KonMari - Työonilon löytämisen taika + arvonta

*Kirja saatu, postaus sisältää affiliatelinkin

Kuvittele, millainen on ihanteellinen työelämäsi? Ajattele yksityiskohtaisen tarkasti millainen on silloin ympäristösi, miten sinä silloin käyttäydyt ja mitä tunnet? 

Tartuin uuteen KonMari kirjaan innokkaasti, sillä vaikka KonMari metodissa ja minimalismissa onkin eroja, niin Marie Kondon kirjat on aina inspiroineet mua. Pystyviikkaan esimerkiksi kaikki vaatteemme sukkia myöten edelleen ja rakastan sitä! 

Marie Kondo on kirjoittanut uuden kirjansa Työnilon löytämisen taika *yhdessä Scott Sonensheinin kanssa. Kaikki kirjan luvut, eivät koskettaneet nykyistä elämäntilannettani, mutta sain silti kirjasta valtavasti inspiraatiota! Kirjan edetessä innostuin siivoamaan mm. sähköpostini ja tietokoneen tiedostoni. 

Pidin myös hurjasti Marien avoimuudesta. Menestys toi mukanaan haasteita ja lasten valvottaessa Mariesta tuntui, että hän oli aina valtavan väsynyt. Hän ei ehtinyt sen kaiken keskellä tekemään töitä, tai kotiaskareita ajoissa ja vaikka hän kuinka järjesti kotiaan, niin epäjärjestys palasi pian takaisin. Hän toteaakin, ettei kannata yrittää pitää kotiaan täydellisen siistinä, kun lapset ovat pieniä. Hänellä oli kuitenkin muutama pieni juttu, joita hän pystyi lapsiperhearjen keskellä hallitsemaan. 

Marie piti järjestyksessä työpöydän laatikot ja ripusti vaateensa kaappiin iloa tuottavalla tavalla. Koska kaikki omat perheenjäseneni ei ole minimalisteja saan itsekin iloa niistä pienistä nurkkauksista, hyllyistä ja laatikoista, jotka saan pitää hallinnassani. Juuri niin minimalistisena, kuin itse haluan. 

Olemme itse muokanneet työmme tukemaan lapsiperhearkeamme. Myös Marie pysähtyi miehensä kanssa miettimään, millainen tasapaino tekisi heidät tyytyväiseksi. He päättivät laittaa etusijalle oman ja perheen ajan ja järjestää työn sen ympärille. 

Marie kirjoittaa myös hänen miehensä työssä käyttämistä menetelmistä. Marien mies Takumi käyttää esimerkiksi kahden viikon välein tunnin aikaa rehelliseen itsetutkisteluun. Hän miettii, mitä hän haluaa työltään, mikä olisi hänen ihanteellinen työelämä ja mitä hän toivoo työltään saavuttavan. 

Kirjassa keskitytään tietenkin myös ajanhallinnan ja digitaalisen hälyn lisäksi työtilan järjestämiseen. Tutkimusten mukaan ihmisten kortisoli, eli stressihormoonitaso kohoaa, jos ympärillä on liikaa tavaraa. Sotkuinen ympäristö myös kuormittaa aivoja. Kun ympärillämme on liikaa ärsykkeitä, keskittymiskyky heikkenee. Kaiken sälän keskellä on vaikeampi keskittyä ja havainnoida niitä asioita joita arvotamme ja jotka oikeasti tuovat meille iloa. Kun työtilamme on järjestyksessä, meille nousee tunne, että tilanne on hallinnassa ja huomioimme paremmin mahdollisuudet ja voimme tehdä valintoja. 

Siivoaminen auttaa hahmottamaan, mitä todella haluat ja näyttää sinulle, mitä asioita sinun tulisi muuttaa. Se ohjaa sinua tuntemaan ja löytämään enemmän iloa ympäriltäsi. 

Pidin kirjasta kovasti ja toivon, että sinäkin pidät! Siksi haluan arpoa tämän lukemani kirjan eteenpäin. Arvontaan voi osallistua Instagram sivullani! Arvonta suoritaan 16.8.2020. 

♥ Riina

Minimalismi lisää elämänlaatua


On helppo jäädä siihen harhaan, että elämänlaatu ja onnellisuus olisi tuolla jossain... liikkuvassa maalissa. Sitten, kun saan hieman enemmän rahaa, ettei mun tarvi tehdä enää niin paljon töitä, tai kun ostan sen unelmieni talon maalla, kun olen laihtunut, tai kun löydän sen unelmieni työn, niin silloin, silloin alkaisi elämä. 

Minimalismi on siinä mielessä mahtavaa, että unelmien toteuttaminen on aika helppoa. Elämänlaatua kasvatetaan pääsääntöisesti karsimalla turhat ympäriltä. Ei tarvitsekaan saada mitään lisää, vaan karsia turhaa. Turhia kuluja, turhaa tilaa, aikaa vieviä asioita. Kaivaa sieltä kaiken alta se, mikä oikeasti merkitsee. Kun kulut on pienet, tarvitsee automaattisesti tehdä vähemmän töitä. En tarvinnutkaan mitään lisää, vaan jotain vähemmän. Toisaalta, karsimalla turhaa vapauu resursseja juuri siihen, mikä on mulle tärkeää. 

Vapauden kaipuuta, rauhaa ja onnellisuutta yritetään turhaa saavuttaa ostamalla ratkaisuja. Tunnen itseni ja tiedän, että tarvitsen valtavasti aikaa. Sellaista määrää ei kuitenkaan pysty millään saavuttamaan rahalla ainakaan kovin nopeasti. Raha pitäisi ensin tienata ja se taas syö vapautta. Mielummin pidän kuluni niin pienenä, että saan kaiken katettua mahdollisimman helposti. Työstä vapautuneen ajan voin käyttää siihen, mitä tekisi joka tapauksessa. Siitäkin voi saada rahaa, mutta tienaaminen on sivuseikka. 

Mitä te ajattelette elämänlaadusta, tai rahasta? 

♥ Riina

Minimalismi ja kirjojen karsimisen vaikeus.

Konmari työnilon löytämisen taika
*Postaus sisältää Mainoslinkin

Minimalismissa kirjojen kohtuullistaminen on ollut ehkä vaikein kohta. Kirjat ovat aina edustaneet persoonallisuuden jatketta. Ne on ollut pyhiä, tärkeitä ja sivistyksen mitta. Luen juuri nyt uusinta KonMaria... Marie Kondon ja Scott Sonensheinin kirjoittamaa Työnilon löytämisen taikaa*.Kirjoitan kirjasta paremmin blogiini tuonnempana, mutta sen inspiroimana pitää nyt tarttua tähän kirja asiaan! 

Jokin aika sitten hivelin kirjojeni selkämystä ja nieleskelin kuuluvasti. Tajusin, etten ollut lukenut lahjaksi saamiani kirjoja lainkaan. Tunsin huonoa omaatuntoa siitäkin, että ne tuntuivat turhilta. Kuinka edes voin ajatella noin?! Joku oli hankkinut kirjan mulle, mua ajatellen ja se olikin vain pölyttynyt hyllyssä. Kamalaa.... 

Lopulta mua kuitenkin lohdutti ajatus, että kirjat olivat tehneet tehtävänsä sillä hetkellä, kun ne oli annettu. Ne oli annettu antamisen ilosta. Voisin päästää ne menemään, tuottamaan jollekin toiselle hyötyä ja iloa. Säästää vain ne, jotka tiedän lukevani uudestaankin. 

Omistan tällä hetkellä vain kuvassa olevat kirjat. Hyllylle mahtuu juuri sopivasti myös ne kirjat, joita lainailen lähikirjastostamme. Myönnän, että olisin kohotellut kulmiani kirjamäärälleni vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt määrä tuntuu juuri sopivalta. Kirjahyllyni elää... Hankin lisää kirjoja sen mukaan, mikä inspiroi ja saatan päästää vastaavasti jonkun kirjan menemään. Vaikka mulla on nyt vähemmän kirjoja, kuin aiemmin, luen silti paljon enemmän. 

kirjat ja minimalismi


Jos sunkin on vaikea päättää, mitä kirjoja haluat säilyttää hyllyssäsi, voit kysyä itseltäsi muutamia kysymyksiä: 
  • Milloin ostit kirjan? '
  • Oletko jo lukenut sen? 
  • Aiotko lukea sen uudestaan? 
  • Milloin meinaat lukea sen? 
Jos vastaat, että "joskus", määre on liian epämääräinen. Aseta kirjan lukemiselle jokin takaraja, tai tuo "joskus" ei tule ikinä. 

Säilytettävien kirjojen on oikeesti hyvä olla tarpeellisia, iloa tuottavia, motivoivia ja sellaisia, että niillä on joku paikka elämässäsi. Miksi säilyttäisit kirjaa vain hyllyn täytteenä?  Punnitse tarkasti säilytätkö hyllyssäsi heräteostoksia, tai lahjakirjoja, joita et usko ikinä lukevasi. Kirjoja, jotka olet ostanut vaan siksi, että ne kuulemma kuuluu lukea.... Ostaisitko hyllyssä nötköttävän kirjan enää, jos näkisit sen kaupan hyllyllä? On myös ihan normaalia, että joku kirja menettää merkityksensä. Me muutumme, joten eikö kirjahyllyn sisällön pitäisi muuttua mukana? 

Kaikkia kirjoja ei ole pakko pitää ja lukea vain siksi, että oot maksanut niistä. Anna ne jollekin sellaiselle, joka tarvitsee ja arvostaa niitä juuri nyt. Uskon, ettei tavaran ole tarkoitus hautautua kaappeihin ja kirjahyllyihimme, vaan oikeasti tuottaa hyötyä ja iloa sille, joka sitä sillä hetkellä tarvitsee. 

Lukuiloa!

<3 Riina 

Näin minimalisti voi elää maksimalistin kanssa.


Asumme 56m2 asunnossa mieheni ja neljän lapsemme kanssa. Aikuistuneet bonuslapset käyvät silloin, kun elämän nälältä ehtivät. Olen itse minimalisti, mutta mieheni on lähinnä semmonen järkevä jemmailija. Lapsille sen sijaan koitan istuttaa jonkinlaisen kohtuullisuuden siemenen.

Myönnän, että heikolla hetkellä mietin sellaista Frida Kahlomaista asumisratkaisua, jossa maksimalistin ja minimalistin yhdistäisi vaan kevyt silta. Onneksi kuitenkaan siihen ei ole tarvinnut ryhtyä, sillä pienessäkin asunnossa omat tarpeet ja tilantuntu on mahdollista saavuttaa. Minimalistin on siis mahdollista elää maksimalistin kanssa. 

Miksi olet minimalisti? 


Minimalismi on aina henkilökohtainen juttu ja se näyttäytyy eri ihmisillä eri tavalla. On hyvä ensin miettiä, mikä sulle on tärkeää? Mikä on sun kohdalla minimalismin tarkoitus ja mitä saavutat sillä, että luovut tavaroista? Haluatko lisää aikaa? Haluatko keskittyä olennaiseen? Tuleeko arjestasi helpompaa? Tavoitteletko vapautta? Kaipaatko taloudellista tasapainoa? Haluatko toteuttaa jonkun tavoitteesi, jota minimalismi tukee? Haluatko selkeyttä? 

Kun tiedät, mitä saavutat minimalismilla, on paljon helpompi myös avata keskusteluyhteys maksimalistin kanssa. Kyse ei ole siitä, että hänen pitäisi elää samalla tavalla, mutta hän saattaa ymmärtää miksi haluat olla minimalisti, kun olet tehnyt sen riittävän selkeäksi itsellesikin. Sen jälkeen, kun ymmärrämme syyt kerätä, tai olla keräämättä tavaraa, eripura saattaa muuttua hyväksynnäksi, kunnioitukseksi, suvaitsevaisuudeksi ja lopulta erojen arvostukseksi. 

Vaikka kotimme on pieni, jokaisella perheenjäsenellä on kuitenkin omaa tilaa. Tilan ei tarvitse olla suuri, tai sitä ei edes tarvitse erottaa välttämättä väliseinillä. Pieni nurkka, kaappi, tai hyllykin riittää. Joku sellainen paikka, joka on vain sinun. Piirrä omat rajasi ja pyydä muitakin kunnioittamaan niitä. Muista myös se, että itse kunnioitat muiden rajoja. Älä järjestele, tai koske muiden tavaroihin ilman toisen lupaa. Kunnioitus toisen tilaa kohtaat nimittäin tarttuu. 

On totta, että kun ympärillä on ihmisiä, jolla on erilainen tavarakäsitys, kuin sinulla, on välillä vaikea säilyttää fokus. Sanotaan, että ihminen on viiden lähimmän ihmisen keskiarvo. Jos ympärilläsi on vain maksimalisteja minimalisti saattaa olla hieman haasteellista. Onneksi, sun ei ole kuitenkaan pakko heivata elämästäsi maksimalisteja, sillä inspiraatiota omalle matkallesi voi myös etsiä blogeista, youtubesta, tai vaikka loistavista facebook ryhmistä. 

Minimalismi on väline, joku joka auttaa meitä säilyttämään ja arvostamaan niitä asioita ja ihmisiä, jotka on meille tärkeitä. Sen ei ole tarkoitus erottaa meitä rakkaistamme vain sen takia, että olemme erilaisia. Minimalismi ei ole ikinä vain tavaran minimoimista, vaan sitä, että olemme valinneet ne asiat, joita haluamme omistaa. Olemme valinneet asiat, jotka tukevat sellaista elämää, jota haluamme elää. On hyvä ymmärtää, että myös kumppanimme on valinnut tavaransa. Kun pystymme hyväksymään heidän valintansa, hekin pystyy ehkä hyväksymään meidän. 

<3 Riina


Onks pakko, jos ei haluu?


Mee juhliin, vastaa puhelimeen, kyläile, vie lapsia harrastuksiin tukka putkella, laihduta, juokse, jumppaa, käy salilla, syö super terveellisesti, kampaa tukka, meikkaa, menesty, saa ylennys, harrasta, osta uusia rytkyjä, hanki uusi hilavitkutin, tienaa enemmän, osta isompi asunto, hanki parempi auto, sisusta, leivo myyjäisiin, ole nopeampi, ole parempi, ole tehokkaampi, älä missaa mitään, muista jakaa kaikki somessa, puske vaikket enää jaksaisi.... tai sitten vaan jarrutat.

Mun on pakko myöntää ajatelleeni, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla. Sosiaalisen pakon takia piti tehdä asioita, joita ei oikeastaan edes halunnut tehdä. Koitin täyttää muiden odotuksia ja sitten iltaisin itkeskelin, kun en niitä kumminkaan täyttänyt.

Helposti rakennamme itsellemme hienon pyramidin, joka kuitenkin sortuu, jos tulee muuttujia. Arkemme ei aina kestä muutoksia. Meillä on liian kiire ja elämäntapamme on liian kallis. Saatamme haaveilla, että saisimme lisää. Hienon tittelin, rahaa, valtaa ja enemmän omaisuutta, mökin ja etelänmatkoja. Jos ostan vielä ton laitteen ja käyn ton kurssin, niin ehkä sitten saavutan nirvanan.

Aika harva kumminkaan miettii, että mistä voisi karsia, jotta elämänlaatu paranisi. Puhutaan, että onnellisuus lisääntyy aina tiettyyn tulotasoon asti, mutta voisiko onnellisuus lisääntyä myös silloin, jos karsisi menoja ja tienaisi vähemmän?

"Ei meidän oo pakko mennä".... Oli suorastaan kamalaa painaa ovi kiinni ja miettiä, mitäköhän muut ajattelee, kun ei mennäkkään. Eikö oikeesti oo pakko? Pitääkö nyt tuntea jonkin laista häpeää, kun tehdäänkin asiat eri tavalla?

Mun mies ei kanna semmosta taakkaa muiden mielipiteistä, kun mää kannoin. Meidän parisuhteen aikana on ollu aika moinen koulu luopua sosiaalisesta paineesta ja tehdä asioita juuri niin, kun oikeesti tuntuu hyvältä. Olin varma, että tapahtuukin jotain kamalaa, kun en tee asioita niin, kuin meiltä odotetaan. Oli hurja huomata, ettei siitä tullutkaan maailmanloppu. Olin tehnyt asioita vain siksi, koska luulin et mun täytyy... Mitään muuta ei kuitenkaan oo pakko tehdä, kun maksaa veroja ja kuolla. Niiden väliin mahtuu aika paljon vapautta.

<3 Riina

Zero waste


*postaus sisältää affiliatelinkkejä

Ensin pitää todeta, etten todellakaan ole mikään nollahukkatyyppi. Teen liian usein valintoja, jotka tuottaa ihan liikaa jätettä. Käytän liikaa muovia ja tuhlaan luonnonvaroja täysin turhaan. Lukiessani kuitenkin zero waste tyyppien laatimia listoja heidän valinnoistaan huomasin, että meidänkin kodista löytyy muutamia nollahukkaelämää tukevia juttuja. Toivonkin, että tulevaisuudessa tämäkin lista on entistäkin pidempi. Myönnän, että teen muutoksia hitaasti, mutta usein ne ovat silloin pysyvämpiä. 

Yksi syy nollahukkavalintoihin on se, että lapsiperhearki helpottuu ja rahaa säästyy. Monet kestoversiot on siis hyviä valintoja myös kukkaron kannalta.


1. Vaihtopäätiskiharja

Mulla oli ennen puukahvainen vaihtopäätiskiharja,mutta valitettavasti metalliosat löystyi, eikä enää pysynyt puisessa kahvassa. Tästä syystä hankin lopulta metallisen kahvaosan, jossa on kuminen kädensija. Se on kestänyt käytössä tosi hyvin! Vaihdettava harjaosa on sen sijaan puinen, jossa on luonnonkuituiset harjakset.



2 Hammasharja
Pyrin valitsemaan biohajoavan hammasharjan aina, kun mahdollista

3. Dödö
Ainekset deororanttiin löytyy keittiöstä! Tuikkaan kainaloihin soodaa ja manteliöljyä. Näinkin yksinkertainen seos pitää paremmin, kuin monet kaupan dödöt.

4. Tiskisaippua
Käytän tiskaukseen yleensä palasaippuaa. Hyvä tiskisaippua löytyy esimerkiksi Fiiniltä Siivoussaippua nimellä. 

5. Palashampoo + hoitoaine
Shampoon *ja hoitoaineen ostan palasaippuana. Lempi shampooni on monikäyttöversio, joka sopii myös koko keholle! Leikkaan palashampoosta usein palasen myös käsisaippuaksi.

6. Kestopillit
Metalliset kestopillit on meillä päivittäisessä käytössä. En ostaisi enää muovipillejä.


7. Kestovanulaput
Tein vanhoista pyyhkeistä muutaman kestovanulapun. Ne ajavat  asiansa super hyvin! 

8.Etikka 
Käytän kaikkeen siivoukseen pääasiassa etikkaa. 

9. En kaytä ihonhoitotuotteita
En osta valmiita ihonhoitotuotteita, vaan hoidan ihoani ruualla. :D Esimerkiksi kaura, öljyt ja erilaiset mausteet sopii hyvin ihonhoitoon. 



11. Kestosheiveri
vaihdoi muoviset sheiverit kestoversioon*. Se kannatti! 

12 biohajoavat vanupuikot
Vanupuikot voi laittaa muuten biojätteeseen, jos ne ovat biohajoavia. 

13. Kestosuodatin 
Hankin metallisen kahvinsuodattimen Chemexiini. Rahaa säästyy, kun ei tarvitse ostella suodatinpusseja. 

<3 Riina