Kääk korona! Onneks on arska



Kesä tuntuu lohduttavan, vaikkakin eilen kauppaan meno pienten kanssa tuntuikin jonkin sortin virheeltä... Pienille kauppareissu pitkästä aikaa oli tietenkin maailman ihaninta, mutta väenpaljous lähiprismassa hirvitti. En haluaisi tuoda kotiin kauppatuliaisina koronaa.

Tosin Aamulehti uutisoi tänään, kuinka Turun ja Helsingin jätevesistä löytyi koronaa, mutta Tampereelta taas ei. Olisi tietenkin mahtavaa, että pohjoismaiden suurin sisämaankaupunki välttyisi sen suuremmalta epidemialta!

Onneksi aurinko hellii ja ulkoilmaissa korona ei ilmeisesti leviä kovin hyvin, kuin sisätiloissa. Lisäksi "auringonvalo tekee viruksen hyvin nopeasti toimintakyvyttömän." Sen sijaan valomiekoilla heiluttelu kauppareissun jälkeen tuskin tuhoaa virusta limakalvoilta, jos valomiekka ei satu olemaan _aina mukana_.

Luulen, että osalla liikunnan määrä on koronan takia noussut kohisten. Ihmiset oikeesti ulkoilee ihan hulluna edelleenkin. Tosin voi tietenkin olla, että ne on juuri niitä, jotka normi oloissa pakkautuu hikisille kuntosaleille.

Itsekin olen pitkästä aikaa löytänyt liikunnasta jonkinmoista iloa. Olen hyväksynyt sen, että olen armoton yökyöpeili, joten sarjojen  katsomisen sijaan olen muutamana yönä twerkannu villisti keittiössä, tai pistänyt lenkkitossut jalkaan ja löntystellyt pitkin poikin Kalevaa. Jostain syystä nautin öisin treenaamisesta älyttömästi!

Tämmöstä meille.... Mitäs teille?

<3 Riina

Verikiviä

verikivet, gua sha lasta, yoni muna

Katselen kauniita gua sha - lastoja ja yoni - munia verkkokaupassa. Jadesta ja ruusukvartsista valmistetujen munien hinta hieman kirpaisee, mutta toisaalta ne kestäisi miltein ikuisesti. Myyntiteksteissä on kattava lista kaikesta siitä, miten nämä itsehoitovälineet vaikuttavat kehooni ja ihooni. Ne kuulostaa oikeilta taikakaluilta! Silti jätän tuotteet lopulta klikkaamatta ostoskoriin....

En voi nimittäin olla 100% varma, ettei kyseessä ole verikivet.  En haluaisi, että mun ostamat ylellisyystuotteet on revitty toisen ihmisen selkänahasta, tai niiden kaivamiseen olisi tuhottu merkittävä määrä luontoa. Lapsityövoiman käyttö, pienet palkat, vaaralliset työolot ja suojavälineiden puute on surullisen yleistä. Vaikka kaivosteollisuudessa luvattaisiin korjata kaivostoiminnan aiheuttavat jäljet, voisiko tuhottu luonto koskaan palautua täysin ennalleen? Olisiko kivien hinta luonnolle ja ihmisille liian kova?

Kourallinen toimijoita ilmoittaa sivuillaan ihailtavasti kivien alkuperän. Kuitenkaan se, ettei usein mikään ulkopuolinen toimija valvo kaivosteollisuuden eettisyyttä, tai luonnonsuojelua, ei oikein vakuuta tarpeeksi ostopäätöksen tekemiseksi. Jos ulkopuolista valvontaa ei ole olemassa, tuotanto-olosuhteita pitäisi päästä katsomaan itse. Täällä kotimaassa se saattaa onnistuakin, mutta tuskin kukaan lähtee asian takia meren taakse ja juuri siksi sertifikaatit ja valvonta on niin tärkeitä.

Synnintunnustuksena voin todeta, että olen yhden kerran vuosia sitten ostanut kuukiven kristallikaupasta. Tunsin kuitenkin myöhemmin ostoksestani karmaisevan huonoa omaatuntoa ja sitten se kivi katosikin mystisesti. Kaapistani löytyy kuitenkin muutama kivi, jotka mumuni toi maailmanmatkoiltaan. Ajattelenkin, että jos kivien hankkiminen tuntuu tärkeältä, ne kannattaa hankkia käytettyinä.

energiakivet


Kaikenlaisia voimakiviä kotoamme kuitenkin löytyy. Sieltä täältä sukulaisten pihoilta noukittuja ja niitä, joita lapset on tunkenut taskuihinsa ulkoillessa. En tiedä, kuinka syvästi uskon kivien energioihin, mutta olen aina pitänyt kiviä mukanani. Tuntiessani stressiä, suljen kiven nyrkkini sisään. Se tuntuu rentouttavan ja rauhoittavan. Pitelen kiveä kädessäni usein myös meditoidessa. Kiven värillä, tai lajilla ei tunnu olevan mulle niin väljä. Tietenkin kauniit kivet on silmänruokaa.

Uskoakseni pintakivet on ehkä paras vaihtoehto luonnon kannalta. Niitäkin saa tietenkin ottaa pääasiassa vain maanomistajan luvalla.

Juuri nyt en siis halua maksaa sitä hintaa, mitä kivet saattavat aiheuttaa ihmisille ja ympäristölle. Haluan saada hieman enemmän vakuutteluja siitä, että kivisten hoitovälineiden ostaminen olisi oikeasti fiksua...

<3 Riina

Nyt



Olisi tietenkin helpompaa, jos voisin kertoa blogissani kaikesta siitä, mitä nyt käyn läpi. Haluan kuitenkin varjella hentoa ja herkkää yksityisyyttä. Mikään ei sinällään ole muuttunut, mutta tasapainoilen sen kanssa mitä pitäisi näennäisesti tehdä ja mitä oikeasti haluaisin.

Huomaan kuinka elämä on muokannut ajatuksiani. En enää panikoi uuden tilanteen edessä ihan niin paljon, kuin ennen. Haluaisin ottaa kaiken vastaan sellaisenaan. Tutkia sitä hyväksyen ja nauttia siitä kaikesta mikä vaan on, niin kuin on. On silti vaikea olla vaatimatta sitä, että tilanteen pitäisi kehittyä johonkin suuntaan, että saisin pistää raksin ruutuun. Olen kuitenkin huomannut, että asiat voivat edetä lempeästi, ilman että tarvii purra hampaita yhteen ja puskea väkisin.

En haluaisi kiirehtiä. Haluaisin ehtiä katsomaan käsillä olevaa elämänvaihetta kaikista kulmista. Ottaa sen vastaan uteliaana. En haluaisi tunkea asioihin tunteita, jota joku toinen painostaa siihen sisällyttämään. Meille tapahtuvat asiat on ihan saman arvoisia kaikki, kunnes me sitten itse liimaamme niihin suurempia merkityksiä päälle. On oikeastaan meidän käsissä, millasen painon asialle laitamme. Valitsen itse mielummin kevyen keijupölyn, kun raskaan, harmaan taakan, joka vie kaikkien yöunet ja terveyden.

<3 Riina.




Polulta harhaan


Viime päivinä olen sekoillut, tuskaillut, ikävöinyt, löytänyt, muuttunut ja kipristellyt varpaita innostuksesta. Kaikkea siis maan ja taivaan väliltä! En tiedä edelleenkään teenkö oikeita valintoja, mutta ehkä ihmisenä elämisessä parasta onkin se, ettei oikeastaan oikeita vastauksia ole olemassa. On vaan hiukan erilaisia polkuja ja ne voi viedä jokainen ihan minne vain. Hypin tahallani välillä polulta syrjään vain nähdäkseni, mitä sieltä löytyy.

On huvittavan lohdullista ajatella, että tänäänkin on loppuelämän ensimmäinen päivä. Vaikka tää kaikki on uutta, kummallista ja toisinaan raskastakin, niin se voi synnyttää taas jotain erilaista. Juuri kun ajatteli haltsaavansa kaiken, ravistellaan sisältöä sikin sokin.

Onneksi aurinko hellii ja on ihan ok eksyä polulta harhaan...

<3 Riina


Roihusten arjessa


Kaupallinen yhteistyö: Kipinäkeskus

Olemme testailleet nyt muutaman kuukauden jo aiemmin blogissani vilahtanutta Roihusten arjessa -kommunikointipakettia. Täytyykin sanoa, että siinä on ollut iloa kaiken ikäisille lapsillemme! 

Kipinäkeskuksen kommunikointipaketti on todella monikäyttöinen ja runsas kokonaisuus. Vaikka Roihusten arjessa- paketti onkin suunniteltu erityisesti lapsille, joilla on esimerkiksi puheenkehityksen viivettä, niin materiaalista on iloa ihan jokaiselle lapselle puheen ja kielenkehityksen tukemisessa!

Toisin, kuin monissa muissa puheenkehitystä tukevissa materiaaleissa Roihusten arjessa- paketissa on oma harjoitusohjelma ydinsanojen opetteluun. Hyvin usein puheen vahvistamisessa keskitytään vain substantiiveihin, vaikka ydinsanat on niitä, josta muodostuu tutkimusten mukaan jopa 80% käyttämistämme sanoista. Tällaisiä ydinsanoja ovat esimerkiksi: Minä, sinä, mennä, ei, tarvita, näyttää, haluta, tykätä, antaa, saada jne. 

Materiaalin mukana tulee kattavasti ideoita eri leikeistä ja peleistä, mutta paketin sisältö taipuu myös ihan itse keksittäviin leikkeihin. Olemmekin käyttäneet pakettia myös mm. vieraan kielen opiskeluun.



Pakkauksesta löytyy kuusi arkikuvaa, irtokortteina jokaiseen arkikuvaan liittyviä substantiiveja ja verbejä, sekä kommunikointitaulut. Lisäksi paketista löytyy mm. erilaisia leikki- ja pelivälineitä, kuten onki, kärpäslätkä ja noppia. Lapsien mielestä yksi paketin hauskimmista jutusta on ahmattihahmot, joille voi syöttää sanoja. Paketin mukana tulee myös koneelle ladattavat materiaalit. Sieltä löytyy lisää tehtäviä ja sen lisäksi kaikki paketin materiaali, arkikuvia lukuun ottamatta, on ladattavissa sähköisinä.

Materiaalia voi hyödyntää ihan kaiken ikäisten lasten kanssa, joten se ei mene "pieneksi" lapsen kasvaessakaan. Paketin avulla voi puheen kehityksen tukemisen ja jo mainitun vieraan kielen opiskelun lisäksi, vaikka opetella substantiiveja ja verbejä, tai keksiä esimerkiksi tarinoita arkikuvista. Luulen, että taivaskaan ei ole rajana mihin kaikkeen paketin sisältöä voi käyttää.

Paketin avulla lapsille on myös tullut hyvin tutuksi sellaisetkin asiat, joista olen itse minimalismin myötä luopunut, kuten vaikka silitysrauta. :D Olen myös nähnyt, kuinka leikkien ja pelien varjolla oppiminen tapahtuu ihan huomaamatta. Kaikkea uutta on helpompi omaksua ilon ja riemun kautta. 
On ollut hauska huomata, kuinka paketin materiaali innostaa lapsia edelleen yhtä paljon, kuin alussa.




 Pakkauksessa on todella paljon osia, joten varsinkin pienten kanssa suosittelen ottamaan käsittelyyn yhden arkikuvan ja siihen liittyvät tarvikkeet kerrallaan ;). On kuitenkin älyttömän kätevää, että jokainen irtokortti on merkattu tunnisteella. Vaikka kortit joskus hieman sekaantuisikin keskenään, niin tunnisteen ansioista ne on helppo palauttaa omiin taskuihinsa. 

Muutaman kuukauden käyttökokemuksen mukaan paketti on kestänyt hurjan hyvin käytössä pienissäkin käsissä. Ainoastaan kärpäslätkän teleskooppivarsi irtosi liian innokkaasta lätkimisen seurauksena, mutta onneksi sekin osa on helposti korvattavissa.

Roihusten arjessa on etenkin leikkisää, ilontäyteistä ja värikästä!

- Riina 

Näin selviän järjissäni korona-ajasta.


Mies sanoi työkavereilleen, että näin korona-aikaan jokainen päivä pitää elää niin, kuin olisi viikonloppu. Silloin ei kuulemma pää hajoa niin helposti.

Meille kotoilu on melko luontaista. Nautimme olla omissa oloissamme ja verkkaisesta rytmistä. On ihanaa, kun ei ole kodin ulkopuolisia menoja, vaan kaikki hoituu kotoa käsin. Myönnän silti, että on jotain iltapäivän hetkiä, kun oikeasti kaipaan omia hetkiä lähikirjastossa, seikkailuja, lastentapahtumia, Rullaa, Tallipihaa ja torin vilinää. Kaipaan pieniä hetkiä, kun saan olla ihan yksinkin.

Mulla on onneksi joitain pieniä ihania juttuja, jotka helpottaa hetkittäin nousevaa vitutusta. Kun muutaman kerran silmät ovat kostuneet, tiesin tasan tarkkaan, etten ollut ottanut tarpeeksi aikaa itselleni. Jokainen meistä tarvitsee pakopaikan. Onneksi se on mahdollista pienessä kodissakin, kun sen itselleen vaan sallii... Luulen, että on kaikkien etu, että pidämme itsestämme huolta. Kukaan toinen ei voi tietää mitä oikeasti tarvitsemme juuri nyt. Omat tarpeet pitää tuoda näkyväksi ja omista tarpeista pitää pitää kiinni.


1. Neulominen

Neulominen palauttaa tähän hetkeen. Se on täydellistä mindfulnesia. Murheet ja vitutus kaikkoaa kokemukseni mukaan neulomalla tehokkaasti. Puikot järjestelee ajatukset ja tulee tunne, että kaikki järjestyy. Silmukoille voi kuiskia myös mantroja ja rukouksia. Kokeile esimerkiksi Metta-meditaatiota, tai tyyneysrukousta. Usein keskityn vain hengitykseen. Annan rauhaa ja tasapainoa virrata sisään ja päästän kaikki paineet ja ahdistuksen ulos. Nenähengitys saattaa tehostaa hengitysharjoitusta. Hajukäämistä on suora reitti aivoihin ja tutkimusten mukaan oppiminen on helpompaa, kun hengittää nenän kautta. Toisinaan keskityn siihen, miltä lanka tuntuu sormien välissä, tai saatan laskea silmukoita.  Kaiken kaikkiaan neulomien on valtavan hyvä työkalu laskemaan stressitasoja!

2. Äänikirjat

Äänikirjojen avulla humpsahtaa pienessäkin tilassa ihan toisiin maailmoihin. Rakastan kuunnella äänikirjoja tiskatessa, pyykkiä levittäessä ja siivotessa. Niin näennäisen tylsät kotityöt ei tunnu enää niin puuduttavilta, vaan ne on omaa laatuaikaa.

3. Unelmointi

Rakastan unelmoida! Otankin päivittäin pieniä hetkiä unelmoinnille. Saatan miettiä vaikka vaan seuraavaa päivää ja kuvitella siitä parhaan mahdollisen. Usein teen sitä juuri ennen nukahtamista. Keskityn unelmoinnissa usein tunteisiin, tuoksuihin ja makuihin. Unelmat ei ehkä aina toteudu ihan sellaisenaan, kuin ne kuvittelin, mutta saatan kokea hyvin samanlaisia tunteita.

4. Metsä

Metsä lohduttaa ja ottaa syliin. Paineet ja pahamieli haihtuu lähipoluilla silmänräpäyksessä. Kun lapsille kodin seinät ei tunnu iltapäivällä enää riittävän, niin usein lähdemme lähimetsään. Pieni hetki puiden siimeksessä rauhoittaa meidät kaikki.

5. Sarjat ja dokkarit

Mieheni ja mun ohjelmamaussa on vissi ero. Mies tykkää keveistä rikossarjoista ja itse valitsen yleensä ne verisimmät telkkariohjelmat, kuten vaikka MR. Robot, Wisting, tai vaikka Karppi . Katson mää toisinaan jotain hömppääkin, kuten vaikka Milanon naisten paratiisia, tai Talo jalavan varjossa.... Tykkään juoda iltaisin _kahvia_ ja kattella ohjelmia Areenasta.

Mitä keinoja teillä on?

♥ Riina