. Tärkeintä on kuitenkin tasapainon saavuttaminen. Jos jotain tulee sisään, jotain on hyvä lähtee poiskin.

Oon muuten ruvennu haaveileen hieman bokashista. Meillä tulee biojätettä melko paljon, mutta haluaisin hyödyntää siitä edes hitusen. Ajattelin laittaa ainakin chilejä kasvaan syksyllä päivänvalolampun alle ja olis mahtavaa hyödyntää omaa biojätettä. Onko sulla kerrostalossa bokashi? 



Mut eipä täsä muuta... Palaillaan...



- Riina 

Moi

Mitä kuuluu? Niinhän kirjeet yleensä aloitetaan.. 

Istun keittiössä ja katselen, kun tuuli tarttuu ikkunaan viritettyyn lakanaan ja rakastan sitä näkyä! Luovuin kaikista verhoistani, mutta kesä on ollut niin kuuma, että tarvitsemme auringolta lisäsuojaa. Siksi olen pujottanut ikkunan väliin aluslakanan. Toimii se näinkin. 

Kirjoitin lapsena hurjasti kirjeitä, niin hurjasti, että jossain välissä postilaatikossa odotti kirje joka päivä joltakin kirjekaveriltani. Säilytin kirjeitä haitarikansiossa, joka lopulta pullisteli niin, etten saanut sen nappeja kiinni. 

Muutama vuosi sitten luin kirjeen kuitenkin vielä kerran läpi ja heitin pois. Tiedän, että kauhistelet ehkä tekoani ja myönnän kauhistelleeni sitä hiukan itsekin, mutta ihmiset, jotka kirjeiden takana oli, eivät enää olleet elämässäni mukana. Pitääkö sellaisia kirjeitä kantaa koko elämä mukanaan muuttolaatikoissa varastosta toiseen? 

Minä kai muutuin liikaa. Ihmisoikeudet kun ei ole uskonto, tai mielipidekysymys. Yhteisö, joka oli kuin toinen perhe, alkoikin näyttää syrjivältä ja aloin käymään siellä aina vain harvemmin. 

Hyvää tarkoittava ystäväni raahasi mut Nokia Mission kokoukseen ajatellen kai, et se hurja meininki sais mut muuttaan mieleni. Lähdin kesken pois. 

Uskonnollisessa yhteisössä, johon kuuluin, ei suinkaan ollut mitään välttämis käytäntöä. Eli siis vaikka joku ei seurakunnassa kävisikään, niin häntä ei suinkaan tarvinnut vältellä. Usein koko elämä kuitenkin pyöri seurakunnan ympärillä ja lähdettyäni oli enää aika vähän puhuttavaa. Huomasin muutenkin, kuinka paljon ahdistusta tuotti ystävilleni se, etten enää uskonut samoin. Oli helpompi olla tapaamatta ja tuottamatta muille huolta sieluni pelastamisesta. 

Sinänsä seurakuntiin silti liittyy asioita, joita kaipaan. Yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne on kuitenkin asioita, jotka tutkimusten mukaan lisää onnellisuutta. Samanlaista paloa on vaikea löytää muualta. 

Onneksi paljon on tapahtunut ja kirkotkin on jo avoimempia. Oma uskonnollinen ja henkinen näkemykseni on valunut kuitenkin jo liian kauas. 

Vaikken hyväksykkään syrjintää, niin toisinaan tunnen kyllä myötätuntoa. Kun uskonnon rajat piirretään ahtaaksi, elämästä tulee aika mustavalkoita. 

- Riina


Lapsiperheen minimalismi & tyhjä tila täyttyy aina.

Lapsiperheen minimalismi

Olen minimalisti, mutta meiltä ei löydy yhtäkään tyhjää hyllyä. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että meillä olisi liikaa tavaraa,  vaan että asumme asunnossa, jossa on meille tilaa juuri sopivasti. 

Kaikki perheenjäsenemme ei tosin vähennä tavaroitaan samalla intensiteetillä, mutta minimalismi on ehdottomasti asia, jonka ansiosta asuntomme tuntuu juuri sopivan väljältä. Vaikka perhe on kasvanut, meillä ei ole ollut tarvetta vaihtaa isompaan, tai lisätä säilytyskalusteiden määrää. 

Olen luopunut tavaroista ja huonekaluista, joita emme tarvitse. Kaiken takana on tarve tehdä ison perheen arjesta mahdollisimman mutkatonta. 

Vaikka tykkään karsia omia henkilökohtaisia tavaroitani kovemmalla kädellä, niin en tietenkään vaadi mitään extreame minimalismia perheenjäseniltämme. Pidän tavarat, jotka helpottavat arkea, mutta karsin surutta sellaisia, jotka lisäisivät vain turhia toimintoja arkeemme. Vein näin ollen kierrätykseen esimerkiksi silitysraudan, mutta pidämme tietenkin mieluusti kuivaavan pesukoneemme. 

Kun jokin laite hajoaa, on se hyvä hetki kokeilla pärjäisikö ilmankin. Meillä ei ole muutamaan vuoteen ollut esimerkiksi leivänpaahdinta, tai vedenkeitintä. Tosin jälkimmäistä hieman kaipaan. Vedenkeitin vie kuulemma vähemmän sähköä, kuin liesi. En ostanut myöskään uutta hiustenkuivaajaa hajonneen tilalle, mutta ilmankin pärjää! 

30 päivän harkintalista on siitä hyvä, että ennen kuin ostan haluamani asian kaupasta, mulla on sopivasti aikaa myös tehdä sille tilaa kodissamme. Näin tasapaino säilyy! Tietenkin harkinta-aikana ehtii pohtimaan, haluanko, tai tarvitsenko ihan oikeasti ostoslistalleni kirjaamani asian. 

Elokuun ja koulujen alun lähestyessä on hieman normikuuta enemmän hankittavaa. Toisaalta nautin siitä, että karsin aika lailla joka kuukausi hieman enemmän tavaraa, kun kynnyksen yli tulee. Totuus on kuitenkin se, että varsinkin lapsiperheessä tyhjä tila täyttyy aina, mutta näin tavaroille on tilaa juuri sopivasti. 

<3 Riina 


Heinäkuun hämärä


 
Rakastan hurjasti hämäriä öitä,  heinäkuun lopun viileämpiä jaksoja ja sitä, että tuntuu, kuin pitäisi kaivaa taas neulepuikot esiin. 

Se, että aloitin uuden minimalistiblogin aiheuttaa mussa aika moista ristiriitaa. Silti uskon, että se on hyvä ratkaisu, sillä tiedän monen haluavan lukea vain tietystä aiheesta. Toisaalta saan tälle blogille sen rentouden, jota olen kaivannut. Tietenkin huonona puolena on se, että mulla on edelleen saman verran aikaa bloggaamiselle ja kahden blogin kirjoittaminen tarkoittaa helposti sitä, että ainakin toinen päivittyy harvemmin. Toisaalta oikeastihan se on vain priorisointi kysymys!

 Luen juuri Ilkka ja Harri Virolaisen Onnistunut muutos kirjaa ja siellä kerrottiin tyypistä, joka oli saavuttanut käsittämättömän hienoja asioita vain sillä, että pilkkoi asiat osiin. Hän jaksoi keskittyä vain 10 minuuttia kerrallaan, mutta se riitti. Tyyppi pääsi pilkkomistaktiikallaan mm. yliopistoon, suoritti lentolupakirjan ja laihdutti 11kg vuoden aikana. Rakastan sitä, että mulla on kuitenkin mahdollisuus ottaa aikaa asioille, joista pidän. 

Vaatteiden karsiminen minimiin auttaa muuten huomaamaan paremmin, mitkä vaatteet oikeesti kestää. Yksittäisille vaatteille tulee hurjasti käyttökertoja, joten on helpompi tehdä parempia päätöksiä ostoksien suhteen myös jatkossa. Todettakoot, että loppujenlopuksi mulle hintaa tärkeämpää on tietää tuotteen valmistuksesta riittävästi. Siksi lasten vaatekaapista löytyykin mm. Papun ja Aarrekidin sukkia. 

Miehellä alko työt, mutta täälä kotona me ollaan kaikki <3 Se on oikeesti huippu ihanaa! 

<3 Riina




Koiramäkeen ison perheen stressitön kesälomareissu.



Koiramäkiliput kuuden hengen perheeltämme maksaa 95,40€. Se tuntuu juuri sopivalta hinnalta, mutta myönnettäkööt, että särkänniemirannekkeita en olisi raaskinut koko porukalle ostaa. Tuntuu kuitenkin, että Koiramäessäkin on nähtävää ja koettavaa juuri sopivasti. 

Kyllä se niin vain on, että raha vaikuttaa! En haluaisi ajautua tilanteeseen, että liput kohteeseen on niin arvokkaat, että tuntuisi, kuin niistä pitäisi väkisin saada kaikki irti. Haluamme hyvillä mielin vapauden fiilistellä kaikkea vain juuri sen ajan, kun tuntuu oikeesti kaikista vielä kivalta.  

Jotenkin myös näin korona-aikaan halutaan vältellä ihmismassoja. Suuntasimme Koiramäkeen heti kymmeneltä, kun portit aukesi ja puolentoistatunnin ajan siellä tuntuikin melko väljältä.  Sen jälkeen kuitenkin ihmisiä alko jo olla meidän makuun vähän liikaa. Kävimme kuitenkin vielä ihastelemassa uudestaan niitä ihania koiramäen kaupunkitaloja, jossa vielä oli jokseenkin väljempää, kuin muualla ja suuntasimme sen jälkeen jo kotiin. Jotenkin tuntui, että siinäkin ajassa oli kuitenkin ihan riittävästi ja kaikki tuntui olevan tyytyväisiä reissuun.  

Katselin koiramäessä yhtäkin vanhempaa, joka tuskaisena koitti juosta monen lapsen perässä, jotka kaikki ryntäilivät eri suuntiin. Myönnän, ettei mun pinna kyllä sellaiseen riittäisi. Jos mahdollista, yriämme pitää stressikäyrämme melko matalana. Se kylläkin saattaa tarkoittaa sitä, että aika moneen juttuun joutuu lapsille sanomaan ei. Onneksi lapset aika hyvin ymmärtää yskän. 

Kesällä on tarkoitus vielä tehdä pieni pikavisiitti Hämeenlinnnaan ja ehkä käydä Tyrväällä mustikanpoiminta reissulla, jos niistä tän kuumuuden takia ei tuu rusinoita. Sataispa ees vettä! 

- Riina 


Alakerta haisee...


Olen potkinut peiton yön aikana mytyksi jalkopäähän ja topin selkämys on märkä, vaikka vieressä on hurissut tuuletin. Tuntuu, kuin lihaani olisi kypsennetty tunteja sirkulaattorilla tavoitellen kuitenkin vain puoliraakaa lopputulosta. Kuka sellaista edes söisi? 

Inhottaa myös, kun kuumalla säällä reidet hankaa toisiaan vasten ja lopulta iho menee rikki. Silloin on pakko käyttää housuja vain siksi, ettei sattuisi.. ainakaan niin paljon.

Hiki meinaa virtaa ja haisee! Onneksi loistava kotitekoinen dödö oikeesti toimii helteelläkin! En tee dödöä valmiiksi purkkiin, vaan sekoitan kerta-annoksen kämmenellä ruokasoodasta ja manteliöljystä. 

Ärsyttävintä on kuitenkin ollut se, että alakertakin haisee.... Alapäätä ei kutita, eikä haju ole kalamainen, eikä itse asiassa emättimen eritteet haise mitenkään erilaiselta,  joten epäilen, ettei kyse ole hiivatulehduksesta, tai bakteerivaginoosista. Mulla niitä ei tosin ole koskaan ollut, joten en tiedä sitten... 

Helteellä kuitenkin myös häpyhuulet ja nivuset voi hikoilla. Kartsalla kiitän yhteiskuntaa turvavälisuosituksista...Vaikkakin voi olla, että vain minä huomaan tuoksuvani omituiselle.  Silloin, kun on hieman viileämpiä hetkiä, niin en huomaa mitään hajuja. Välillä yön pimeinä tunteina, kun on oikeen kuuma, annan alakerran hiukan tuulettua. Sekin tuntuu auttavan, mutta eipä tuola oikein voi ympäriinsä hillua ilman alkkareita. HAH! 

Oon jotenkin ajatellu, et vaikka ruokasooda sopiikin kainaloihin, niin se ois kumminkin hiukan liian ytyä tavaraa muualle.... Törmäsin kuitenkin naistentautien erikoislääkäri Ritva Hurskaisen ohjeeseen ruokasoodan käytöstä ja uskaltauduin kokeilemaan ja se hän toimi! Ohjetta ei oltu varsinaisesti annettu hikoilu ongelmaan, mutta jos sitä kerran uskaltaa tonne alakertaan jossain muodossa tunkea, niin kyllä se varmasti sopii myös tähän hommaan. Kaupanpäälle saattaa saada sopivan pH-tasapainon... 

- Riina