Synnytystoivelista

Synnytystoivelistaani vaikuttaa tietenkin edelliset synnytykset. Hyvä synnytyskokemus on mulla aika pienistä asioista kiinni. Etenkin siitä, että tunnen tulleeni kuulluksi, koen oloni turvalliseksi ja tunnen, että voin vaikuttaa ja päättää omasta kehostani

Tässä mun Ipanaan kirjoittamani synnytystoivelista. Se on ehkä toisten mielestä todella pitkä, mutta pitää kuitenkin sisällään itselleni kokemuksen kautta tärkeiksi muotoutuneita asioita .

Synnytyksen alkaminen: 

Kaikki synnytykseni ovat alkaneet tähän asti sponttaanilla lapsiveden menolla. Supistukset ovat sen jälkeen hiipineet hiljalleen. Ne eivät ole olleet minulla kovinkaan kivuliaita (paitsi juuri ennen ponnistusvaihetta) ja vaikka niitä tulee, niin supistusantura ei aina piirrä niitä lainkaan.

Toivon, että pääsisin ajoissa saliin. Viimeksi pyyntöjäni ei otettu todesta, eikä tilanteen etenemistäkään tarkistettu pyynnöistä huolimatta. Juuri ennen ponnistusvaihetta kivut yltyivät ja silloin tulikin jo kiire...                             
                                                                                              

Kivunlievitys: 

 En ole edellisissä synnytyksissä tarvinnut lääkkeellistä kivunlievitystä ja pyydän sitä itse, jos koen tarvitsevani. Supistukset ovat ensin olleet aika lempeitä, mutta huomaan kyllä, kun synnytys alkaa edetä.     
  
1.  Toivon pääseväni suihkuun                                                          
2. Haluaisin kokeilla ammetta
3. En välttämättä kestä koskemista                                     

Hetken ennen ponnistusvaihetta kivut yltyvät... Saatan hätäillä, panikoida ja tuntea jonkinlaista pelkoa. Silloin olisin varmasti valmis ottamaan kaikki kivunlievitykset, mutta tiedän, että se on myöhäistä. Toivon varsinkin tässä vaiheessa saavani rohkaisun sanoja ja olla suihkussa, tai ammeessa, sillä silloin tämä vaihe on helpompi ottaa vastaan.                                                                                                                          

Ponnistusvaihe: 

Ponnistaminen ei ole ollut minulla yleensä kovinkaan kivuliasta. Ilmeisesti jotkin hormoonit ovat vieneet yleensä kivut miltein kokonaan. Saatan tarvita kuitenkin ohjausta, jotta uskallan ponnistaa kunnolla ja oikeilla "lihaksilla". Yleensä kommentti " ponnista, niin kuin kakkaisit" on auttanut mua löytämään oikean ponnistustavan.  Edellisessä synnytyksessä polviseisonta sängyllä, pitäen sängyn päädystä kiinni, tuntui parhaalta kiireessä luontaisesti valitulla ponnistusasennolta.                                                                                                                                                                             

Jälkeisvaihe: 

Jos mahdollista, niin en halua oksitosiinia, sillä se tekee mut todella huonovointiseksi. Jälkeiset ovat lähteneet edellisissä synnytyksissä painamalla, mutta toivon, että tällä kertaa voitaisiin kokeilla myös, josko imetys pistäisi vauhtia jälkeisien tulemiselle.             
                                                                                 

Vauvan synnyttyä: 

Vauvan synnyttyä kehoni alkaa usein hieman täristä ja toivonkin, että joku pitelee  aluksi kanssani vauvaa, jollon oloni olisi luottavaisempi. Jos mahdollista, niin toivon, ettei pukemisen ja mittaamisien kanssa synnytyksen jälkeen kiirehditä.                                         

Synnytykset ovat kestäneet mulla yleensä vesien menosta n. 4-5 tuntia.                                                                                                                                                                          

Jos vauva joudutaan viemään vastasyntyneiden osastolle: 

Jos vauva joudutaan viemään osastolle syntymän jälkeen, niin toivon, etten joutuisi jäämään heti yksin saliin. Esikoisen syntymässä näin kävi ja koin sen hyvin ahdistavaksi. 

Haluan saada vauvan kenguruhoitoon heti, kun vointi sen vain sallii. 

Synnytystoivelistani on vain joukko toiveita, joista täytyy poiketa aina, kun se on vauvan kannalta tarpeellista!

Jos vauva syntyy täysiaikaisena ja se vaan on mahdollista, niin haluaisimme päästä Perheonni- yksikköön. Synnytyksessä&sairaalassaoloaikana minulla ei ole kuitenkaan luultavasti mukana tukihenkillöä ainakaan öisin.

<3 Riina